Tekijä: Kyyrä

1. Aik. 17
Matt. 1   Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan ja Abrahamin pojan sukuluettelo.

Aiemmin ei tällainen sukuluettelo ole kovin paljon jaksanut kiinnostaa, mutta nyt tätä lukiessa muistui mieleeni Israelin matkakokemus. Kun menin rukoilemaan itkumuurille, tuli mieleeni rukoilla Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa lisäten samaan ketjuun isäni Hannun nimen. Koin voimakkaasti, että minulla on oma osa ja tehtävä tässä sukupolvien ketjussa, jossa isät kertovat seuraavalle sukupolvelle Jumalan ihmeteoista sekä sanoin että oman vaelluksensa kautta. Rukoilin, että voisin suorittaa oman tehtäväni ja kutsuni hyvin loppuun saakka. Se tuntui juhlalliselta ja todelliselta.

Evankeliumin kirjoittaja Matteus oli juutalainen. Hän asettaa Jeesuksen juuret juutalaisuuteen ja juutalaisten historiaan, jotta kristityt eivät unohtaisi juutalaisia juuriaan. Meillä on juuret Aatamiin saakka. Sukulinja johtaa Aabrahamin valinnasta Daavidin kautta Jeesukseen ja osaksi meidän identiteettiämme kristittyinä. Meitä kehotetaan myös VT:n pappien ja johtajien tavoin rakentumaan pyhäksi kuninkaalliseksi papistoksi, jonka tehtävänä on toimittaa Jumalalle otollisia hengellisiä uhreja. Olemme myös valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo ja Jumalan oma kansa. (1 Piet. 2:5,9)

Identiteettimme kristittynä on siis osa Jumalan suurta suunnitelmaa. Tämä ajatus innostaa,  vastuuttaa ja valtuuttaa yhtä aikaa. Siihen on hyvä liittyä ja laittaa omat kortensa kekoon yhdessä muiden kanssa.

VT:n lukukappale kertoo Daavidin, yhden Jumalan luottomiehen, elämän loppuvaiheista. Daavid saa profeetta Natanin kautta viestin Jumalalta, jossa kerrotaan Daavidin tulevista sukupolvista. Hänen sukunsa saa pitää valtaistuimen ikiaikoihin asti! Daavid vastaa kiittäen ja rukoillen, että saisi ikuisesti palvella Herraa!

”Kiittäkää Herraa sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti!” (Ps. 136:1)

Juha

2. Kun. 12
Ilm. 9

Terveiset Israelista! Tulin eilen ensimmäiseltä reissulta, joka oli samalla ns. ryhmämatka. Meillä oli viikon verran Raamatun opetusta Penan johdolla alkuperäisissä maisemissa. Moni asia ja kertomus sai vähän uudenlaista kokemusperäistä näkemystä monen tuhannen vuoden ajalta. Suosittelen lämpimästi. Jerusalemin vanha kaupunki ja itkumuuri tekivät vaikutuksen, kuten myös Pietarin kalansaaliin tapahtumat Gennesaretin järven rannassa. Alueelle tyypillisestä poliittisesta pelistä saimme myös kokemuksen Jerusalemin yössä kuulemistamme jyrähdyksistä, joita aamulla tulkitsimme Gazan alueelta ammutuiksi raketeiksi. Joku tosin kertoi heränneensä ukonilmaan!? Lisäksi USA käytti viime viikolla vaikutusvaltaansa ja ilmoitti tunnustavansa Israelin 6 päivän sodassa 1967 hallintaansa saaneen Golanin kukkulan Israelille kuuluvaksi.

Tämän päivän lukukappaleet kertovat sekä kuningasten ajasta että myös tulevasta. Kuninkaasta kerrotaan tällä kertaa hyvää:” Joas teki koko ikänsä sitä, mikä on oikein Herran silmissä, koska pappi Jojada oli kasvattanut hänet” (3). Joasin tavoitteena oli korjata temppelin vauriot, mutta homma ei nuoren kuninkaan käskystä lähtenytkään liikkeelle. Oliko siihen syynä ollut kuninkaan nuoruus vai pappien huoli omasta toimeentulosta, sillä vasta kolmekymppisenä hän sai pappi Jojadan avulla korjaustyön liikkeelle ja luottamus kerättyjen rahojen keräyksestä ja käytöstä temppelin korjaukseen syntyi. Toinen episodi oli Syyrian kuninkaan sotaretki Gatia ja Jerusalemia vastaan. Siitä Joas selvisi ostamalla rauhan kaikilla temppelin uhrilahjoilla ja kullalla. Loputkin varat siis menivät papeilta. Lieneekö tämä ollut syynä siihen, että omat miehet tekivät salaliiton ja surmasivat kuninkaansa.

Ilmestyskirjassa kerrotaan ihmisiä kohtaavista vitsauksista, jotka tuottivat tuskaa ja kuolemaa. Viides ja kuudes enkeli päästivät torven soitollaan vitsaukset valloilleen. Ainoastaan ihmiset, joilla oli Jumalan sinetti otsassaan, säilyivät vahingoittumattomina. Varsin yllättävää oli, että ne ihmiset, jotka eivät kuolleet vitsauksiin, eivät kääntyneet Jumalan puoleen (20-21). He kumarsivat yhä pahoja henkiä ja epäjumalankuvia sekä jatkoivat huonoa elämäänsä. Kyllä pahalla on myös valtava voima!

Jumalalla on onneksi tilanne hallinnassa. Jae 15 antaa ymmärtää, että kaikella on mm. tarkka määräaika. Tämä kaikki historia ja tulevaisuus on siis His Story!

Juha

1. Kun. 20
1. Joh. 3

Hyvän ja pahan taistelu sydämessä

Luvussa korostuu voimakkaasti pyhyyden ja puhtauden vaatimus. ”Jokainen, joka näin panee toivonsa häneen, pitää itsensä puhtaana, niin kuin hän on puhdas ja pyhä ”(3).  ”Syntiä ei tee kukaan, joka hänessä pysyy. Ei kukaan, joka tekee syntiä, ole häntä nähnyt eikä tunne häntä” (6). Tämä onkin aika kova väite, sillä synnittömyyshän onnistui vain Jeesukselta. Paavalikin totesi, että sitä hyvää, mitä tahtoo, ei pysty tekemään. Tai Roomalaiskirje 3:23: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla.” Ajattelenkin, että Johannes haluaa kuvata sekä synnin vaarallisuutta että luonteen ja uskon kasvua, jonka tulisi näkyä kiusausten voittamisena ja yhä läheisempänä suhteena kolmiyhteisen Jumalan kanssa. Tavoitteena on tulla Jeesuksen kaltaiseksi (2).

Kasvun aineksia ovat Jumalan lapsen aseman ymmärtäminen, itsensä puhtaana pitäminen ja pyrkimys elämään Jumalan tahdon mukaan. Raamatun totuuden ja lähimmäisen rakastaminen on myös tärkeää.  Rakastaminen ei saa olla pelkästään sanoilla ja puheella rakastamista, vaan siihen liittyy myös rakkauden teot ja totuudessa pysyminen (18). Rakkauden teko myös Pahan vastustaminen ja hyvän edistäminen. Ei tule keskittyä syntiin, vaan 23 jakeen käskyyn:” Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meitä käskenyt.” Näin pysymme hänessä ja saamme myös rukousvastauksia (22).

Edellisessä 2. luvussa on kasvun vaiheita kuvattu konkreettisella tavalla. Johannes osoittaa kirjoituksensa lapsille, nuorille sekä isille. Missähän sitä ollaan menossa? Tällainen vaatimusten lista ja käskyihin vetoaminen saa olon vähän levottomaksi, kun tajuaa että rima on nyt niin korkealla, että varmasti tippuu. Pitäisikö kuitenkin aloittaa treenit, vai olisiko se kuitenkin niin, että armo riittää!?

Juha