1. Aik. 17
Matt. 1 Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan ja Abrahamin pojan sukuluettelo.
Aiemmin ei tällainen sukuluettelo ole kovin paljon jaksanut kiinnostaa, mutta nyt tätä lukiessa muistui mieleeni Israelin matkakokemus. Kun menin rukoilemaan itkumuurille, tuli mieleeni rukoilla Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa lisäten samaan ketjuun isäni Hannun nimen. Koin voimakkaasti, että minulla on oma osa ja tehtävä tässä sukupolvien ketjussa, jossa isät kertovat seuraavalle sukupolvelle Jumalan ihmeteoista sekä sanoin että oman vaelluksensa kautta. Rukoilin, että voisin suorittaa oman tehtäväni ja kutsuni hyvin loppuun saakka. Se tuntui juhlalliselta ja todelliselta.
Evankeliumin kirjoittaja Matteus oli juutalainen. Hän asettaa Jeesuksen juuret juutalaisuuteen ja juutalaisten historiaan, jotta kristityt eivät unohtaisi juutalaisia juuriaan. Meillä on juuret Aatamiin saakka. Sukulinja johtaa Aabrahamin valinnasta Daavidin kautta Jeesukseen ja osaksi meidän identiteettiämme kristittyinä. Meitä kehotetaan myös VT:n pappien ja johtajien tavoin rakentumaan pyhäksi kuninkaalliseksi papistoksi, jonka tehtävänä on toimittaa Jumalalle otollisia hengellisiä uhreja. Olemme myös valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo ja Jumalan oma kansa. (1 Piet. 2:5,9)
Identiteettimme kristittynä on siis osa Jumalan suurta suunnitelmaa. Tämä ajatus innostaa, vastuuttaa ja valtuuttaa yhtä aikaa. Siihen on hyvä liittyä ja laittaa omat kortensa kekoon yhdessä muiden kanssa.
VT:n lukukappale kertoo Daavidin, yhden Jumalan luottomiehen, elämän loppuvaiheista. Daavid saa profeetta Natanin kautta viestin Jumalalta, jossa kerrotaan Daavidin tulevista sukupolvista. Hänen sukunsa saa pitää valtaistuimen ikiaikoihin asti! Daavid vastaa kiittäen ja rukoillen, että saisi ikuisesti palvella Herraa!
”Kiittäkää Herraa sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti!” (Ps. 136:1)
Juha