Tekijä: Kyyrä

Ps. 89

Apt. 15

Jäin jumiin kokouksen julkilausumaan. Itse kokouksen kulkukin oli kyllä mielenkiintoinen. ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa.” (28). Tuli mieleen myös nykyiset hallitusneuvottelut Säätytalolla. Olisipa hienoa, jos sielläkin Pyhä Henki olisi vaikuttamassa uuden hallituksen toimintasuunnitelmaan ja kokoonpanoon.

Luvusta nousi esiin yhteisen näyn ja periaatteiden pitämisen vaikeus lähetysmatkan jatkuessa. Kaikki olivat kokeneet Jeesuksen pelastuksen, sekä juutalaiset että kreikkalaiset. Nyt oli tullut vastaan eletyn elämän ja perinteiden sovittaminen yhteen uuden opin kanssa. Seurasi monipuolista ja mielenkiintoista dialogia, välillä jopa väittelyä (7), mutta onneksi kokous pääsi yhteisymmärrykseen siitä, että ihmisen pelastumiseksi ei tarvita ulkoisia menoja tai lain tekoja. Tämä päätös on meillekin vielä tärkeä ohje, sillä meillä jokaisella on myös omat perinteemme ja kulttuurimme, jotka vaikuttavat Jumalasuhteeseemme. ”Armosta  Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä” (Ef. 2:8-9).

Tosin kokouksen julkilausuman jälkiosan vaikutukset eli välttämättömät ohjeet ovat edelleen näkyvissä. ”Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet… ja kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hyvin. ” (28-29) Osa meistä pitää esimerkiksi veriruokia sopimattomina kristitylle. Muistan itsekin asiaa pohtineeni ja tulleeni siihen päätökseen, että ruoka on vatsaa varten, kuten 1. Kor. 6:13 asia ilmaistaan.  Näillä ohjeilla pyrittiin takaamaan rauha seurakunnassa, jossa oli juutalaistaustaisia kristittyjä, joille oli tuttua Mooseksen laista kielto veren syömisestä. Se ei välttämättä ollut kristillisen elämän yleisohjeeksi tarkoitettu, vaan lähimmäisenrakkauden sovellus yhteen ongelmalliseen tilanteeseen, jossa veren syönti olisi loukkaukseksi ateriayhteydessä oleville juutalaisille. Tätä lähimmäisenrakkauden periaatetta on varmaan hyvä noudattaa vieläkin ongelmatilanteissa. Myöhemmin Paavali joutuu palamaan samaan asiaan Galatian seurakunnalle laittamassaan paimenkirjeessään. Hän myös muistuttaa siitä, miten vapautta pitäisi käyttää, eli ” lain kaikki käskyt on pidetty kun tätä yhtä noudatetaan:

– Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi.” (Gal. 5:14)

Juha

Ps. 75

Psalminlaulaja ilmaisee suuria tunteita psalmeissaan. Edellinen psalmi 74 oli valituspsalmi, jossa Asaf koki Jumalan hylänneen hänet ja kansan, sillä temppeli oli raunioina. Syytä olikin suureen suruun. Psalmi 73 taas päättyy tuttuun ja lohduttavaan tunnelmaan: ”Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan (73:28). Tunnelmat ja tunnetilat vaihtelevat siis voimakkaasti, ja Jumala kyllä ne kestää ja ymmärtää.

Tämän päivän psalmissa sai minut tyytyväiseksi Jumalan lupaus siitä, että hän tuomitsee vääryydet oikeudenmukaisesti, kun sen määräaika on (3). Maailman ja elämän yleensäkin epäreiluutta ei siis kannata liikaa jäädä synkistelemään. Voi, ja kannattaakin toimia oikeudenmukaisuuden ja totuuden puolesta, mutta lopullinen tuomio ja rangaistus on Jumalan. Ei siis kannata olla epäluuloinen siitä, miten vääryydentekijöiden käy, sillä vastuu on Jumalalla: ”kun Jumala käy tuomitsemaan, hän korottaa ja alentaa”(8).

Apt. 1

Alamme lukea  ja kommentoida Apostolien tekojen kirjaa, jonka kirjoitti lääkäri Luukas. Hän oli sama mies, joka kirjoitti myös Luukkaan evankeliumin. Apostolien tekoja voidaan pitää ensimmäisenä kirkkohistoriana, joka tekee historiallista selvitystä siitä, miten seurakunta syntyi, miten se eli uskoaan todeksi ja alkoi levitä ympäriinsä apostolien toiminnan tuloksena. (wikipedia)

Ensimmäisen luvun tärkein asia on tietysti Jeesuksen taivaaseen astuminen, jonka tapahtuman muistoa vietämme 40 päivän kuluttua pääsiäisestä eli helatorstaina. Miksi näin ajattelen? Siksi, että Jeesus lupasi opetuslapsilleen puolustajan, Pyhän Hengen, olemaan heidän kanssaan ikuisesti lähtönsä jälkeen. ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut” (Joh. 14:26).

Ennen taivaaseen astumista Jeesus muistuttaa lupauksestaan Pyhästä Hengestä: ”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin , ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka (8)!  Todistajan tehtävää selvitetään myöhemmin tässä luvussa, kun seurakunta valitsi Juudaksen tilalle Mattiaan:” Siispä nyt on valittava yksi niistä miehistä, jotka ovat kulkeneet kanssamme koko sen ajan, jolloin Herra Jeesus eli ja vaikutti meidän keskuudessamme siitä alkaen, kun Johannes hänet kastoi, aina siihen päivään,  jona hänet otettiin luotamme taivaaseen. Yksi heistä olkoon hänen ylösnousemuksensa todistajana yhdessä meidän kanssamme (21-22).

Todistajalla tulee siis olla henkilökohtainen kokemus Jeesuksesta. Kaikki eivät ole apostoleja, mutta meillä jokaisella on oma ainutlaatuinen tarina kerrottavana siitä, minkälaista on elämä Jeesuksen kanssa. Todistajan tehtävästä sanottiin myös, että sitä tehdään yhdessä seurakunnan ja yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa! (Myös KHO eli Korkein Hallinto-oikeus on vahvistanut, että ollakseen uskottava kristitty, on uskosta kerrottava muillekin! https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/4b88a190-cbeb-42f2-a381-9995de181357)

Let the Son shine! Eli antakaamme Pojan valaista meitä, ja loistaa meidän kauttamme!

Juha

2. Aik. 20
Matt. 15  Jumalan käskyt ja ihmisten säännöt

Luvun alussa Jeesus haastaa meitä pohtimaan miten elää oikein käskyjen ja perinnäissääntöjen sekamelskassa. Tämä laittaa miettimään, mitkä arvot ja periaatteet ohjaavat elämääni?  Ovatko ne Jumalan valtakunnan periaatteita vai jotain muita. Varsinkin kun nykyisin monet vanhat ja hyvätkin säännöt väännetään uusilla tulkinnoilla uuteen uskoon, niin vastaukseksi tulee vähän samanlainen hämmennys kuin fariseuksillakin ja lainopettajilla oli. Keskittyminen Jumalan käskyjen tarkkaan noudattamiseen, ja sekä oman että vähän lähimmäisenkin elämän vahtimiseen ei ainakaan tuota hyvää hedelmää. Riittääkö 10 käskyä, vai olisiko se suurin käsky, eli rakkauden kaksoiskäsky riittävä oikeassa suunnassa pysymiseen? Mitäpä jos suuntaisi ajatukset Jeesuksen hyvyyteen ja armahtavaisuuteen? Tuleepa mieleeni kohtia Raamatusta, jossa Jumalan valtakunnan etsimistä ja Herran kirkkauden katselemista kuvataan tärkeinä luonteen ja ihmisenä kasvun tekijöinä. Kun suunta on itsestä ulospäin se antaa toivon näkökulman. ”Sinulla on ikuisen elämän sanat,” sanoi Pietari Jeesukselle.

Toinen asia, mihin jäin jumiin tällä kertaa oli puheen ja sydämen yhteenkuuluvaisuus. Jakeessa 18 on asiasta mielenkiintoinen kuvaus: ”Mutta se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen”.  Pari lukua aiemmin puhuttiin samasta asiasta: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa (Matt. 12:35). Saastaisuus ei poistu ulkoisesta puhtaudesta huolehtimisen avulla. Käsien peseminen ehkäisee kyllä flunssatartuntaa, mutta syntistä sydäntä se ei pese puhtaaksi. Tunnustaminen ja totuus vapauttaa ja puhdistaa. (1. Joh. 1:8-9)  

Sydämen tila näkyy puheessa. Puhe kertoo mitä on sydämessä, sillä ajatuksissa, sanoissa ja teoissa murtautuu esiin ihmisen paha tai hyvä tahto. Turhaan ei sananlaskuissa varoiteta (4:23, 24) että ”Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi – siellä on koko elämän lähde. Älä päästä suuhusi petollisia puheita, pidä vilppi loitolla huuliltasi.”

Voisiko myös ajatella niin, että kun kiität ja puhut  hyvää, se vahvistaa ja parantaa sydäntäsi ja elämän laatua! Meillä on ”Huomaa hyvä”- teema menossa koulussa. Siinä pyritään etsimään, huomaamaan ja sanallistamaan hyviä asioita ympärillämme. Hyvillä sanoilla luomme positiivista ja kiitollista ilmapiiriä ja vahvistamme toisiamme. Muistakaamme ruokkia itseämme myös Jumalan Sanalla päivittäin!

Paavali tunsi myös tämän periaatteen: ”Lopuksi veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet ja vastaanottaneet, mitä olette minulta kuulleet ja minusta nähneet. Silloin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne” (Fil. 4.8-9).

Juha