5. Moos. 6, Mark. 8

5. Moos. 6

Mark. 8

”Tähteeksi jääneitä paloja kerättiin seitsemän korillista.” Jeesuksen tekemissä ruokkimishmeissä minua puhuttelee  itse ihmeen lisäksi Jumalan ymmärrys meitä epäuskoisia kohtaan. Tuhannet ihmiset olivat syöneet vatsansa täpötäyteen. Silti ruokaa jäi yli seitsemän korillista. Jumala antoi ruokaa niin yltäkylläisesti.

Jos kaikki ruoka olisi mennyt, opetuslapset ja me jälkipolvet olisimme voineet erehtyä luulemaan, että mitään ihmettä ei tapahtunutkaan.  Mutta nyt, ihmeestä jäi konkreettiset merkit: runsaasti korit täynnä leipää, enemmän kuin lähtötilanteessa oli ollut. Ihmettä on vaikea uskoa todeksi, kun se on ohi ja elämä on palannut tuttuihin uomiinsa. Meidän epäilymme ei kuitenkaan tee tapahtunutta tapahtumattomaksi. 

Omassa elämässämme on myös todennäköisesti tapahtunut asioita, jotka voi nimetä ihmeeksi. Toinen nimeää ne sattumaksi, uskova ihminen Jumalan ihmeiksi. Ne kannattaa kirjata ylös, muistella niitä ja kertoa niistä, jotta emme inhimillisen järkeilymme kautta selitä niitä tapahtumattomaksi. Niin käski Jumala israelilaisiakin tekemään, eli muistamaan ja kertomaan Egyptistä vapautumiseen liittyneistä ihmeistä (5. Moos. 7).

Täysillä messissä. Rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäinen osa tulee 5. Moos. 6 luvusta, jossa Jumala käskee omiaan rakastamaan häntä koko sydämestään, sielustaan ja koko voimallaan. Tunteet, tahto, mielen innostus, luovuutemme tai systemaattisuutemme, loogisuutemme tai muut luontaiset kykymme ja taipumuksemme on kaikki tarkoitettu palvelemaan Jumalaa. Mooseksen laki oli laki, ja se osoitti lopulta, että ihminen ei kykene toteuttamaan edes rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäistä osaa, saati myöhemmin Jeesuksen lisäämään tarkennusta, käskyn toista osaa. Jeesus onneksi tuli ratkaisuksi ongelmaan.

Nuorempana, väärin tekemisen pelosta päätin jossain vaiheessa, että olisin taka-alalla ja hiljaa. Siten saisin mahdollisimman vähän vahinkoa aikaan. Mutta eihän se onnistunut. Eikä Jumala missään tapauksessa ole tarkoittanut meitä elämään niin. Meni syteen tai saveen, niin ollaan täysillä Jeesuksen messissä! Ja jos ei tiedetä, miten olla mukaan, tärkeintä, että tehdään jotakin. Kyllä Jumala ohjaa meitä matkaa tehdessä, kun kuljemme yhdessä toisten kanssa rukoillen.

Heli

Ps. 39, Matt. 14

Ps. 39

Matt. 14

Aikaa surra?Jeesus kuulee serkkunsa Johannes Kastajan mestauksesta. Matteus kertoo, että sen kuultuaan Jeesus lähti veneellä autiolle seudulle yksinäisyyteen. Raamatunkohta on paljon puhuva. Jeesus mahtoi olla todella surullinen ja ehkä myös hyvin yksinäinen. Johannes oli valmistanut elämällään ja julistuksellaan tietä Jeesukselle; hän oli Jeesuksen edelläkävijä. Hän oli myös Jeesuksen sukulainen. Jeesus ei varmaan voinut välttyä miettimästä, millainen hänen kuolemansa tulisi olemaan, kun Johannes koki niin brutaalin kuoleman. Se veisi hiljaiseksi kenet tahansa.

Ihmiset olivat niin villinä Jeesuksen perässä, että hän ehti olla hiljaisuudessa vain venematkan verran. En ymmärrä, miten Jeesus kokosi itsensä, kun näki, että rannalla olikin suuri joukko tarvitsevia ihmisiä häntä odottamassa. Ehkä tuon venematkan aikana tapahtui jotain erityistä ja Jumala hoiti Jeesusta ja hänen suruaan syvästi. Matteus vain kertoo, että Jeesuksen tuli heitä sääli, ja hän paransi kaikki sairaat. 

Kiistämättömiä todisteita. Jostain Jeesus sai voimaa kaikkeen tähän ja sitä seuraaviin tunnustekoihin. Tunnusteot olivat ihmeellisiä ja vahvistivat vain edelleen, että Jeesus on paljon enemmän kuin kukaan toinen rabbi ja opettaja. Hän on Jumalan lupaama Messias, maailman pelastaja. Ainut Jumala.

Sama voima. Tämän tosi Jumalan seurassa ja hänen apuunsa turvaten saamme kulkea tämänkin päivän. Samanlaiset vaikeudet ja tuskat voivat kohdata meitä kuten Jeesusta, sillä palvelija ei ole isäntäänsä suurempi. Mutta myös sama Jumalan voima, lohdutus ja rakkaus, jota Jeesus osoitti ihmisiä kohtaan, on meidän. Päivän evankeliumikohdasta on tässä muutama esimerkki Jeesuksen välittämisestä  ja voimasta meitä kohtaan: 

  • Jeesuksen tuli heitä sääli. (Matt. 14:14).
  • Ei heidän tarvitse mihinkään mennä. (jae 16)
  • Tuokaa ne tänne minulle. (jae 18)
  • Kaikki söivät kyllikseen. (jae 20)
  • Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö. (jae 28)
  • —tuli tyyni. (Jae 32)
  • Ja hän paransi kaikki sairaat. (jae 14)
  • Ja kaikki, jotka sitä koskettivat, parantuivat. (jae 36)

Heli

Ps. 38, Matt. 13

Ps. 38

Matt. 13

Siemen ja aarre. Jumalan valtakunta tuli Jeesuksen myötä maailmaan ja on nyt kaikkiin Jeesukseen uskovien seurakuntien ja uskovien ihmisten kautta koettavissa. Silti sitä voi olla vaikea nähdä ja ymmärtää sitä. Siksi Jeesus opetti Jumalan valtakunnasta monin eri vertauksin, joita Matteus nyt kirjaa ylös. Ne ovat huikeita! Jumalan valtakunta on kuin arvokas peltoon kätketty aarre ja kallisarvoinen helmi, jonka vuoksi kannattaa myydä kaikki muu. Se on kuin hapate, joka hapattaa koko taikinan tai kuin sinapinsiemen, josta kasvaa puutarhan suurin puu. 

Etteivät he parantuisi. Jumalan valtakunta on monen koettavissa ja nähtävissä, mutta harva sen näkee ja uskoo. Siitä kertoo Jeesuksen kylväjävertaus. Jeesus sanoikin, että Jumalan valtakunta on sisäisesti teissä. (Luuk. 17:21). Jeesuksen äänessä taisi olla kuultavissa tuskastumista, kun hän sanoi opetuslapsilleen, että monet kyllä näkevät mutta eivät kuitenkaan näe ja kuulevat eivätkä kuitenkaan kuule. (Luuk. 13:13). Vertaukset kyllä ymmärrettiin sellaisinaan mutta ei niiden välittämää sanomaa Jumalasta ja hänen tulostaan ja olemisestaan keskellämme. Jumala haluaisi että me kuulisimme ja ymmärtäisimme, näkisimme ja kääntyisimme. Jumala haluaisi, että me parantuisimme kaikesta Jumalan puutteestamme ja itseriittoisuudestamme.

Kuljetaan tämäkin päivä Jumalan neuvoja etsien ja hänen valtakuntansa esiin tulemista kysellen omissa töissä, opinnoissa, kotiasioissa ja missä kukakin meistä on. Pyhä Henki, täytä meidät ja johdata meidän olemisemme, kaikki kohtaamisemme ja kaikki tilanteemme!

Heli