Tekijä: Kyyrä

Maanantai: Est. 6 Mark. 14

Viikon lukuvuorossa olevat tekstit ovat monesta eri tapahtumasta. VT:n puolella käydään ensin läpi loppuluvut Esterin kirjasta, jossa saamme nähdä voittoisan lopputuloksen taistelussa pahaa vastaan ja juutalaisen kansan pelastumisen. Loppuviikosta on vuorossa toisen sankarin eli Jobin elämäntarinan aloitusluvut, joissa taustoitetaan huikean kirjan tarina. Kommentoin tällä kertaa näitä itselleni vieraampia VT:n lukuja.

Kuningas palkitsee Mordokain

Oli vaikea kommentoida lukua, kun en jaksanut oikein muistaa yksityiskohtia siitä, mitä Esterin kirjassa oikein tapahtuu. Nyt oltiin jo edetty vaiheeseen, jossa Ester oli kuningattarena estämässä juutalaisten kansanmurhaa. Poliittinen – ja varmaan hengellinenkin taistelu oli kovaa ja raakaa. Kuningas oli kovin mieltynyt uuteen kaunotar – kuningattareensa ja luvannut hänelle kaiken mitä Ester haluaa, vaikka puolet valtakunnasta (Est. 5:6 ja 7:2). Kuninkaalle tuli mieleen myös Esterin kasvatti-isä Mordokai ja hänen palveluksensa hovissa. Kuningas halusi palkita hänet siitä, kun Mordokai oli paljastanut salaliiton hovissa. Palkinnoksi hän sai kuninkaallisen puvun, hevosen ratsuksi ja edellähuutajan, joka kertoi hänen ratsastaessa ympäri kaupunkia miksi Mordokai palkittiin. Tästä jäi mietityttämään, minkälainen johtaja Kserkses oli. Hänen päätöksentekokykyä todennäköisesti heikensi hedonisten arvojen ohjaus eli mielihyvän ja nautinnon tavoittelu (viini ja naiset), johon hänellä kyllä oli varaa. Mutta ajoiko se myös kansan parasta? Toisaalta Jumala ohjaa kansakuntia ja johtajia mielensä mukaan, ja niin tässäkin tapauksessa kuningas sai olla Jumalan tahdon välittäjänä auttamassa juutalaista kansaa.

Tiistai: Est. 7 Mark. 15

Hamanin tuho

Valta sokaisee ja vallanhimo panee tekemään kauheita asioita. Haman halusi tappaa Mordokain, mutta  joutuikin itse hirsipuuhun. Tässä tapauksessa paha sai palkkansa, ja juutalaisten vainooja teloitettiin. Tilanteet vaihtelevat poliittisella kentällä nopeasti ja aamulla ei välttämättä tiedä, mitä illalla tapahtuu. Tästä johtui mieleen nykyinen some – lynkkaus mentaliteetti, eli väkijoukon suorittama teloitus, jossa syystä tai syyttä joku ihminen otetaan julkisen syyttelyn ja häpeän kohteeksi ilman faktoja ja asiaan tutustumista. Moni ihminen on menettänyt työpaikkansa ja maineensa, kun nettimaailmassa asioita hoidetaan kuntoon nopeasti ja tehokkaasti. Voi meitä!

Keskiviikko: Est. 8 Mark. 16

Mordokai ja Ester kumoavat Hamanin käskyn

Esterin ja Mordokain palkitseminen jatkuu. Ester sai Hamanin kaiken omaisuuden ja Mordokai kuninkaan sinettisormuksen. Kun kuningas oli Esterin toiveesta antanut hänelle luvan peruuttaa juutalaisten hävittämiskirje, niin Mordokain käskystä kirje laadittiin ja vahvistettiin kuninkaan sinetillä. Kirjeet lähetettiin varmuuden vuoksi pikapostissa kuninkaan tallien postihevosilla kaikkiin 127:ään maakuntaan. Juutalaiset saivat taas kokoontua ja puolustaa henkeään. Juutalaisilla oli syytä iloon ja juhlaan. Valon, ilon, kunnian ja riemun päivä oli koittanut! Yllättävää ja ikävää oli nykyaikaan verraten se, että myös naiset ja lapset oli lupa tappaa. Niin myös tapahtui. Tosin kun ajattelee viime päivien uutisia, niin siellähän kerrotaan, että nyt Suomen uusi hallitus joutuu ottamaan kantaa Syyriassa taistelun jäljiltä olevien suomalaisnaisten ja lasten tulevaisuudesta. Jätetäänkö heidät sinne vai otetaanko takaisin?

 

Torstai: Est. 9 Room. 1

Juutalaiset tuhoavat vihollisensa

Jumala käänsi kansansa kohtalon. 13. päivänä saivatkin juutalaiset vallan eivätkä heidän vastustajansa. Juutalaiset surmasivat vastustajansa perin juurin ja tekivät heille mitä halusivat. Ajattelemisen aihetta antoi Esterin jatkotoive, jossa hän pyysi saada surmata vielä Hamanin kymmenen poikaa. Oliko se maan tapa, vai tuliko nyt mieleen revanssimahdollisuus ja antaa korkojen kera takaisin kärsitty vääryys? Ehkä se oli tarpeellista siksi, että vasta sitten juutalaiset olivat päässeet vihollisistaan rauhaan, heidän pelkonsa oli vaihtunut iloksi ja surunsa juhlaksi. (22)

Perjantai: Est. 10 Room. 2

Kserkseen ja Mordokain suuruus

Kun luki Mordokain CV:tä, niin tulipa mieleen Joosef, josta tuli aikanaan Egyptin valtionvarainministeri!? Molemmat saivat olla aikansa suurmiehiä Jumalan armosta, Hänen viisaudessaan ja voimassaan! Myös kuningas Krerkses menestyi ja jätti jälkensä historiaan.

Kommentteihin tulikin tällä kertaa vähän normaalia enemmän yhteiskuntapoliittista pohdintaa. Liekö syynä se, että Jumalaa ja Herraa ei lukukappaleista löytynyt?!

Lauantai: Job 1 Room. 3

Job ja hänen perheensä

Oli mielenkiintoista tutustua Jobiin:” Hän oli kunnon mies, rehellinen ja jumalaapelkäävä, ja hän karttoi kaikkea pahaa.” (1) Job piti myös perheestään ja omaisuudestaan hyvää huolta. Sitä jäinkin ensiksi miettimään, että miksi tämä ei riittänyt hänelle elämäntehtäväksi? Onhan sitä siinäkin ihan riittävästi hommaa!

Sitten tulee luvun outo asia, jossa Jumala ja Saatana käyvät keskustelua Jobin hyvyydestä. Saatanan mielestä Job on jumalaapelkäävä ainoastaan siksi, koska Jumala on siunannut Jobia kaikessa. Jumala antaa Saatanalle luvan koetella Jobia sellaisella tavalla, joka menee jo vähän yli ymmärryksen. Aluksi menee omaisuus ja lapset, ja sitten 2. luvussa Jumala antaa luvan koskea myös Jobin kehoon.

Jobin kurjuutta lisää myös vaimon luovuttamistoive (2:9), mutta Job ei kapinoinut Herraa vastaan. Ystävät saapuvat myös auttamaan, mutta he olivatkin vain ”ystäviä” tässä tilanteessa, kuten myöhemmin selviää.

Sunnuntai: Job 2 Room. 4

Muutama jae nousi mieleen Jobia lukiessa:

– ”Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh. 10:10)

– ”Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” (1.Kor.10:13)

– Alastomana minä tulin äidin kohdusta, alastomana palaan täältä. Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!” (Job 1:21)

– Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.” (Job 42:5-6)

Lueskelin vielä vähän enemmänkin Jobin kirjaa eteenpäin. Sitä on aika vaikeaa, jopa mahdotonta loogisesti ymmärtää. Sen verran outoja käänteitä ja oman mielen aiheuttamia ristiriitaisuuksia ilmenee tarinan edetessä. Kärsimyksen ongelmaan ei löydy suoraan vastausta eikä Jumalaa voi aina ymmärtää, vaikka Raamattu kertookin Hänestä aika paljon. Jäljelle jää se, että Jumala on tai se mitä Jeesus sanoi:” Minä olen!” Sen varaan jään tällä(kin) kertaa.

Juha

 

Ps. 89

Apt. 15

Jäin jumiin kokouksen julkilausumaan. Itse kokouksen kulkukin oli kyllä mielenkiintoinen. ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa.” (28). Tuli mieleen myös nykyiset hallitusneuvottelut Säätytalolla. Olisipa hienoa, jos sielläkin Pyhä Henki olisi vaikuttamassa uuden hallituksen toimintasuunnitelmaan ja kokoonpanoon.

Luvusta nousi esiin yhteisen näyn ja periaatteiden pitämisen vaikeus lähetysmatkan jatkuessa. Kaikki olivat kokeneet Jeesuksen pelastuksen, sekä juutalaiset että kreikkalaiset. Nyt oli tullut vastaan eletyn elämän ja perinteiden sovittaminen yhteen uuden opin kanssa. Seurasi monipuolista ja mielenkiintoista dialogia, välillä jopa väittelyä (7), mutta onneksi kokous pääsi yhteisymmärrykseen siitä, että ihmisen pelastumiseksi ei tarvita ulkoisia menoja tai lain tekoja. Tämä päätös on meillekin vielä tärkeä ohje, sillä meillä jokaisella on myös omat perinteemme ja kulttuurimme, jotka vaikuttavat Jumalasuhteeseemme. ”Armosta  Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä” (Ef. 2:8-9).

Tosin kokouksen julkilausuman jälkiosan vaikutukset eli välttämättömät ohjeet ovat edelleen näkyvissä. ”Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet… ja kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hyvin. ” (28-29) Osa meistä pitää esimerkiksi veriruokia sopimattomina kristitylle. Muistan itsekin asiaa pohtineeni ja tulleeni siihen päätökseen, että ruoka on vatsaa varten, kuten 1. Kor. 6:13 asia ilmaistaan.  Näillä ohjeilla pyrittiin takaamaan rauha seurakunnassa, jossa oli juutalaistaustaisia kristittyjä, joille oli tuttua Mooseksen laista kielto veren syömisestä. Se ei välttämättä ollut kristillisen elämän yleisohjeeksi tarkoitettu, vaan lähimmäisenrakkauden sovellus yhteen ongelmalliseen tilanteeseen, jossa veren syönti olisi loukkaukseksi ateriayhteydessä oleville juutalaisille. Tätä lähimmäisenrakkauden periaatetta on varmaan hyvä noudattaa vieläkin ongelmatilanteissa. Myöhemmin Paavali joutuu palamaan samaan asiaan Galatian seurakunnalle laittamassaan paimenkirjeessään. Hän myös muistuttaa siitä, miten vapautta pitäisi käyttää, eli ” lain kaikki käskyt on pidetty kun tätä yhtä noudatetaan:

– Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi.” (Gal. 5:14)

Juha

Ps. 75

Psalminlaulaja ilmaisee suuria tunteita psalmeissaan. Edellinen psalmi 74 oli valituspsalmi, jossa Asaf koki Jumalan hylänneen hänet ja kansan, sillä temppeli oli raunioina. Syytä olikin suureen suruun. Psalmi 73 taas päättyy tuttuun ja lohduttavaan tunnelmaan: ”Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan (73:28). Tunnelmat ja tunnetilat vaihtelevat siis voimakkaasti, ja Jumala kyllä ne kestää ja ymmärtää.

Tämän päivän psalmissa sai minut tyytyväiseksi Jumalan lupaus siitä, että hän tuomitsee vääryydet oikeudenmukaisesti, kun sen määräaika on (3). Maailman ja elämän yleensäkin epäreiluutta ei siis kannata liikaa jäädä synkistelemään. Voi, ja kannattaakin toimia oikeudenmukaisuuden ja totuuden puolesta, mutta lopullinen tuomio ja rangaistus on Jumalan. Ei siis kannata olla epäluuloinen siitä, miten vääryydentekijöiden käy, sillä vastuu on Jumalalla: ”kun Jumala käy tuomitsemaan, hän korottaa ja alentaa”(8).

Apt. 1

Alamme lukea  ja kommentoida Apostolien tekojen kirjaa, jonka kirjoitti lääkäri Luukas. Hän oli sama mies, joka kirjoitti myös Luukkaan evankeliumin. Apostolien tekoja voidaan pitää ensimmäisenä kirkkohistoriana, joka tekee historiallista selvitystä siitä, miten seurakunta syntyi, miten se eli uskoaan todeksi ja alkoi levitä ympäriinsä apostolien toiminnan tuloksena. (wikipedia)

Ensimmäisen luvun tärkein asia on tietysti Jeesuksen taivaaseen astuminen, jonka tapahtuman muistoa vietämme 40 päivän kuluttua pääsiäisestä eli helatorstaina. Miksi näin ajattelen? Siksi, että Jeesus lupasi opetuslapsilleen puolustajan, Pyhän Hengen, olemaan heidän kanssaan ikuisesti lähtönsä jälkeen. ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut” (Joh. 14:26).

Ennen taivaaseen astumista Jeesus muistuttaa lupauksestaan Pyhästä Hengestä: ”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin , ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka (8)!  Todistajan tehtävää selvitetään myöhemmin tässä luvussa, kun seurakunta valitsi Juudaksen tilalle Mattiaan:” Siispä nyt on valittava yksi niistä miehistä, jotka ovat kulkeneet kanssamme koko sen ajan, jolloin Herra Jeesus eli ja vaikutti meidän keskuudessamme siitä alkaen, kun Johannes hänet kastoi, aina siihen päivään,  jona hänet otettiin luotamme taivaaseen. Yksi heistä olkoon hänen ylösnousemuksensa todistajana yhdessä meidän kanssamme (21-22).

Todistajalla tulee siis olla henkilökohtainen kokemus Jeesuksesta. Kaikki eivät ole apostoleja, mutta meillä jokaisella on oma ainutlaatuinen tarina kerrottavana siitä, minkälaista on elämä Jeesuksen kanssa. Todistajan tehtävästä sanottiin myös, että sitä tehdään yhdessä seurakunnan ja yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa! (Myös KHO eli Korkein Hallinto-oikeus on vahvistanut, että ollakseen uskottava kristitty, on uskosta kerrottava muillekin! https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/4b88a190-cbeb-42f2-a381-9995de181357)

Let the Son shine! Eli antakaamme Pojan valaista meitä, ja loistaa meidän kauttamme!

Juha