Hyvä pelko. 2. Samuelin kirjan 23. luku kuningas Daavidin sotaisasta hallituskaudesta ja siitä, kuinka paljon Daavid arvosti sotapäälliköitään. Toinen asia, joka Daavidista käy ilmi on se, että Daavid antoi kunnian kaikesta menestyksestään: ”Joka oikeamielisenä hallitsee ihmisiä, joka hallitsee heitä Jumalaa peläten…” (j. 3)
Daavid oli sodan ajan kuningas. Hän joutui sotaan jo nuorena poikana viedessään vanhemmille veljilleen eväitä rintamalle filistealaisia vastaan. Tuo taistelu päättyi Goljat-jättiläisen kuolemaan ja filistealaisten pakoon (1. Sam. 17). Kuningas Saul ihastui Daavidin rohkeuteen niin, että otti hänet luokseen ja asetti hänet pian sotureidensa päälliköksi. Daavid menestyi niin, että kansa ylisti Daavidin sotavoittoja laulaen: Saul kaatoi miehiä tuhansin, Daavid kymmenintuhansin.” (1. Sam. 18:8).
Daavidin aikana Israel ja Juuda vapautuivat ympäröivien kansojen ”ikeestä” ja valloittivat Jumalan Moosekselle lupaamasta Luvatusta maan loputkin alueet.
Daavidin historia osoittaa, että Daavidilla oli paljon vaikeuksia ja ongelmia omasta perhepiiristä lähtien. Hän teki virheitä ja kohtalokkaita syntejä, joilla oli ikäviä vaikutuksia toisiin ihmisiin ja Daavidin omaankin elämään. Daavid muun muassa tapatti Batseban miehen Urian ja otti tämän vaimon puolisokseen. Daavidin synneistä seurasi esimerkiksi hänen oman poikansa kuolema ja kansaa piinannut rutto.
Rikkinäinen ja nöyrä Jumalan suosikki. Daavid oli yhtä epätäydellinen ja rikkinäinen kuin kuka tahansa meistä. Daavidista suuren teki se, että hän oli Jumalasta riippuvainen nuoruudesta vanhuuteen saakka. Daavid etsi Jumalaa ja nöyrtyi ihmisten ja Jumalan ojennettavaksi myös rikkomusten hetkellä tai pian niiden jälkeen. Daavidin koko olemassa olo perustui syvään luottamukseen, että Jumala hallitsee kaikkea ja on omiensa kanssa aina: sota on Herran vallassa. (1. Sam. 17:45 – 47).
Roomalaiskirje avautuu vain niille, jotka luottavat Daavidin tavoin Jumalaan ja siihen, että Jumala on oikeudenmukainen kaikissa sanoissaan ja tuomioissaan. (Vrt. Room. 2:7 – 8).
Voisimmeko mekin kaikessa rikkinäisyydessämme turvautua Jumalaan ja luottaa täysin hänen arviointikykyynsä? Vaikka roomalaiskirjeen sanat kuulostavat tosi rajuilta ja pois sulkevilta heitä kohtaan, jotka eivät tunnusta Jumalaa, Jumala hallitsee ja tietää ja tuntee heidätkin. Jumalalle ei ole menetettyjä, toivottomia tapauksia.
Heli