Tekijä: Heli

2. Aik. 22

Ojasta allikkoon. Joramin nuorin poika Ahasja tuli Juudan kuninkaaksi isänsä jälkeen, sillä rosvojoukko oli tappanut kaikki Ahasjan vanhemmat pojat. Kuninkaan neuvonantajia olivat Ahabin jälkeläiset ja Raamattu kertoo, että heidän neuvonsa veivät Ahasjan tuhoon (j. 5). Hän muun muassa lähti sotimaan Syyriaa vastaan, ja haavoittui tuossa sodassa ja myöhemmin hänet surmasi Jehu, joka toteutti Ahabin suvun saamaa tuomiota. Joramin kuninkuun Juudassa jäi vuoden mittaiseksi ja hänen kuoltuaan hallitsijaksi nousi hänen äitinsä Atalja, joka toteutti hirmuvaltaa.

Apt. 16

Ohjausta eri tavoin. Pyhä Henki johtaa meitä todella monilla eri tavoilla. Apostolien tekojen 16. luvussa Pyhä Henki ensin esti Paavalia, Silasta ja Timoteusta julistamasta sanaa Aasian maakunnassa (j. 6). Vielä toistamiseen Jeesuksen Henki esti heitä, eikä sallinut heidän lähteä Bityniaan (j. 7). Yöllä unessa Paavali sitten näki näyn miehestä, joka kehotti heitä lähtemään meren yli Makedoniaan. 

Paavalin suunnitelma oli ollut jatkaa matkaa Vähän-Aasian niemimaalla Bityniaan, joka oli Frygian maakunnasta koilliseen kohti Mustaamerta. Jumala sen sijaan johdatti Paavalin seurueineen  Vähästä-Aasiasta nykyisen Kreikan mannermaalle ja Filippin, Tessalonikan ja Beroian kautta aina Ateenaan asti. Ilosanoma Jeesuksesta levisi tämän suunnanmuutoksen myötä uudelle mantereelle, nykyiseen Eurooppaan.  

Raamattu ei kerro, kuinka Pyhä Henki esti Paavalia. Voi olla, että miehet kokivat rukouksessa epämukavuutta suunnitelmiaan kohtaan tai jotkin käytännön asiat estivät heitä lähtemästä Bityniaan. Jos Jumala olisi suoraan unessa tai rukouksessa puhunut heille, todennäköistä olisi, että se olisi mainittu. 

Jumala käyttää arkisia asioita. Kun kyselemme Jumalan johdatusta, saamme ottaa todesta käytännön olosuhteet ja niiden viestit. Jumalan johdatus tulee usein hyvin arkisten asioiden ja välillä esteiden, kuten sairastumisen, itsestä riippumattomien aikataulujen viivästymisen kautta tai vaikkapa niin, että jokin asia ei vain taloudellisti ole mahdollista – tai tulee taloudellisesti mahdolliseksi. Toisaalta vastoinkäymiset eivät läheskään aina ole Jumalan johdatusta, vaan esteitä, joiden väistymistä meidän tulee rukoilla ja tehdä työtä esteiden raivaamiseksi.

Miksi ihmeessä Jumala ei tee johdatustaan helpommaksi tunnistaa? Usko on läheistä suhdetta Jumalaan, ei metodi, jonka opittuamme kaikki hoituu ja tiedämme, miten mennä eteenpäin. Vastoinkäymiset ja esteet saavat meidät taatusti rukoilemaan ja riippumaan Jumalassa kuin pieni lapsi vanhemmissaan.

Heli

2. Aik. 21

Synnin seuraukset. Joram tuli Juudan kuninkaaksi isänsä Josafatin jälkeen. Vakiinnutettuaan valtansa hän surmautti kaikki veljensä. Joram eli muutenkin jumalattomasti toisin kuin isänsä. Hän rakensi jälleen kukkulapyhäköitä Juudan vuoristoon ja houkutteli Jerusalemin asukkaat harjoittamaan epäjumalanpalvelusta.

Joramin synnistä oli seuraukset. Hän sairastui ankaria kipuja aiheuttaneeseen sisäelimiä tuhonneeseen sairauteen, kuten profeetta Elia oli hänelle ennustanut, ja kuoli siihen.

Vanhan liiton aikaan ennen kuin Jeesus tuli maailmaan ja antoi elämänsä sovitusuhriksi puolestamme, synti usein sai palkkansa sen tekijän elinaikana. Toista on nyt. Jeesus on kantanut puolestamme synnin seuraukset ja kutsuu meitä rauhaan ja yhteyteen kanssaan. 

Apt. 15

Vaikka olisit apostoli, ihmisten välisiltä erimielisyyksiltä ei voi välttyä. Ensinnäkin Antiokian tuoreessa kristillisessä seurakunnassa oli ihmisiä, jotka vaativat uusia uskovia elämään juutalaisten tavoin, eli ympärileikkauttamaan itsensä ja elämään muutenkin Mooseksen lain mukaan. Sitten jonkin aikaa myöhemmin apostoli Paavali ja hänen työtoverinsa Barnabas joutuivat niin suuriin erimielisyyksiin, että he jatkoivat evankeliumin levittämistä eri teillä. Kmpikin joutui etsimään toisen henkilön kumppaniksi työmatkoilleen. 

Kaikille Antiokian seurakunnan jälkeen syntyneille seurakunnille ja uskoville on iso asia, että ympärileikkausasia selvitettiin ja siihen saatiin ratkaisu: uusien uskovien kannettavaksi ei tule laittaa vanhan liiton vaatimuksia. Pelastuksen tuo yksin Herran Jeesuksen armo. (Apt. 15:11). Siihen ei saa lisätä mitään toisten ihmisten tai ihmisen itsensä asettamia suorituksia.

Erimielisyydet on tarkoitettu selvitettäväksi. Paavalin ja Barnabaan riita kyllä johti eri teille lähtemiseen, mutta vaikuttaa siltä, että riita ei katkaissut Paavalin eikä Barnabaan työyhteyttä seurakuntaan. Barnabas sai työtoverikseen Markuksen ja Paavali puolestaan jatkoi matkaan Silaksen kanssa  ja seurakunnan jäsenet (veljet) siunasivat heidät matkaan (jakeet 39 – 40). Apostolien teot kertoo, että myöhemmin myös Paavalin ja Barnabaan yhteys palautui.

Paavali muistuttaa väsymättä seurakunnille kirjoittamissaan kirjeissä, miten uskovien tulee rakentaa yhteyttä. Esimerkiksi: ”- – – olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli.” Paavali tiesi mistä puhui, kun puhui yhteyden tärkeydestä. (Fil. 2: 1 – 2).

Heli

1. Kun. 18

Joh. 15

Pyhä Henki astuu kuvioon voimakkaasti Jeesuksen jäähyväispuheessa. Jo Johanneksen evankeliumin 14. luvussa Jeesus lupaa opetuslapsilleen, että vaikka hän meneekin fyysisesti pois Isän luo, Isä lähettää Puolustajan, Pyhän Hengen. Pyhä Henki opettaa ja muistuttaa kaikesta, mitä Jeesus opetti ja puhui. Luvussa 15 Jeesus korostaa vielä Pyhän Hengen roolia puolustajana, joka todistaa Jeesuksesta. 

Meidän ei tarvitse olla huolissamme eikä hädissämme. Jumala on ja asuu sisimmässämme Pyhän Hengen kautta. Hän neuvoo, ohjaa ja puolustaa meitä.  On vaikea edes käsittää aikaa, jolloin näin ei ollut. Juutalaiset kuninkaitaan myöten joutuivat hakemaan apua ja neuvoja Moosekselta ja tämän jälkeen tulleilta profeetoilta, jotka kuulivat ja kohtasivat Jumalaa. Heillä itsellään ei ollut suoraa yhteyttä Jumalaan. Eliakin toimi kansan ja Jumalan välillä, Jumalan puhetorvena esimerkiksi Karmelinvuorella, kun hän sanoi: ”Kuinka kauan te horjutte puolelta toiselle? Jos Herra on Jumala, seuratkaa häntä, jos taas Baal, seuratkaa sitten häntä!” (1. Kun. 18:21). Sitten tapahtumat etenivät niin, että Baalin papit kaikesta rukouksesta, viiltelystä ja hurmoksesta huolimatta eivät saaneet jumalaltaan mitään vastausta. Elia puolestaan rukoili yksinkertaisesti Jumalaa. Ja Jumala vastasi. Litimäräksi kasteltu alltari ja sillä olevat puut ja uhrilihat roihahtivat palamaan rukouksen voimasta ilman tulitikun tikkua. Pitkän kuivuuden aiheuttaman nälänhdän riuduttama kansa oli ihmeissään ja uskoi Jumalaan. Myös kuningas Ahabille Elialla oli rohkaiseva viesti: ”Lähde nyt syömään ja juomaan. Sateen kohina kuuluu jo.”.  Ja vähän ajan päästä niin todella tapahtui. Kahden vuoden kuivuuden jälkeen tulivat kaivatut sateet. (j. 41 – 45). 

Millaista on se kuivuus, jonka keskellä itse elämme? Millaista Jumalan sadetta me tarvitsemme, jotta me ja kansamme laajemminkin voisi kääntyä Jumalan puoleen samalla tavalla kuin Israelin kansa Ahabin ja Elian aikana?

”Kun kansa näki tämän, kaikki heittäytyivät kasvoilleen ja huusivat: Herra on Jumala! Herra on Jumala” (j. 39).

Heli