Tekijä: Heli

Johdanto viikon teksteihin:

Sananlaskut opettaa meille taitoa elää arjessa. Valtaosa sananlaskuista on koostuu toisistaan erillisistä aforismeista ja ohjeista (esim. luku 6 ja 11), miten elää viisaasti, harkiten, nöyränä, toisten neuvoja kuunnellen sekä moraalisesti ja kohtuullista elämää viettäen (esim. luvut 5 ja 7).

Tämän opetuksen keskellä on kuitenkin profetioita Jumalan täydellisestä viisaudesta. Jeesuksesta Kristuksesta. Sananlaskujen kuvauksessa Viisaudesta, joka on ikiajoista ollut Jumalan tykönä, kristillinen seurakunta on nähnyt ennustuksen Jeesuksesta (Sananl 8:14–36).

Tämän viikon Uuden testamentin luvuissa Paavali jatkaa käytännön ohjeiden antamista arkielämään ja jumalanpalveluselämään Korintissa. Seurakuntatermein voi puhua myös Paavalin ohjeista pyhityselämään. Käy ilmi, että Korintin uskovat olivat monessa kohtaa uskossaan nuoria. Se näkyi esimerkiksi ylilyönteinä armolahjojen käytössä ja hurmoksellisena käytöksenä jumalanpalveluksissa rauhan ja järjestyksen kustannuksella. Paavali muistuttaa moneen kertaan, että kaikkia Jumalan antamia lahjoja tulee harjoittaa tavoitteena toisten etu ja seurakunnan rakentuminen, ei yksittäisten uskovien villi itsensä toteuttaminen.

Maanantai: Sananl. 5 1. Kor. 10

1. Kor. 10: luvusta nousi mieleeni erityisesti kaksi asiaa. Toinen niistä on Paavalin varoitus turhasta kovuudesta ja varmuudesta: “Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu.” (j. 12). Vaikka emme fyysisesti kumarra epäjumalanpatsaita, moni asia meidänkin elämässämme voi muuttua epäjumalaksi, kun se valtaa ajatuksistamme ja tunteistamme Jumalalle kuuluvan ykkössijan. Vanhoilla eväillä ei pitkälle pötkitä! Tarvitsemme jatkuvasti Jumalan armoa ja opastusta Raamatun sanan kautta sekä uskovien perheyhteyttä ja ehtoollisyhteyttä.

Toinen asia on Jeesuksen sovitustyön kautta meille lahjoitettu vapaus. Jeesuksen tekemä uusi liitto (testamentti) perustuu Jeesuksen työhön puolestamme ja Pyhän Hengen jatkuvaan läsnäoloon ja vaikutukseen elämässämme. Yksityiskohtaisten kieltojen ja käyttäytymisohjeiden sijaan (Vanhan liiton aika) Paavali antaa yleisiä periaatteita, joiden puitteissa voimme elää Hengen täyttämää elämää (Uuden liiton aika). Kristuksen antamaan vapauteen ja aikuiseen uskoon kuuluu myös periaate, että meidän tulee olla valmiita tarvittaessa luopumaan yksilöllisestä vapaudestamme suojellaksemme ja kunnioittaaksemme uskossa herkempiä tai nuorempia.

Tiistai: Sananl. 6 1. Kor. 11

1. Kor. 11: Uskovalta ei koskaan puutu syntiä ja hätää, sanoi rovasti Olavi Peltola opetuksissaan joskus. Sen vuoksi Jeesuksen kuoleman ja sovitustyön muistaminen ja ehtoollisen säännöllinen viettäminen ovat meille suuri lahja. Minulle ehtoollisleipä ja viini ovat fyysisesti näkyvä ja tuntuva todistus puolestamme kuolleesta ja verensä vuodattaneesta Jeesuksesta. Ehtoollisella julistamme kerta toisensa jälkeen Jeesuksen kuolemaa, mutta myös ylösnousemusta: “teidän puolestanne annettu”.

Paavalin ohjeet ehtoollisen viettoon Korintin seurakunnalle saattavat tuntua vierailta meistä, jotka olemme tottuneet nauttimaan varten erikseen valmistetun öylätin ja viinin luterilaisen ehtoolliskäytännön mukaan hillitysti ja tilanteesta riippumatta hyvin samalla tavoin. Ohjeet ehtoollisen viettoon samoin kuin muut tämän luvun ohjeet puuttuvat Korintin seurakunnassa ilmenneisiin käytännön ongelmiin. Samanlaisena paikalliseen tapakulttuuriin liittyvänä ohjeena voi pitää ohjetta naisten pään peittämisestä seurakunnan kokouksissa.

Keskiviikko: Sananl. 7 1. Kor. 12

1. Kor. 12: Tästä Pyhän Hengen lahjoja, armolahjoja, käsittelevästä luvusta on kuultu valtavasti opetuksia. Paavali mainitsee tässä luvussa vain muutamia armolahjoja. Keskeistä tämän luvun opetuksessa on, että niin kuin Kristuksen ruumiissa vallitsee suuri moninaisuus, niin myös armolahjoja on paljon erilaisia (j. 4); Jumala antaa niitä jokaiselle uskovalle (j. 7) ja jokainen uskova lahjoineen on olennainen osa yhteistä Kristuksen ruumista.

Sinä olet ainutlaatuinen Jumalan sinulle antamine lahjoinesi! Minäkin olen. Tarvitsemme toinen toisiamme!

Jumala antaa jopa vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian, jotta jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. (j. 25). Kesän aikana olen myös saanut tuntea, mitä on kun yksi jäsen kärsii ja muut jäsenet kärsivät hänen rinnallaan sekä sen, miten paljon toiset jäsenet iloitsevat, kun jokin jäsen on päässyt eteenpäin ja saanut kunniaa (j. 26).

Torstai: Sananl. 8 1. Kor. 13

1. Kor. 13: Korintin uudessa seurakunnassa oli mitä ilmeisimmin tapahtunut ylilyöntejä armolahjojenkäytössä ja Paavalin oli tarpeen ojentaa napakasti korinttilaisia. Paavali kuvaa kaikkein suurinta lahjaa, rakkautta, tunnetussa rakkauden ylistyksessä (1. Kor. 13:4–7).

Korintti oli kuulema aikoinaan tunnettu kuvastimien valmistamisesta. Tuon ajan peilit, kuvastimet taottiin kullasta, hopeasta tai pronssista. Niistä heijastuva kuva oli vain pämääräinen heijastuma varsinaisesta kohteesta. Profetoimisemme ja muu armolahjojen harjoittamisemme on samalla tavoin aina vajavaista. Sen vuoksi armolahjoja kuten profetian sanoja, ilmestyksiä ja raamatunopetusta tulee aina arvioida. Sen vuoksi usko, toivo ja rakkaus ovat listan tärkeimmät ja ainoat kestävät lahjat, jotka meille annetaan Jeesuksessa.

Tällä hetkellä minua puhuttelevat voimakkaimmin rakkauden ylistyksen loppu: “Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.” Vaikka olisimme jo menettäneet uskomme, toivo olisi sammunut, emmekä kestäisi enää hetkeäkään, rinnallani on yksi joka edelleen uskoo, kärsii, toivoo ja rukoilee puolestani. Hän on Jeesus. (Vrt. Joh. 14:16 ja Room. 8:34).

Perjantai: Sananl. 9 1. Kor. 14

1. Kor. 14: Kielillä puhuminen ja profetoiminen oli Korintin seurakunnassa saanut villejä piirteitä, minkä vuoksi Paavali puuttui siihen kirjeessään niin tarkasti. Paavali muistuttaa, että Jumala on järjestyksen Jumala ja että jokainen armolahjan saanut pystyy hallitsemaan lahjaansa, toisin sanoen, emme ole hallitsemattomassa hurmostilassa käyttäessämme armolahjoja.

Lauantai: Sananl. 10 1. Kor. 15

1. Kor. 15: Kuolleiden ylösnousemuksen kieltäminen johtaa hedonistiseen elämäntapaan, jossa kaikki on koettava tämän elämän aikana. Tai se voi johtaa toivottomuuteen ympäristö-, poliittisten ym. Ongelmien keskellä. Kuolleiden ylösnousemuksen kieltäminen murentaa kristinuskon ytimen: Jeesus, Jumalan poika ja Jumala, on kuollut puolestamme ja ylösnoussut ensimmäisenä kaikista, jotta meilläkin olisi ylösnousemus ja elämä.

Paavalin opetus ylösnousemusruumiista puhutteli minua voimakkaasti, eikä vähiten siksi, että näitä raamattukommentteja kirjoittaessani minun ja monen muunkin Kohtaamispaikassa käyvän tuntema ystävä kuoli taisteltuaan kaksi vuotta ankaraa sairautta vastaan.

“Se mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona nousee täynnä voimaa.” (j. 42–43).

Ystävämme oli tavallinen ihminen, joka joutui sairastamaan ja kärsimään mutta nyt hänen on hyvä olla. Nyt hän tulee olemaan taivaallisen ihmisen kaltainen, olemukseltaan samanlainen kuin Jeesus. Jeesuskin oli ylösnoustuaan kirkastuneessa ruumiissaan niin erilainen, että edes lähimmät opetuslapset eivät olleet häntä tunnistaa!

Sunnuntai: Sananl. 11 1. Kor. 16 

1. Kor. 16: Paavalin opetus varojen syrjään laittamisesta viikon alussa Jumalalle annettavaksi, on viisautta. Tapa on monella tavalla järkevä. Samalla sen avulla voi testata, onko Jumala lupauksensa mukaan uskollinen ja pitää meistä huolen. Samaan opetukseen liittyy Paavalin ohje, että kunkin tulee antaa varojensa mukaan. Ei siis tunnehöyryissä, tai saarnaajan pakottamana paineen alla, vaan suunnitelmallisesti ja harkinnan mukaan. Joskus elämässä voimme kokea myös Jumalan kutsuvan antamaan uskon varassa niin, että tuntuu! Pääperiaate kuitenkin on, että kunkin tulee antaa varojensa mukaan.

Heli

 

 

Ps. 83
Apt. 9

Psalmien kirjassa on suuri määrä Asafin nimiin pantuja psalmeja. Asaf oli Daavidin aikana elänyt leeviläinen, joka toimi Jumalan ilmestysmajassa ja ja temppelissä laulunjohtajana. Hänestä kerrotaan muun muassa 1. Aikakirjassa (16:4 – 6):

”Daavid määräsi muutamia leeviläisiä suorittamaan palvelusta Herran arkun edessä ja ylistäen laulamaan Herran, Israelin Jumalan, kiitosta. Heidän johtajanaan oli Asaf, ja hänestä seuraavana oli Sakarja. — Asaf helisytti symbaaleja, ja papit Benaja ja Jahasiel puhalsivat koko ajan torvea Jumalan liitonarkun edessä.”

Asafin elämäntehtävä oli siis rukoilla ja kiittää Jumalaa. Kun tilanne oli kriittinen, Asaf oli varmasti ensimmäisten ihmisten joukossa myös huutamassa Jumalalta apua. Niin tämänkin päivän psalmissa, jossa Israelin turvallisuus oli uhattuna ja viholliskansat pyrkivät tuhoamaan Israelin. Ahdingon keskellä Asaf muisti, miten Jumala oli aiemmin pelastanut kansansa vihollisten käsistä (jae 12).

Jostain syystä Jumala ei säästä meitä vaikeuksilta. Hän on kuitenkin vaikeuksissa meidän kanssamme. Apostolien teoissa kerrotut Stefanos-marttyyrin kivityskuolema ja siitä puhjennut ennen näkemätön kristittyjen vaino veivät kristityt tosi ahtaalle.  Nuori Saul seurasi vierestä Stefanoksen kivittämistä kuolema ja alkoi itsekin vainosi kiihkolla kristittyjä. Hänen elämänsä tuli käännekohtaan, kun hän kohtasi Jeesuksen Kristuksen.

Kohtaaminen vei Saulilta fyysisen näön mutta avasi hänen hengelliset silmänsä. Ankarat vaikeudet johtivat kristinuskon historian yhteen merkittävimpään kääntymykseen. Niin Stefanoksen kuolema, siitä käynnistynyt kristittyjen vaino kuin Saulin henkilökohtainen tragedia, näön menetyskin, olivat yksittäisille ihmisille hyvin ahdistavia asioita, mutta johtivat pidemmällä aikavälillä hyviin asioihin: ilosanoman leviämiseen uusille kansanryhmille, myös meille suomalaisille.

On hyvä rukoilla pikaista vapautusta omista ja läheistemme ahdingosta. Samalla saamme kuitenkin rukoilla Jumalan valtakunnan tulemista ei vain omaan, vaan myös vainoojiemme elämään psalmin 83:19 hengessä:

“Nöyryytä heitä perin pohjin, kunnes he etsivät apua sinulta, Herra. Vielä he tietävät, että sinä olet Herra, ainoa Jumala, maailman valtias.” (Psa 83:19).

Heli

2. Aik. 33
Matt. 23

Kuningas Hiskian poika Manasse ja Manassen poika Amon perivät isältään kuninkuuden. Sekä Manasse että Amon sekoittivat isiensä uskon yhteen tosi Jumalaan ja Kanaaninmaan monien jumalien palvonnan. Yksi olennainen ero näiden kahden kuninkaan välillä oli. Jumala puhutteli kumpaakin kuningasta mutta vain Manasse nöyrtyi maanpaon vaikeuksien kautta Jumalan edessä. Manassen ja hänen hallitsemansa Israelin kansan elämä muuttui. 

Matteuksen evankeliumissakin (luku 23) puhutaan nöyryydestä Jumalan edessä. Asioiden tekeminen näön vuoksi tai arvostuksen ansaitsemiseksi ei ole Jeesukselle mieleen. Jumala näkee tekojemme motiivit. Hän katsoo sydämeen. Vaikka olen Jeesuksen opetuslapsi, minusta löytyy paljon farisealaisuutta, josta Jeesus varoitti. Mitä sitten tehdä? Jeesus kehottaa nöyrtymään ja antaa muutamia käytännön ohjeita:

Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi”  – erityisen arvonimen ja arvoaseman tavoittelu ja ansaitseminen saattaa “nousta hattuun”.

“Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä” – varoitus jonkun tuntemamme ihmisen korottamisesta erityisasemaan ja ylenmääräisestä ihannoinnista Jumalan sijasta. Jumala on Isämme ja kaiken hyvän antaja.

“Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi.” – kokemuksemme ja taitojemme ansiosta meidät saatetaan korottaa hengellisen oppi-isän tai työelämässä seniorityöntekijän asemaan. Silloin tärkeää on muistaa, että ainut todellinen mestari on Jeesus Kristus.

”Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija.” – vaikka olisimme toisten opettajia ja arvostamia ikämme, kokemuksemme tai ansioidemme vuoksi, meidän tulee pyrkiä asemassamme palvelemaan ihmisiä, eikä pyrkiä hyötymään heistä tai pönkittämään tekemisillämme omaa asemaamme.  (Matt. 23:8–11) 

Rukoillaan, että me sekä lähimmäisemme, jotka nyt eivät tunne Jumalaa, saisimme nöyrtyä ja tunnistaa, kuka on Jumala.

Heli