Tekijä: Heli

5. Moos. 8

Mark. 10

Ei rakon rakkoa.. Erämaavaellus ei ollut helppo mutta sen aikana Jumala piti israelilaisista huolta niin, että heidän vaatteensa eivät kuluneet ja heidän jalkansa säilyivät ilman rakkoja pitkistäkin päivämatkoista. Jumala osoitti myös, että israelilaiset olivat täysin riippuvaisia Jumalan sanasta. Erämaan kulkureina israelilaiset eivät voineet viljellä tai laiduntaa karjaa. Heidän ruokaansa oli joka aamu kasteen mukana maahan laskeutuva manna. Mannaa saatiin Jumalan sanan lupauksen mukaisesti kuutena päivänä viikossa. Sapattia ennen mannaa oli kerättävä kahdeksi vuorokaudeksi ja vain sapattina manna säilyi kahden päivän ajan syömäkelpoisena. Jos muina päivinä yritti kerätä mannaa useamman päivän ruoka-annoksen, mannaan tuli päivän jälkeen matoja, ja ylimääräisen joutui heittämään pois. 

Israelilaiset elivät siis kädestä suuhun, ja ruoan heille antava käsi oli Jumalan käsi. He joutuivat oppimaan käytännössä, että vaikka leipä ei ollut leveä, he saivat kaiken mitä elääkseen tarvitsivat. Lisäksi Jumalan asettama pilvi suojasi heitä päivisin auringonpaahteelta ja yön pimeydessä heille valoa antoi taivaalla loimottava Jumalan tuli. Israelilaiset joutuivat oppimaan kantapään kautta, että he eivät elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta Jumalan suusta lähtevästä sanasta.

Mene ja myy kaikki. Rikas nuorukainen, joka tuli kyselemään Jeesukselta neuvoja iankaikkisen elämän perimiseen (Mark. 10: 17- ), sai tyrmäävän ohjeen. Jeesukselle ei riittänyt, että mies oli elänyt koko elämänsä kaikin puolin hurskaasti ja Jumalan lain käskyjä noudattaen. Sen päälle hänen tulisi vielä myydä omaisuutensa, jättää kotinsa ja perheensä ja tulla tyhjätaskuna seuraamaan Jeesusta! Eikö Jeesuksen vaatimus ollut aivan kohtuuton? Eikö ihmisellä saa olla mitään omaa? Nuori mies oli nimittäin varakas.

Kertomuksen nuorella miehellä oli vielä keskeinen asia Jumalan valtakunnasta opittavana. Hänenkin elämänsä oli täysin riippuvainen Jumalasta ja Jumalan sanasta, Jeesuksesta. Jopa miehen koko omaisuus jokaista senttiä myöten oli  Jumalan. Ja Jumala voi tehdä omaisuudellaan mitä tahtoo. Jos isäntä sanoo, että on myytävä kaikki, niin taloudenhoitajan tulee tehdä niin, vaikka itse ajattelisi toisin. 

Jeesuksen sanat miehelle koettelivat miehen todellista luottamusta ja uskoa. Luottaako itseen ja omiin aikaansaannoksiinsa tai vanhempiensa kautta perittyyn omaisuuteen? Koettelemus oli nuorelle miehelle liikaa. Häneluotti liikaa omaisuuteen eikä kyennyt käytännössä toteuttamaan Jeesuksen kehotusta. Sitä, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.

Minäkään ei pysty luottamaan itsessäni Jeesukseen rikasta nuorukaista enemmän. Jeesus, auta epäuskossani! 

Heli

5. Moos. 7

Mark. 9

Sopivaa tahtia. 5. Mooseksen kirjan 7. luvussa Jumala sanoo että hän karkotti israelin viholliskansat vähitellen israelilaisten tieltä, ei kerralla. Syykin kerrottiin. Muutoin villieläimet olisivat ehtineet levitä hävitettyihin kaupunkeihin ja kyliin ja israelilaisilla olisi ollut vastassaan petoeläintein ”armeija”.

Minulle tämä raamatunkohta on vuosien ajan muistuttanut Jumalan suuresta viisaudesta ja rakkaudesta minua ja meitä kohtaan. Jumala tietää, mitä tahtia meidän vapautuksemme erilaisista riippuvuuksista ja muista sielumme vihollisista tai ihan fyysisistä uhkista voi edetä niin, että me kestämme sekä fyysisesti että psyykkisesti. Kun Jumala ohjaa elämäämme ja seurakuntaamme, hän toimii kaikessa meidän parhaaksemme. Hän myös tietää, mikä on meille parasta pitkällä aikavälillä ja iankaikkisuudenkin näkökulmasta. 

Juuria myöten pois. En uskalla enkä osaa teologisesti selittää, miten rakastava Jumala voi yhden kansan vuoksi tuhota muita kansoja niin surutta, kuin Vanhassa testamentissa Israelin kansan viholliskansoja. Sen me sen sijaan tiedämme, että Jumala on jotain niin kirkasta, täydellistä ja pyhää, että me tämän päivän uskovat emme tahdo tajuta sitä. Jumalalle ei kelpaa mikään vähänkään tahrainen, saati täysin jumalaton. 

Markuksen evankeliumin 9. luvussa Jeesus käsittelee aika lailla samaa asiaa. Hän sanoo kärjistäen, että syntiin viettelevä käsi, jalka tai silmä on hakattava tai revittävä pois. Jeesus ei varmastikaan tässä kohtaa tarkoittanut, että nuo ruumiinosat tulisi amputoida, vaan sitä, että paha on kitkettävä juurineen pois, ennen kuin se ulottaa lonkeronsa meihin niin vahvoina, että se vie mennessään. Jeesus tunsi Jumalan pyhyyden. Hän tiesi, että synnin kanssa ei ole leikkimistä. 

Vieraslajeista tiedämme, että kun niille ei Suomen luonnosta löydy luonnolisia kilpailijoita, ne alkavat nopeasti rehottaa kaikilla tien pientareilla ja syrjäyttävät alkuperäiset niittykasvit tieltään. Kun ne ovat levinneet laajalle, niitä on lähes mahdotonta enää saada tuhottua. Korkeintaan niistä pystyy pitämään vapaana rajattuja alueita, joihin ihmisen resurssit riittävät.

Heli

5. Moos. 6

Mark. 8

”Tähteeksi jääneitä paloja kerättiin seitsemän korillista.” Jeesuksen tekemissä ruokkimishmeissä minua puhuttelee  itse ihmeen lisäksi Jumalan ymmärrys meitä epäuskoisia kohtaan. Tuhannet ihmiset olivat syöneet vatsansa täpötäyteen. Silti ruokaa jäi yli seitsemän korillista. Jumala antoi ruokaa niin yltäkylläisesti.

Jos kaikki ruoka olisi mennyt, opetuslapset ja me jälkipolvet olisimme voineet erehtyä luulemaan, että mitään ihmettä ei tapahtunutkaan.  Mutta nyt, ihmeestä jäi konkreettiset merkit: runsaasti korit täynnä leipää, enemmän kuin lähtötilanteessa oli ollut. Ihmettä on vaikea uskoa todeksi, kun se on ohi ja elämä on palannut tuttuihin uomiinsa. Meidän epäilymme ei kuitenkaan tee tapahtunutta tapahtumattomaksi. 

Omassa elämässämme on myös todennäköisesti tapahtunut asioita, jotka voi nimetä ihmeeksi. Toinen nimeää ne sattumaksi, uskova ihminen Jumalan ihmeiksi. Ne kannattaa kirjata ylös, muistella niitä ja kertoa niistä, jotta emme inhimillisen järkeilymme kautta selitä niitä tapahtumattomaksi. Niin käski Jumala israelilaisiakin tekemään, eli muistamaan ja kertomaan Egyptistä vapautumiseen liittyneistä ihmeistä (5. Moos. 7).

Täysillä messissä. Rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäinen osa tulee 5. Moos. 6 luvusta, jossa Jumala käskee omiaan rakastamaan häntä koko sydämestään, sielustaan ja koko voimallaan. Tunteet, tahto, mielen innostus, luovuutemme tai systemaattisuutemme, loogisuutemme tai muut luontaiset kykymme ja taipumuksemme on kaikki tarkoitettu palvelemaan Jumalaa. Mooseksen laki oli laki, ja se osoitti lopulta, että ihminen ei kykene toteuttamaan edes rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäistä osaa, saati myöhemmin Jeesuksen lisäämään tarkennusta, käskyn toista osaa. Jeesus onneksi tuli ratkaisuksi ongelmaan.

Nuorempana, väärin tekemisen pelosta päätin jossain vaiheessa, että olisin taka-alalla ja hiljaa. Siten saisin mahdollisimman vähän vahinkoa aikaan. Mutta eihän se onnistunut. Eikä Jumala missään tapauksessa ole tarkoittanut meitä elämään niin. Meni syteen tai saveen, niin ollaan täysillä Jeesuksen messissä! Ja jos ei tiedetä, miten olla mukaan, tärkeintä, että tehdään jotakin. Kyllä Jumala ohjaa meitä matkaa tehdessä, kun kuljemme yhdessä toisten kanssa rukoillen.

Heli