Tekijä: Heli

Ps. 64

Luuk. 14

Tavan syntinen vai synnitön, virheellinen vai virheetön? Jos saisin valita, ottaisin tietenkin virheettömän, en maanantaikappaletta. Ja olisin mielelläni synnitön, sellainen, jota toiset katsovat ihaillen ylöspäin. Mutta Jeesuksen seurassa nämäkin asiat kääntyvät päälaelleen. Omahyväiset, synnittömyyteen pyrkivät fariseukset joutuivat vaikenemaan, kun Jeesus teki sapattina työtä (kielletty juttu) ja paransi vesipöhöä sairastaneen miehen. Edellisessä luvussa Jeesus oli tehnyt saman rikkeen ja parantanut, jälleen sapattina, 18 vuotta sairauden vaivaaman naisen. Jeesuksen seurassa ihmisarvonsa menettäneet ja sairauden vaivaamat saivat takaisin ihmisarvonsa. Ja kun sairautta pidettiin yleisesti juutalaisten keskuudessa synnin seurauksena, nämä ihmiset parantuivat sairautensa lisäksi syntisyyden stigmasta. He olivat Aabrahamin lapsia ja luvatun kansan jäseniä siinä missä korkea-arvoiset ja terveinä itseään pitävät kansan johtajatkin. 

Valmis luopumaan. Jeesuksen seurassa ihminen on mielellään heikko, syntinen ja sairas. Ehkä ei mielellään sairas, mutta sairauksien voittajaa eivät meidän sairautemme ja heikkoutemme vaivaa. Hän lähestyy meitä ja kantaa ja parantaa, lopulta myös fyysisen ruumiimme.

Ehkä siipeensä saaneiden on helpompi antaa kaikkensa (Luuk. 14: 33) Jumalalle, kun sitä kaikkea on itseriittoisten ihmisten kaikkea vähemmän. Suostuisinko sittenko olemaan mieluummin syntinen ja virheellinen? Ihan luvan kanssa. Ja ihan luvan kanssa tarvitseva, nimenomaan Jeesusta tarvitseva. Kun minusta ei kuitenkaan enempään itsessäni ole.

Heli

Ps. 63

Luuk. 13

Armon aikaa. Jeesus kuvasi Luukkaan evankeliumin 13:nnessa armon aikaa sekä sen loppumista useammallakin kertomuksella. Hedelmää tuottamaton viikunapuu säästyy kaatamiselta, kun puutarhuri haluaa vielä yhden vuoden ajan lannoittaa ja hoitaa hedelmäpuuta, jotta se ehtisi tuottaa hedelmää. Puutarhurin huolenpito ja rakkaus puutarhaansa kohtaan säästää puun. (Luuk. 13: 6 – 9). Mikä kuva Jumalan rakkaudesta meitä, puutarhaansa kohtaan!

Toisessa kertomuksessa talon isäntä lopulta sulkee kotinsa ovet. Talon ovet olivat olleet avoimina kaikille ja talo oli toivottanut kaikki halukkaat tervetulleeksi, mut nyt oli tullut yö. Ei auta enää koputella ovella ja anella isäntää päästämään sisälle taloon, sillä yöaikaan ovella ryskyttävät vain rosvot ja vääryydentekijät (Luuk. 13:23 – 30). 

Saadakseen ihmiset ymmärtämään viestinsä, Jeesus vielä kertoo kahdesta ajankohtaisesta Jerusalemissa tapahtuneesta onnettomuudesta: toisessa Juudean maaherra Pilates oli surmauttanut Jerusalemiin uhraamaan tulleita galilealaisia. Toinen oli Jerusalemissa sortunut Siloan torni, jonka alle kuoli 18 ihmistä. Jeesus sanoi, että elleivät ihmiset käänny, he ovat samalla tavalla tuhon omia kuin Pilateksen tapattamat ja Siloan tornin sortumisessa kuolleet ihmiset.

Usko opasteita – käänny nyt. Kertomusten viesti oli, että nyt on Jumalan puoleen kääntymisen aika. Emme voi pelata Jumalan kanssa ja päättää ajatella hengellisiä asioita joskus myöhemmin, ehkä vasta vanhuuden tullen. Meitä eivät pelasta myöskään vanhempiemme tai muiden hengen miesten ja naisten hurskas elämä. Jumala kutsuu meitä jokaista henkilökohtaisesti yhteyteensä, nyt. Se on kuin moottoritieltä ulos johdattavat kyltit. Kun viimeinen ohjaava nuori osoittaa moottoritieltä pois liittymistä, jos sen ohittaa, ei takaisin ole enää kääntymistä.

Jokainen uusi päivä on Jumalan armoa meitä kohtaan. Se on osoitus Jumalan kärsivällisyydestä ja siitä, että hän tahtoo että kaikki pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden (2. Piet. 3:9). Jumala vain odottaa, että saisi olla meille armollinen (Jes. 30:18). Edes taloudellinen ahdinko, sodat tai muut ahdingot eivät vähennä Jumalan armoa. Ne ovat pikemminkin kevään merkkejä, merkkejä Jumalan valtakunnan läheisyydestä (Ks. Luuk. 2:29 – 31) : tämän hullun maailman keskellä Jumala on valmistanut meille turvan ja pelastuksen jo nyt ja lisäksi elämän ja tulevaisuuden, joka jatkuu vaikka me kuolisimme.      

Mikä siinä on niin ahdasta? Nimittäin ovessa, josta Jeesus puhuu. Ovi, josta Jumalan valtakuntaan käydään, ei ole ahdas sen vuoksi, että Jumala olisi ankara ovimikko, ja käännyttäisi sisään pyrkijöistä suurimman osan pois. Hänhän haluaa, että aivan jokainen tulisi tuntemaan hänet. Ovi on ahdas sen vuoksi, että se on Jeesuksen muotoinen. Tulevaisuuden ja toivon voi Raamatun mukaan löytää vain Jeesuksen kautta, uskomalla häneen ja häneen täytettyyn, valmiiksi tehtyyn ristintyöhönsä.

Heli

Ps. 62

Luuk. 12

Vain yksi pelko. Luukkaan 12. luvussa Jeesus puhuu pelosta ja pelottomuudesta. Pelon vuoksi jo ennestään varakas mies säilöö suuren varallisuutensa pahan päivän varaksi ja nauttii siitä yksin. Tulevaisuuden pelon uoksi huolehdimme ylen määrin ruoasta, vaatteista, toimeentulosta, terveydestä, ihmissuhteista tai niiden puutteesta, eli hengestämme ja ruumiistamme. 

Yksi pelko vapauttaa meidät kaikesta muusta pelosta ja se on Herran pelko. Raamatussa Jumalan pelko ja rakkaus kulkevat käsi kädessä. Vähässä katekismuksessa kymmenen käskyn selityksissä Martti Luther avaa: ”Meidän tulee yli kaiken pelätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua häneen.” Jeesus tuntee Isän ja tietää, että Isää Jumalaa meidän tuleekin pelätä, ja syystä (Luuk. 12:5).

Jukka Norvanto opetti Raamattu kannesta kanteen – opetuksissa, että ihminen voi rakastaa monia asioita ja ihmisiä, mutta pelätä vain yhtä asiaa kerrallaan. Kun pelkäämme ja rakastamme Jumalaa niin, että haluamme kuulla ja noudattaa hänen tahtoaan, mieleemme ei mahdu mitään muita pelkoja: ei sairauden, hylätyksi tulemisen, eikä mitään muutakaan pelkoa. Silloin Jumalan täyteys valtaa meidät.

Psalmin 62 kirjoittajan tavoin löydämme Jumalan pelosta rauhan ja turvan. ”Hiljene, sieluni, Jumalan edessä, hän antaa minulle toivon. Hän on kallio, hän on pelastukseni, hän on linnani, minä en horju.” (jakeet 6 -7).

Heli