Joos. 2, 1. Piet. 1

Joos. 2

1. Piet. 1

Seuraavana tuttuja juttua kristityn identiteetin ja vakaumuksen tärkeydestä, joita poimin tekstistä. Pietari halusi seurakunnan ymmärtävän tämän syvästi, sillä vainoja oli tulossa. Olemme mukana Jumalan suuressa suunnitelmassa, joka antaa meille armon ja rauhan kokemusten lisäksi suuntaa ja merkitystä. Niitä tarvitsemme jatkuvasti  tässä muuttuvassa maailmassa, jossa kristillinen usko on ympärillämme hiipumassa. Jumalan sanalla on tärkeä rooli perustuksen rakentamisessa. Se on elävä ja pysyy iäti.  Se on myös uudestisynnyttänyt meidät. Yhdessä voimme iloita ja riemuita Jumalan antamasta uudesta elämästä ja Puolustajasta, Pyhästä Hengestä. Meidät on kutsuttu pyhään ja puhtaaseen elämään sekä kuuliaisuuteen Jeesukselle Kristukselle. Olkaamme raittiit ja pitäkäämme ajatuksemme kirkkaina uskossamme. 

Lisäksi puhutaan uskosta, toivosta ja rakkaudesta, jotka ovat myös Jumalan meille lahjoittamia Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen myötä. Uskoa koetellaan, jotta se saisi kasvaa. Koettelemuksissa usko todetaan aidoksi. Jumala varjelee meidät uskossa, niin että saavutamme uskon päämäärän, sielujen pelastuksen. Pankaamme toivomme siihen armoon, joka meille annetaan Jeesuksen ilmestyessä. 

Suurinta on kuitenkin rakkaus! Jeesusta me rakastamme, vaikka emme ole häntä nähneet. Rakkaus näkyy ja tuntuu myös veljellisenä rakkautena. Rakastakaamme toisiamme uskollisesti ja kaikesta sydämestämme!

Juha

Joos. 1 Jaak. 5

Joos. 1

Jaak. 5

Luku etenee muutaman eri aiheen parissa. Alussa on varoitus meille kaikille rikkaille, joiksi meitä voidaan varmaan kutsua täällä pohjoisessa hyvinvointivaltiossa. Rikkaus ja varsinkin sen kokoaminen antaa vääränlaisen turvallisuudentunteen, jolloin Jumala ja köyhät saattavat unohtua. Sen sijaan oikea elämäntapa Jaakobin ohjeen mukaan on auttaa hädässä olevia:“Puhdasta, Jumalan ja Isän silmissä tahratonta palvelusta on huolehtia orvoista ja leskistä, kun he ovat ahdingossa, ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta” (Jaak.1:27).

Herran tulon kärsivälliseen odotukseen lisäisin luvun viimeisen aiheen rukouksesta. Meitä kehotetaan rukoilemaan ja laulamaan kiitosvirsiä Herran tuloon asti ottaen mallia Elian kestäväisyydestä. Parantavaan rukoukseen liitetään öljyllä voitelu, uskossa lausuttu rukous sekä syntien tunnustaminen. “Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan”. Tuttuja toimia myös Kaupunginkirkon iltamessuissa! Toivottavasti saamme nähdä ja kuulla myös paljon parantumisia! 

”Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä…

Juha

4 Moos. 7 Luuk. 8

4 Moos. 7

Luuk. 8

Kevät on kylvämisen aikaa. Huomasin, miten vaikea on saada aikaa hyvä maaperä kylvöön. Vaimo lähetti minut asialle hakemaan kylvömultaa ja niinhän siinä sitten kävi, että en onnistunut tässä vaativassa tehtävässä, vaan väärä multasäkki kainalossa tulin kotiin. Seuraavana aamuna huomasin keittiössä lautasen, jossa oli märkä paperi ja mielessäni harmittelin, että onpa taas siivous jäänyt kesken, mutta onneksi minä osaan laittaa roskat oikeaan paikkaan. Jälkeen päin tuli mieleen, että mikähän paperi se oli kun siinä oli jotain pilkkuja. Menin tarkastamaan tilanteen ja tajusin, että olin toiminut vertauksen Paholaisen tavoin keskeyttäen kasvun mahdollisuuden. Onneksi siemenet ja paperi olivat aika hyvässä kunnossa ja levittelin ne takaisin lautaselle. No nyt ovat siemenet jo hyvässä maassa, kylvö- ja taimimullassa, joten kaikki hyvin toistaiseksi ja hyvää satoa odotellaan;)

“Mutta hyvään maahan pudonnut siemen tarkoittaa niitä, jotka sanan kuultuaan pysyvät siinä puhtain ja ehein sydämin ja kestävinä tuottavat satoa” (15). 

Tämä kylväjävertaus on aika poikkeuksellinen, sillä yllättäen Jeesus selittää sen yksityiskohtaisesti opetuslasten sitä kysyessä. Neljästä erilaisesta kylvömaasta ainoastaan hyvään maahan pudonneet siemenet tuottivat kasvun ja satakertaisen sadon. 

Meidät kaikki on kutsuttu kylvämään Jumalan sanaa. Sitä on kylvettävä kaikkialle, sillä koskaan ei tiedä, minkälainen on kenenkään sydämen maaperä. Yllättäviä asioita voi tapahtua Jumalan sanan kautta. Itse olen päässyt Jumalan puhuteltavaksi useasti juuri sanan kautta. Muistan, miten laulu “Etsikää ensin Jumalan valtakuntaaa…” puhutteli minua ennen Jeesuksen löytymistä. Tuli myös mieleen tapaus, kun olimme odottelemassa lähtöpäätöstä lähetyskentälle. Silloin päivän jakeeksi tuli Apostolien teoista (7:3) sanat “Lähde maastasi ja sukusi parista ja mene maahan, jonka minä sinulle osoitan”. Sanoin vaimolle, että lähtö tuli ja niinhän siinä sitten kävi.

Sanan kylväminen ei ole helppoa. Se vaatii vaivaa ja rohkeutta. Tuli mieleen myös toinen tapa evankelioida Jeesuksen esimerkkiä seuraten. “Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (Joh. 1:14). Jeesuksen kanssa voimme olla Hänen kirjeitään, joita luetaan. Meillä kaikilla on ystäviä ja tuttuja, jotka seuraavat elämäämme ja tekemisiämme. Fransiskus Assisilaisen on kerrottu sanoneen viisaasti jotenkin tähän tapaan: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa evankeliumia. Ja jos on aivan pakko, käyttäkää siihen sanoja!”

Juha