Tekijä: Heli

Ps. 60

Matt. 8

Jeesus osaa yllättää. Olen mukana New wine -kesätapahtumassa Himoksella ja tänään yksi asia nousi erityisesti sekä Matteuksen evankeliumin kohta että opetus Himoksella. Jeesukselle on tärkeää se, mitä sinä ja minä tahdomme. Jeesus kysyi monelta ihmiseltä: ”Mitä sinä tahdot, että minä sinulle tekisin?” Tässä luvussa spitaalinen kertoi Jeesukselle, mitä hän Jeesukselta tahtoo. Ja Jeesus kuuli ja vastasi. 

Aina emme saa Jumalalta sitä, mitä tahdomme.  Saamme pyytää, etsiä, kolkuttaa, ja meille annetaan, me löydämme ja meille avataan. Vaikkakaan ei välttämättä juuri sitä, mitä toivoimme. Vaan Jumalan hyvää.

Jeesus, pyydän, että anna meille parasta mahdollista. 

Heli

Ps. 59

Tiukkaa tekstiä tässä psalmissa ja aivan oikeutettua – vai onko? Tähän uskontunnustukseen ja toiveeseen ainakin voin yhtyä:

”Uskollinen Jumalani, sinä kuljet edelläni ja annat minun nähdä, mikä on vihollisteni kohtalo.” (jae 11).

Jumala on aina uskollinen, kävi miten kävi, ja hän kulkee edelläni joka paikkaan.

Matt. 7

Jeesus kääntelee jälleen päälaelleen luutuneita ajatuksiamme ja käsityksiämme. On ihmeen helppoa nähdä virheitä ja syyteltävää muissa ja niin vaikea huomata, että toisaalla olemme itse yhtä pahoja, kapeakatseisia ja armottomia. Syvälle arvoihin käyvät erimielisyydet ovat kaikkein vaikeimpia.

Rakastamista on ainakin se, että en torju apuani sitä tarvitsevalta silloinkin, kun hän elää ja ajattelee aivan eri tavalla kuin minä, ehkä jopa minua loukkaavallakin tavalla. Vaikka näyttää, että olisimme kahdesta aivan eri maailmasta. Jeesuksen rakkaus riittää sekä minulle että hänelle.

”Älä kiellä apuasi, jos toinen on avun tarpeessa ja sinä pystyt tekemään hänelle hyvää. Älä sano lähimmäisellesi: ”Mene nyt ja tule toiste, huomenna minä annan!” – kun sinulla kuitenkin on mitä antaa. (San. 3:27–28). 

Heli

Ps. 58

Psalmissa 58 vuodatetaan syvä turhautuminen valtaa pitävien epäoikeudenmukaisuutta ja oman edun tavoittelua vastaan. Jumalaa pyydetään pysäyttämään väärintekijöiden toiminta. Rukoilija on niin sydämistynyt, että haluaa itsekin nähdä todisteita siitä, että paha saa palkkansa. Vai miten muuten uskallan lukea tämän pyynnön: ”Vanhurskas saa iloita, sillä hän näkee koston hetken, hän saa huuhtoa jalkansa jumalattomien veressä.” (Psa 58:11).

Matt. 6

Jeesuksen vuorisaarna jatkaa totuttujen ajattelutapojen alas ampumista.

Uskoa ei tarvitse esittää, suorittaa, eikä hyviä tekoja tule esitellä tekopyhien tavoin (jakeet 1–8). Meillä on lupa tuoda kaikki mitä tarvitsemme Jumalan eteen ja pyytää häneltä apua kaikkeen. Isä meidän –rukous on siitä oivallinen esimerkki (jakeet 9–13).

Jeesus latoo rikkauksia ja rikastumista tavoitteleville totuuden: aarteita kannattaa koota taivaaseen, sillä maan päälle kerätyt rikkaudet syö ruoste ja koi.

Huolehtiminen ja Jumalan huolenpito laitetaan vastakkain (jakeet 25–34). Jumala huolehtii meistä, ja sen vuoksi meidän ei tarvitse murehtia ylen määrin toimeentulostamme. Muutama vuosi sitten pääsin käymään Israelissa. Kävelimme Gennesaret-järven yläpuolisilla vuorilla, joiden rinteet olivat muuttuneet kevään sateiden ja lämmön vaikutuksesta värikkääksi kukkakedoksi. Kun kerran Jumala huolehtii pienistä kedon kukistakin, hän aivan varmasti muistaa meidän tarpeemme ja vastaamaan niihin. Aina huolenpito ei tule heti. Joudumme itsekin näkemään paljon vaivaa toimeen tulomme eteen. Jumala ei kuitenkaan hetkeksikään unohda meidän tarpeitamme.

Samalla, kun luen Jeesuksen opetusta Jumalaan luottamisesta, sydämessä pistelee Jaakobin kirjeen kohta, jossa Jaakob muistuttaa pitämään huolta puutteessa olevista veljistä ja siskoista. Usko Jumalaan ja hänen huolenpitoonsa tulee osoittaa teoin ja toiminnassa, ei vain sanoin ja siunauksin (Jaak. 2:14–16). Jos olemme hyvin toimeen tulevia, omasta antaminen osoittaa luottamusta Jumalan huolenpitoon. Antaessamme tunnustamme, että Jumala on jokaisen euromme ja kaiken saamamme hyvän lähde. Antaessamme, välillä itsellemme merkittäviäkin summia, joudumme myös miettimään omaa kulutustamme tarkasti ja tajuamme riippuvuutemme Jumalasta.   

Heli