Tekijä: Heli

1. Kun. 3

Suurvaltasuhteet ja nöyryys. Salomon suurvaltasuhteet vahvistuivat, kun hän meni naimisiin Egyptin faaraon tyttären kanssa. Huolimatta hallitsevassa asemassa olevien normaalista valtapelistä ja valtioiden välisten suhteiden hoitamisen nikseistä ja taidoista, Salomo tunnusti Jumalan todellisen vallan yli hänen valtansa ja pyysi Jumalalta nöyrästi viisautta hoitaa hallitsijan tehtävänsä, jotta hän osaisi tuomita kansaansa oikeudenmukaisesti. Antakoon Jumala samanlaista nöyryyttä meillekin, missä tahansa asemassa olemme tai tulemme olemaan.

Nyt roomalaiskirjeessä päästään varsinaiseen asiaan! Roomalaiskirjeen alku maalaa synnin syntinä ja osoittaa, että joka ikinen meistä on niin syntinen, että meillä ei ole mitään pääsyä eikä pyrkyä täydellisen Jumalan lähelle. Tilamme on toivoton, jos luotamme omaan yritykseen ja voimaan. Roomalaiskirjeen alkuluvut osoittavat, että tarvitsemme välttämättä Jumalan valmistaman ratkaisun, Jeesuksen välittäjäksi meidän ja Jumalan välille.

Room. 6

Identiteettimuutos. Koska Jeesus kuoli ja voitti synnin, synti ei enää hallitse eikä määritä meitä. Nyt olemmekin armon alaisia. (Room. 6:14). ARMO, Jumalan ansaitsematon rakkaus meidän osaksemme. Jumalan armo ja Jeesuksen läheisyys on parasta, mitä elämäämme voimme saada. Koko kokemuksemme ja identiteettimme muuttuu.

Olen huomannut, että kun ympärilläni luotettavat ja kunnioittamani ihmiset uskovat minuun, minäkin alan uskaltaa ajatella ja toimia rohkeammin, uudella tavalla. Uskon, että sama muutos tapahtuu meissä vielä aivan toisella tasolla, kun Jumalan ehdoton hyväksyntä ja rakkaus tavoittaa meidät.

Miten uusi, todellinen identiteettimme, näkyy tänään? Miten annamme sen vaikuttaa ajatuksiimme ja tekoihimme?

Heli

1. Kun. 2

Perinnöstä hyvä huoli. Saatuaan kuninkuuden Salomo noudatti isänsä ohjeita ja raivasi tieltään Daavidin kuninkuutta vastaan kapinoineet henkilöt. Ihmisten tappamista on vaikea ymmärtää, mutta periaate taustalla kylläkin. Jotta Israelin kansa voi pysyä yhtenäisenä ja voimakkaana, sen johdon ja hallinnon tuli olla yhtenäinen ja kannattaa yhteisiä arvoja. Muuten valtakunta olisi alkanut murentua sisältä käsin.

Kuningas Daavid muistutti poikaansa Salomoa viimeisinä hetkinään tärkeimmästä asiasta: ”Kulje hänen teitään, ja noudata hänen säädöksiään ja määräyksiään —- Silloin menestyt kaikessa mitä teet ja kaikkialla minne käännyt.” (1. Kun. 2:3). Tämä kehotus muistuttaa hyvin paljon minun ukkini kehotusta minulle kuolinvuoteellaan. Tarkkaa sanamuotoa en muista mutta hän kehotti minua muistamaan Jumala kaikilla teilläni ja elämään aina häntä etsien.

Room. 5

Parasta mitä tiedän. Se, joka on elänyt jatkuvan pelon, sodan ja riitojen keskellä osaa arvostaa rauhaa. Se, joka on kokenut kuluttavaa ahdistusta tai kaiken syövää masennusta, osaa kaivata rauhaa. Se, joka pelkää tuomiota tai kamppailee syyllisyyden ja riittämättömyyden keskellä, janoaa rauhaa.

Rauhan Jumala on jo pistänyt pöydän koreaksi. Rauha, turva ja lepo on valmistettu. Ne ovat tarjolla Jeesuksen kautta. 

”Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta rauha Jumalan kanssa.” (Room 5:1)

”Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes. 53:5)

”Jumala näki hyväksi antaa kaiken täyteyden asua hänessä (Jeesuksessa) sekä hänen välityksellään tehdä sovinnon ja hänen ristinsä verellä vahvistaa rauhan kaiken kanssa, mitä on maan päällä ja taivaissa.” (Kol. 1:19 -20)

Rauha Jumalan, ihmisten ja itsemme kanssa on parasta, mitä tiedän. Rukoilen, että saisimme olla tämän rauhan tuojia meidän vaikutuspiiriimme tänäänkin.

Heli

1. Kun. 1

Vallan vaihto. Vallan siirto kuningas Daavidilta hänen pojalleen Salomolle tapahtui ulkoisen pakon ja paineen edessä. Niin käy monessa sukupolvenvaihdostilanteessa nykyisinkin. Adonia, neljäs Daavidin 19 pojasta (1. Aik. 3:1 – 9), havitteli kuninkuutta Salomon sijasta. Adonia oli jo mies parhaassa iässä ja voimansa tunnossa, kun nuorempi veli Salomo oli vielä poikanen.  

Batseba, Salomon äiti ja Daavidin lempipuoliso, sekä profeetta Naatan olivat kuitenkin hereillä ja he hakeutuivat Daavidin puheille. Daavidilla oli vanhuudestaan huolimatta järki tallella ja niin paljon päättäväisyyttä, että hän toimitti vallan vaihdon nopeasti. 

Samuelin kirjoista, Kuninkaiden kirjoista ja Aikakirjoista piirtyy monipuolinen ja hyvin inhimillinen kuva Israelin kuningassukujen vaiheista ja vallan ympärillä syntyneistä riidoista ja pyrkimyksistä. Meidän on helppo ihailla Daavidin suorituksia ja aikaansaannoksia. Raamattu ylistää häntä suurena, oikeudenmukaisena kuninkaana, uskon esimerkkinä ja Jeesuksen ennakkokuvana. Mutta koko Daavidin arvomaailmaa ja elämäntapaa on vaikea hyväksyä tästä ajasta käsin. On esimerkiksi vaikea ymmärtää, miksi Daavid oli moniavioinen ja että hänellä oli varsinainen haaremi puolisoita ja sivuvaimoja. Moniavioisuus ja jälkeläisten valtava määrä ainakaan helpottanut ja yksinkertaistanut Daavidin ja hänen perheensä elämää! Raamatun ihmiset suuria kuninkaita myöten olivat yhtä rosoisia ja alttiita virheille kuin me tavalliset ihmiset. Raamattu ei kaunistele ihmiskuvauksissaan vaikka kyse oli kuninkaista.

Room. 4

Uskon kohde ratkaisee, ei määrä. Roomalaiskirjeen alku oli ihmisen ja ihmissuvun tilan raadollista kuvausta, jotta lukija ymmärtäisi olevansa taustastaan (juutalainen, Jumalan valittua kansaa) riippumatta Jumalan edessä täysin syntinen ja tarvitsevansa Jumalan valmistamaa pelastuksen lahjaa Jeesuksessa. 

Nyt Roomalaiskirje sukeltaa syvemmälle uskon merkitykseen ja nostaa esimerkiksi israelilaisten kantaisän Aabrahamin, jota juutalaiset lukijat arvostivat. Aabraham katsottiin vanhurskaaksi (toisin sanoen Jumalalle kelpaavaksi) uskonsa vuoksi. Aabrahamin usko oli uskoa mahdottomaan. Jumala oli luvannut hänelle valtavan jälkeläisten määrä ja ensimmäistäkään perillistä ei alkanut kuulua, vaikka Aabraham ja hänen puolisonsa Saara olivat jo kauan aikaa sitten lapsentekoikän ohittaneita (Room. 4:19).

Välillä Aabrahamin uskokin horjui ja hän yritti omin voimin toteuttaa Jumalan lupausta hankkimalla jälkeläisen Saaran orjattaren kanssa. Tärkeintä oli, että Aabrahamin uskon kohde oli oikea. Hän uskoi Jumalaan, joka kykenee tekemään mahdottomia. 

Heli