Tekijä: Kyyrä

Ps. 4

Mark. 10

Vertailu ja ihmisten luokittelu jonkin kriteerin mukaan ovat varmaan tuttuja juttuja myös monelle meistä. Niin oli opetuslastenkin keskuudessa. Ehkä he  olivat mielestään onnistuneet niin hyvin, että heillä oli varaa jopa kiistellä omasta erinomaisuudestaan ja valtakunnan ensimmäisistä sijoista. Jeesus palauttaa opetuslapset ruotuun ottamalla tällä kertaa itsensä esimerkiksi Ihmisen Poikana, joka ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan. Hän uhrasi itsensä ja lunasti meidät syntiset Jumalan omiksi. Jeesus kertoo myös  jo hieman Valtakunnan luontoiseduista Pietarin sitä kysyessä. Se, joka luopuu Jeesuksen ja evankeliumin tähden monista elämän tärkeistä asioista, ei jää palkkaansa vaille. Jeesus lupaa jo nyt satakertaisesti enemmän, tosin myös vainoja, ja tulevassa ajassa iankaikkisen elämän! Lopuksi Jeesus lisää vielä vähän arvoituksellisen ajatuksen:” Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä” (31).

Jeesus rakastaa lapsia! Tämä tuli selväksi, kun hän närkästyi opetuslapsille, jotka olivat moittineet lapsia Jeesuksen luo tuoneita vanhempia. Jeesus näki pienessä lapsessa vastakohdan opetuslapsilleen, jotka pitivät aikalaistensa tavoin tärkeänä ulkonaista kunniaa ja valtaa. Jeesus siunaa ja koskettaa lapsia, vaikka monet epäilivät lasten olevan liian pieniä oppimaan Jeesukselta. Itse asiassa tilanne on aivan päinvastoin. Jeesus nostaa lapsen esikuvaksi, sillä  Jumalan valtakunta on otettava vastaan lapsen tavoin. Lapsen kaltainen usko kertoo sydämen nöyryydestä, luottamuksesta ja rohkeudesta olla heikko ja tarvitseva, koska Taivaan Isä pitää huolta. Lapseus on kristityn oikea olotila, joka uskaltaa elää armosta, ja jatkaa uuden elämän ihmettelyä lapsen uteliaisuudella. “Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi”, sanoi Johannes Kastaja.

Itse koen olevani etuoikeutettu, kun saan tehdä työtä lasten parissa. Vaikka työ on vastuullista ja vaativaa, tulee sen kautta usein muistutetuksi ja haastetuksi elää lapsen kaltaisuuden huolettomuudessa ja tässä hetkessä. Jeesus lupasi myös aika ihmeellisesti  tulla lasten mukana paikalle:” Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut” (9:37).

“Mutta sinä annat sydämeeni suuremman ilon kuin kukaan saa viinin ja viljan runsaudesta. Rauhassa menen levolle ja nukahdan. Sinä, Herra, sinä yksin olet minun suojani, minä saan elää turvassa” (Ps 4: 8-9).

Juha

Ps. 3

Mark. 9

Nyt osa opetuslapsista pääsee jakamaan Isän ja Pojan ihmeellisen kohtaamisen. Tämän jälkeen ei pitäisi jäädä kenellekään läsnäolijalle epäselväksi, kenen valtuuttamana Jeesus toimii ja tuo Jumalan valtakunnan näkyville maan päälle:” Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.” Tässä Jumalan läsnäolossa oli opetuslasten sekä hyvä että pelottava olla. Tällaisia pyhiä kohtaamisia ja koskettamisia jokainen meistä tarvitsee elämässään. Jumala haluaa vahvistaa uskoamme ja arvoamme, jotta voisimme kasvaa ihmisinä ja Jumalan lapsina osallisena hänen suunnitelmaansa. Markuksen 1. luvussa vastaavaa kohtaamista seurasi Jeesuksen elämässä erämaavaihe ja kiusaukset. Jumala puhuu meille monin eri tavoin, mutta onkohan meillä aikaa pysähtyä olemaan kuulolla ja etsimään häntä?  Tuli mieleen tämä laulu, kun tätä kirjoittelin. https://www.youtube.com/watch?v=kuKQags0cIw

Jotkut opetuslapset olivat vieläkin vähän ymmällään. Vaikka Jeesus oli karkottanut pahan hengen ja puhunut uudelleen kuolemastaan, eivät opetuslapset ymmärtäneet häntä, vaan väittelivät siitä, kuka on heistä suurin. Jeesus opetti vastauksessaan Jumalan valtakunnan arvojärjestystä: “ Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen on oltava viimeinen ja kaikkien palvelija.” Ikään kuin kuulisin taas sen, että joka elämänsä kadottaa, hän saa sen. On jotenkin lohdullista seurata opetuslasten kovapäisyyttä ja hitautta ymmärtää Jeesusta. Näiden sankareiden kanssa Jeesus oli menossa maailmaa valloittamaan?! Ehkä minullakin on lupa olla keskeneräinen ja ymmärtämätön?

” Sinä Herra olet minun kilpeni ja kunniani, sinä nostat minun pääni pystyyn” (Ps. 3:4).

Juha

Ps. 2

Mark. 8

Opetuslapset olivat saaneet seurata Jeesuksen toimintaa ja olla myös osallisena siinä nähden monenlaisia ihmetekoja. Jeesukselta oli kyselty usein hänen valtuutuksensa antajaa, ja nyt Jeesus lähestyi oppilaitaan jatkon kannalta tärkeällä kysymyksellä:” Kuka minä teidän mielestänne olen”? Pietari vastasi hänelle “Sinä olet Messias”! Tämä tunnustus oli Jeesukselle tärkeä. Matt. 16:18 hän sanoo rakentavansa seurakuntansa tälle tunnustuksen kalliolle, jossa Pietari nyt on. Tämän uskontunnustuksen jälkeen tapahtuu odottamattomia asioita. Jeesus alkaa yhtäkkiä puhua omasta kärsimyksestään ja kuolemastaan. Opetuslasten odotukseen Jeesuksen seuraamisesta ei tällainen puhe oikein sopinut. Kai heidänkin messiasodotus oli enemmän poliittisen vallan kuin Jumalan valtakunnan näköinen. Paholainen näki tilaisuuden tulleen ja yritti horjuttaa Pietarin suulla Jeesuksen päämäärätietoisuutta. 

Minun askeleisiin Jumalan yhteyteen on myös kuulunut suullisen tunnustuksen hetki, joka selkiytti sekä tiedollisesti että kokemuksellisesti asemaani Jumalan edessä. Jouduin Room. 10:9-10 jakeiden haastamana valinnan paikalle, ja tunnustin Jeesuksen Herrakseni:” Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.” 

Tämän jälkeen Jeesus kutsuu opetuslapsiaan ja samalla meitäkin kantamaan omaa ristiämme ja kadottamaan oman elämämme Jeesuksen ja evankeliumin tähden. Vaikka se kuulostaa kovalta vaatimukselta, on se edellytys uuteen elämään Jumalan yhteydessä. Voisiko oman elämän kadottamisessa olla kysymys itsensä ja oman elämänsä antamisesta siihen käyttöön, johon Luoja on meidät tarkoittanut? Jeesuksen seurassa löydämme oman arvomme, identiteettimme ja merkityksen elämälle. Tosin kaikki eivät saa elää näin turvassa vakaumuksensa kanssa kuin me täällä Suomessa. Joskus Jeesuksen seuraaminen maksaa oikeasti elämän kadottamisen Jeesuksen tavoin ihan konkreettisesti.

Ps. 2:11:”Pelätkää Herraa, palvelkaa häntä, vaviskaa, kohottakaa hänelle riemuhuut

Juha