1. Aik. 15, Luuk. 8

1 Aik. 15

Luuk. 8

Hälytysmerkki. Monelle tuttu Kylväjä-vertaus (Luuk. 8:4 – 8) kertoo siitä, että kaikki eivät millään usko Jumalaan eivätkä Jeesukseen ja osalla usko sammuu alkuinnostuksen jälkeen. Syitä siihen on monia, eikä sitä pidä säikähtää. Hyvään maaperään löytänyt siemen sen sijaan tuottaa kestävää satoa, jopa satakertaisesti.  

Jumalan sana menee hukkaan, jos maaperä on liian kova ja hedelmätön tai muiden kiinnostusten tai huolien ja murheiden tukahduttama. Voimmeko itse vaikuttaa siihen, millainen meidän tai toisten ihmisten sydämen tila tai maaperä on? Emme ilman Pyhää Henkeä. Pyhä Henki onkin olennainen Jumalan persoona. Vain hän voi pehmittää sydämemme ja herkistää meidät kuulemaan Jumalan puhetta ja näkemään Jeesuksen. 

Ystävän tai muun lähimmäisen välinpitämättömyys tai Jeesus-kielteisyys ovat meille uskoville hälytysmerkki, joka kutsuu rukoilemaan hänen puolestaan ja siunaamaan ja auttamaan häntä eri tavoin. 

Lamput esiin. Jeesus vertaa Jumalan sanan kuulemista ja uskoa lamppuun. Lamppu tulee laittaa lampun jalkaan, jotta sen valo valaisee koko huoneen ja talon. Lamppua ei ole mitään järkeä piilottaa astian tai vuoteen alle. Niin luonnollista tulisi meidänkin elämämme uskovaisina olla. Kun on hyvää saanut, sitä on luonnollista jakaa eteenpäin.

Jeesus on valon lähde, aurinko (tässä vertauksessa lamppu), ja me olemme kuu (tässä vertauksessa talon asukas), joka heijastaa Jeesus-valoa. 

Miten lampun sitten saa lampunjalkaan? Asia on yksinkertaisempi kuin monimutkaisessa mielessäni luulenkaan: kääntämällä kasvot meitä rakastavan Jumalan puoleen. Sitä voi harjoittaa ja tuleekin harjoittaa myös tietoisesti. 

Mitä jos tänäänkin olemme hänen edessään hetken ja odotamme häntä (”lähestykää häntä, niin hän lähestyy teitä”), ravitsemme itseämme Jumalan sanalla (Raamatun luku ja Raamatun opetusten kuunteleminen), pyydämme apua Jumalalta ja kiitämme häntä (rukous). Ja kokoonnumme yhteen ja ylistämme Jumalaa (seurakuntaan ja jumalanpalveluksiin osallistuminen).

Kuustakin vain  auringon puoli on valoisa. Sen vuoksi kääntyminen auringon puoleen on niin valaisevaa. 🙂

Heli

1. Kun. 5, Room. 8

1. Kun. 5

Viisaus maan perii. Juutalaisten hallitsema valtakunta eli kukoistuskauttaan. En tunne tarkkaan, millaiset olot kansalla oli ja kuinka tyytyväisiä he olivat hallitsijaansa ja toimeentuloonsa. Joka tapauksessa 1. Kun. 5. luku kertoo, että Kuningas Salomon viisaus oli vertaansa vailla ja sitä kunnioitettiin sen ajan tunnetussa maailmassa ja sitä tultiin kuulemaan kaukaa eri maista (1. Kun. 5:10, 14). 

Perittyään isältään Daavidilta laajan valtakunnan Salomo alkoi valmistella Jumalan temppelin rakennustöitä. Hän teki liitonTyroksen kuninkaan Hiramin kanssa ja tilasi tältä temppeliin tarvittavia rakennustarvikkeita merkittävät määrät. Salomo hoiti suhteensa naapurivaltioon viisaasti ja maksoi materiaaleista kunnon korvauksen. Naapurivaltiolle ei jääty velkaa, ei taloudellisesti, eikä kiitollisuudenvelkaa.

Room. 8

Varmaa on tämä. Tässä luvussa on niin paljon rohkaisua ja Jumalan puhetta meille, että on vaikea tehdä mitään yksittäistä nostoa. Tässä muutama uuteen Kristus-keskeiseen identiteettiimme liittyvä totuus:

  • Jumala on meille yhtä läheinen kuin Jeesukselle, joka huusi ”Abba”, isi. (j. 15)
  •  Meillä on taivaassa paras mahdollinen puolesta puhuja ja esirukoilija, Pyhä Henki, joka jatkuvasti ajaa meidän asioitamme ja vie niitä Jumalan tiettäväksi, ratkaistavaksi ja vastattavaksi (j. 26)
  • Jumala voi kääntää ja kääntää kaiken meille tapahtuneen ja tapahtuman meidän parhaaksemme, vaikka nyt ei siltä tunnu. (j. 28)
  • Jumala on meidän puolellamme, aina. Aina. Loppuun asti. Kuka silloin voi olla meitä vastaan? (j. 31)
  • (Uskovan) ihmisen elämä ei ole helppoa. Joudumme kohtaamaan tuskaa, vainoa, ahdistusta, vaaroja, puutetta. Niidenkin keskellä Jumala on totta. Hän antaa meille riemuvoiton. (j. 37). Tätä kohtaa jäin kyllä kyselemään: mitä riemuvoitto voi tällaisten vaikeuksissa olla?
  • Jumala rakastaa meitä enemmän, kuin voimme käsittää. Mikään elämässä tai kuolemassa ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta.  Mikään ei saa Jumalaa hylkäämään meitä. (j. 38 – 39). 

Heli

1. Kun. 4, Room. 7

1. Kun. 4

Hovin kyltymätön kita. Israelin sukukunnat huolehtivat Salomon hovin ylläpidosta maaherrojensa johdolla, kukin sukukunta yhden kuukauden vuodessa. Seuraavasta Kuninkaiden kirjan luvusta käy ilmi, kuinka massiivisesta taloudellisesta kuormasta oli kyse; hovin elatukseen meni 120 000 litraa vehnäjauhoja ja päälle muita jauhoja, 30 nautaa, 100 lammasta ja lisäksi riistaa sekä syöttöhanhia. Näin toteutui Jumalan kansalleen antama varoitus siitä, että pyytäessään itselleen kuningasta kansa myös sitoi itsensä aikamoisen ylläpitotaakan alle.

Room. 7

Pakosta tulee peikko. Täytettyäni 18 sain kesätöitä Citymarketin kassalta. Työ sinänsä ei ollut monimutkaista, mutta jännityksestä tai epähuomiosta tein harva se päivä virheitä käteisellä maksavien vaihtorahaa antaessani. Työvuoron päätteeksi kassan laskussa kassassa oli vajausta, välillä useita kymppejä. Kassavastaavamme kehotti olemaan tarkempana. Vaikka kuinka keskityin ja yritin tehdä parhaani, vajetta kassaan tuli edelleen. Aloin pelätä työvuoron päättymistä ja kassan laskun hetkeä. Pelkäsin, että joudun korvaamaan menetetyt rahat ja että saan potkut. Kassavirheiden välttämisestä tuli minulle pakko ja peikko. Kun yritin välttää virheitä, niitä tuli yhä enemmän. 

Jotain samaa on laissa. Laki kieltää, käskee ja rajoittaa. Lain tarkoitus on suojata ja turvata oikeudenmukaisuus, tasapuolisuus ja heikompien oikeudet. Mutta kun yritämme puristamalla suorittaa lakia ja elää sen mukaan, teemme varmasti virheitä. 

Likainen keittiö kylpee valossa. Jeesuksen vuoksi suhteemme Jumalaan ja toisiin ihmisiin kääntyy päälaelleen. Lain vaatimukset on jo täytetty. Suorittamisesta tulee vastaan ottamista ja vaatimusten sijaan Jumala hyväksyy meidät juuri tällaisina kuin olemme. Meidän ei ensin tarvitse olla täydellisiä, viisaita, reiluja, oikeudenmukaisia, hoikkia, vetovoimaisia, älykkäitä, hyödyllisiä tai mitään muutakaan hienoa ja arvostettavaa, jotta meitä ihailtaisiin ja rakastettaisiin. Saamme kylpeä Jumalan suosiossa ja rakkaudessa. Olemme kuin likainen keittiö, jonka keväinen aurinko pitkän kaamoksen jälkeen valaisee ja lämmittää.  Erona on vain, että Jeesuksen ristintyön vuoksi tuo keittiö on tullut kertaheitolla putipuhtaaksi ja kiiltäväksi. Saamme elää täydestä hyväksynnästä ja luottamuksesta käsin. Tekeminenkin tapahtuu uusista lähtökohdista, Hengen johdatuksen varassa.  

Mitä Jumala Pyhän Hengen kautta kehottaa meitä tekemään tänään, siihen hän antaa myös voimaa. Kuulostaako liiankin yksinkertaiselta? Jumalan palveleminen ei edelleenkään ole helppoa tai automaattista, koska meissä vaikuttaa ”liha” eli omat halumme, tarpeemme, pelkomme ja niin edelleen. Mutta enää koskaan meidän ei tarvitse arastella, ettemmekö olisi täydellisesti hyväksyttyjä ja rakastettuja.

Heli