Tekijä: Kyyrä

Ps. 3

Mark. 9

Nyt osa opetuslapsista pääsee jakamaan Isän ja Pojan ihmeellisen kohtaamisen. Tämän jälkeen ei pitäisi jäädä kenellekään läsnäolijalle epäselväksi, kenen valtuuttamana Jeesus toimii ja tuo Jumalan valtakunnan näkyville maan päälle:” Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä.” Tässä Jumalan läsnäolossa oli opetuslasten sekä hyvä että pelottava olla. Tällaisia pyhiä kohtaamisia ja koskettamisia jokainen meistä tarvitsee elämässään. Jumala haluaa vahvistaa uskoamme ja arvoamme, jotta voisimme kasvaa ihmisinä ja Jumalan lapsina osallisena hänen suunnitelmaansa. Markuksen 1. luvussa vastaavaa kohtaamista seurasi Jeesuksen elämässä erämaavaihe ja kiusaukset. Jumala puhuu meille monin eri tavoin, mutta onkohan meillä aikaa pysähtyä olemaan kuulolla ja etsimään häntä?  Tuli mieleen tämä laulu, kun tätä kirjoittelin. https://www.youtube.com/watch?v=kuKQags0cIw

Jotkut opetuslapset olivat vieläkin vähän ymmällään. Vaikka Jeesus oli karkottanut pahan hengen ja puhunut uudelleen kuolemastaan, eivät opetuslapset ymmärtäneet häntä, vaan väittelivät siitä, kuka on heistä suurin. Jeesus opetti vastauksessaan Jumalan valtakunnan arvojärjestystä: “ Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, hänen on oltava viimeinen ja kaikkien palvelija.” Ikään kuin kuulisin taas sen, että joka elämänsä kadottaa, hän saa sen. On jotenkin lohdullista seurata opetuslasten kovapäisyyttä ja hitautta ymmärtää Jeesusta. Näiden sankareiden kanssa Jeesus oli menossa maailmaa valloittamaan?! Ehkä minullakin on lupa olla keskeneräinen ja ymmärtämätön?

” Sinä Herra olet minun kilpeni ja kunniani, sinä nostat minun pääni pystyyn” (Ps. 3:4).

Juha

Ps. 2

Mark. 8

Opetuslapset olivat saaneet seurata Jeesuksen toimintaa ja olla myös osallisena siinä nähden monenlaisia ihmetekoja. Jeesukselta oli kyselty usein hänen valtuutuksensa antajaa, ja nyt Jeesus lähestyi oppilaitaan jatkon kannalta tärkeällä kysymyksellä:” Kuka minä teidän mielestänne olen”? Pietari vastasi hänelle “Sinä olet Messias”! Tämä tunnustus oli Jeesukselle tärkeä. Matt. 16:18 hän sanoo rakentavansa seurakuntansa tälle tunnustuksen kalliolle, jossa Pietari nyt on. Tämän uskontunnustuksen jälkeen tapahtuu odottamattomia asioita. Jeesus alkaa yhtäkkiä puhua omasta kärsimyksestään ja kuolemastaan. Opetuslasten odotukseen Jeesuksen seuraamisesta ei tällainen puhe oikein sopinut. Kai heidänkin messiasodotus oli enemmän poliittisen vallan kuin Jumalan valtakunnan näköinen. Paholainen näki tilaisuuden tulleen ja yritti horjuttaa Pietarin suulla Jeesuksen päämäärätietoisuutta. 

Minun askeleisiin Jumalan yhteyteen on myös kuulunut suullisen tunnustuksen hetki, joka selkiytti sekä tiedollisesti että kokemuksellisesti asemaani Jumalan edessä. Jouduin Room. 10:9-10 jakeiden haastamana valinnan paikalle, ja tunnustin Jeesuksen Herrakseni:” Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.” 

Tämän jälkeen Jeesus kutsuu opetuslapsiaan ja samalla meitäkin kantamaan omaa ristiämme ja kadottamaan oman elämämme Jeesuksen ja evankeliumin tähden. Vaikka se kuulostaa kovalta vaatimukselta, on se edellytys uuteen elämään Jumalan yhteydessä. Voisiko oman elämän kadottamisessa olla kysymys itsensä ja oman elämänsä antamisesta siihen käyttöön, johon Luoja on meidät tarkoittanut? Jeesuksen seurassa löydämme oman arvomme, identiteettimme ja merkityksen elämälle. Tosin kaikki eivät saa elää näin turvassa vakaumuksensa kanssa kuin me täällä Suomessa. Joskus Jeesuksen seuraaminen maksaa oikeasti elämän kadottamisen Jeesuksen tavoin ihan konkreettisesti.

Ps. 2:11:”Pelätkää Herraa, palvelkaa häntä, vaviskaa, kohottakaa hänelle riemuhuut

Juha

Ps. 1

Mark. 7

Lainopettajat olivat tulleet etsimään virheitä Jeesuksesta ja hänen seurueestaan, mutta eivät itsestään. Perinnäissääntöjä käytettiin arvostelun ja syytöksen välineenä, joilla oli tarkoitus päteä omissa ja toisten silmissä. Ulkoisiin asioihin tuijottaminen peitti fariseuksilta ja lainoppineilta  näkymän sinne, mistä kaikki synti on lähtöisin eli omaan sydämeen ja sen puhtauteen. Voiko näin käydä myös meille?

Jeesus paljasti sanoillaan hurskaimmankin ihmisen todellisen sisimmän. ”Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi…” (21-22). Tässä on jokaisen ihmisen syvin ja varsinainen ongelma. Tätä ongelmaa ei selvitetä ulkoisilla käytänteillä kuten käsien pesulla, vaan Jeesuksen ristin juurella armoa ja anteeksiantamusta pyytäen.

Raamatun perusajatus ihmisestä on selvä. Synti erottaa ihmisen Jumalasta. Tuli mieleen sana perisynti, jonka evl.fi/sanasto määrittelee seuraavasti:” Perisynti (latinaksi peccatum originale) tarkoittaa ihmisen olemukseen kuuluvaa taipumusta pahaan. Kirkkoisä Augustinuksen mukaan jokaisessa ihmisessä on ominaisuus, joka selittää maailmassa olevat pahat asiat: itsekkyyden ja rakkaudettomuuden. Martti Lutherin Ison Katekismuksen mukaan perisynnistä kasvavia pahan hedelmiä ovat esimerkiksi epäusko, harhaoppi, epäjumalanpalvelus, ylimielisyys, epätoivo, Jumalan sanan halveksiminen, murha, epäsiveellisyys, varkaus ja petos. Perisynti on peräisin syntiinlankeemuksesta. Se saa ihmisen tekemään myös tekosyntejä.” 

Se, miten oman syntisen sydämen kanssa elämästä selviää hengissä, onkin jo pohdinnan arvoinen asia. “Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee” (Snl. 4:23). 

“Hyvä on sen osa, joka ei vaella jumalattomien tavoin, ei astu syntisten teille, ei istu pilkkaajien parissa vaan löytää ilonsa Herran laista, tutkii sitä päivin ja öin. Hän on kuin puu vetten äärelle istutettu: se antaa hedelmänsä ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu. Hän menestyy kaikissa toimissaan” ( Ps. 1:1-3).

Juha