Tekijä: Heli

Ps. 67

Luuk. 17′

Väärien kysymysten mestareita. Fariseukset kyselivät Jeesukselta myös ihan aitoja kysymyksiä, ilman että heillä oli taka-ajatuksena tuhota Jeesus. Olihan Jeesus arvostettu, joskin hyvin radikaali rabbi monen fariseuksen tapaan. Nyt kysymys liittyi ajoitukseen: mistä tietää, milloin Jumalan valtakunta tulee. Fariseuksille ja juutalalisille yleisesti se merkitsi fyysistä vallanvaihtoa ja rooman valtakunnan ikeestä vapautumista. Nyt Jeesus antaa täysin odottamattoman vastauksen: Jumalan valtakunnan tuloa ei voi sijoittaa johonkin tiettyyn ajankohtaan tai hetkeen. Jumalan valtakunta tulee kaikkialle, missä Jeesus on huomiomme ja sydämemme keskipiste. Siellä missä Jeesus on, siellä on JUmalan valtakunta. 

Samasta vuoteesta ja samalta pellolta. Jumalan valtakunnan tuloa ei voi myöskään ennustaa ulkoisista olosuhteista. Työnteko, naimisiin meno ja kylväminen ja niittäminen jatkuivat niin Nooan, Lootin kuin Jeesuksen lopun ajan kertomuksen mukaankin (Luuk. 17:25 – 29) ja  sitten arvaamatta, toinen otetaan ja toinen jätetään. Kaksi samassa paikassa olevat tai samaa työtä tekevät olivatkin eri asemassa. Toinen pelastui, toinen ei. Ratkaisevaa on, kenen varaan me luotamme elämämme: itsemme varaan, jolloin meidät jätetään vai Jeesuksen varaan, jolloin meidät kutsutaan hänen yhteyteensä?

Heli

Ps. 66

Luuk. 16

Rajua puhetta, tiukkoja totuuksia. Kertomuksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta Jeesus avaa monta rankkaa totuutta kuoleman jälkeisestä olotilasta ja valinnoista, jotka vaikuttavat tuohon olotilaan. Kertomus antaa ymmärtää, että kuoleman jälkeen ei ole pelkkää tyhjyyttä, eikä myöskään ruumiittoman sielun ikuista kelluntaa iäisyydessä; kuolemankin jälkeen ihmisillä on ruumis, joka jatkaa olemassaoloa ja ruumis, joka tuntee ja jolla on edelleen tarpeita ja haluja. 

Kertomus paljastaa myös meidän ihmisten asenteita ja ajatuksia. Vaikka kuolleet nousisivat kuolleista varoittamaan eläviä, vain harva uskoo tuonelaan ja helvettiin, jos hänellä ei ole uskoa jo ennestään Jumalaan. Kun Nooa rakensi arkkia kuivalle maalle (1, Moos. 6), hänen aikalaisensa ilmeisesti pitivät Nooaa hulluna maailmanlopun profeettana. Kukaan ei pyrkinyt Nooan mukaan arkkiin. Kun Loot yritti pelastaa edes vävynsä Sodomaa ja Gomorraa uhkaavalta hävitykseltä, nuo nuoret miehet vain naureskelivat Lootille (1. Moos. 19). Tuhon varoitukset kaikuivat siis kuuroille korville. Paremmin ei uskottu Mooseksen ja muiden profeettojen Messias-ennustuksia, kun ne toteutuivat Jeesuksessa. Marian ja Martan veljen Lasaruksen. 

Mitä tehdä, kun totuus ei pure? Kaiken hyvän alku on usko Jeesukseen Vapahtajana ja Jumalana. Sen syntymistä meidän kannattaa rukoilla vielä enemmän kuin sairaitten paranemista tai kuolleiden heräämistä kuolleista.

Kertomuksen rikas mies ei joutunut tuonelaan rikkautensa vuoksi, eikä Lasarus päässyt Aabrahamin helmaan köyhyytensä vuoksi. Heidän kohtalonsa oli se mikä oli sen vuoksi, minkä varaan he olivat elämänsä laittaneet. Köyhä Lasarus turvautui Jumalaan, rikas mies omaan itseensä, omiin ansioihinisa ja varallisuuteensa.

Ja lopuksi tekemäni oivallus ja käytännön vinkki itselleni ja ehkä myös sinulle: Oman ajan ja varojen hoito ja käyttö (Jeesuksen sanoin väärän rikkauden eli katoavan maallisen omaisuuden hoito) ovatkin hyvää harjoitusta todellisten, hengellisten ja ikuisesti kestävien asioiden hallintaan. (Luuk. 16; 10 – 12).

Heli

Ps. 65

Luuk. 15

Vain odottaa tehdäkseen teille hyvää. Harva ihminen kokee elämäntehtäväkseen vain odottaa, että voisi auttaa toisia ja antaa toisille. Mutta Jumalasta Raamattu sanoo: ”Kuitenkin Herra vain odottaa, että voisi olla teille armollinen. Hän nousee armahtamaan teitä. Herra on oikeuden Jumala. Autuaita ne, jotka häntä odottavat!” (Jes.30:18). Jeesuksen tuhlaajapoika ja hänen veljensä -kertomuksessa isä on tuntunut vain odottavan, että saisi armahtaa nuorempaa, kaiken tyrinyttä, isänsä omaisuuden hurvituksiin hassannutta ja jopa oman isänsä kuolemaa toivonutta poikaansa (Luuk. 15:11 – 32). Sellainen isä on aivan poikkeuksellinen. Sellainen isä Jumala on meille. 

Eksynyt lammas -vertauksessa (Luuk. 15: 1- 7) Jeesus avaa vielä Jumalan Isän sydäntä meitä ihmisiä kohtaan. Totta kai mekin, jos meillä olisi sata lammasta ja yksi niistä katoaisi, lähtisimme etsimään tuota yhtä kadonnutta ja iloitsisimme, kun sen löytäisimme. Niin taivaassakin juhlitaan ja iloitaan joka ikisestä itsensä ja Jumalansa kadottaneesta ihmislampaasta, joka löytää kotiin, Isän ja Luojan yhteyteen.  

Kiitos sille,  jolle kiitos kuuluu. Psalmissa 65 ei säästellä kiitoksia, eikä epäillä Jumalan olemassaoloa. Koko psalmi on ylistystä Jumalalle, jolta tulee meille kaikki hyvä. Kun meillä menee hyvin, pidämme helposti itsestään selvyyksinä asioita, jotka pyörivät normaalisti ja häiriöittä: joka päiväistä ruokaamme, kotia, perhettä, ystäviä ja sitä, että saamme nauttia niistä päivä toisensa jälkeen. Psalmin kirjoittaja auttaa meitä huomaamaan, että jokainen hyvä asia elämässämme on Jumalan lahjaa. 

Heli