Tekijä: Kyyrä

2. Sam. 15

1. Piet. 4

Pietari valmisti kirjeellään kristittyjä kärsimään Jeesuksen tähden ja kanssa. Roomassa alkoivat vainot, joissa Pietari itsekin kuoli. Ne jotka eivät kuuluneet joukkoon, joutuivat tulilinjalle, kun ongelmat alkoivat. Juttelin äskettäin erään yliopiston palveluksessa olevan kristityn kanssa, joka on saanut kokea julkista häpäisyä ja sosiaalista eristämistä ottamalla kantaa ajankohtaisiin ilmiöihin Raamatun näkökulmasta. Onpa häntä yritetty laittaa pois virastakin siksi, että on esitellyt tutkimustuloksia, jotka ovat ristiriidassa tämän nykyisin vallalla olevan ”yhden totuuden” kanssa. Jäin sitä ihmettelemään, että miten eriävät mielipiteet estäisivät häntä tekemästä tiedettä ja hoitamasta virkaansa. Eikö se on juuri tieteentekemisen edellytys, että asiaan tutustutaan mahdollisimman monipuolisesti. Hän vain totesi, että me kristityt emme ole valmiita antamaan vielä uhria tässä taistelussa.

Kun hän kertoi omaa tarinaansa, huomasin nyt lukiessani tätä lukua, että hän käytti samoja ilmaisuja kuin jakeissa 10-14 on. Hän iloitsi kärsimyksistä niin paljon, että halusi päästä julkisuuteen yhä enemmän. Tämä kohtaaminen pysäytti ja puhutteli minua. Miksi minä haluan olla hiljaa, vaikka arvojani ja periaatteitani vastaan käydään kovaa muutostaistelua?  Toivon, että voisin elää rohkeasti vakaumuksieni mukaan enkä pelkäisi tätä pelon ilmapiiriä, joka haluaa vaientaa kaikkien eriävien mielipiteiden esittämisen. Sen verran sain rohkeutta jo tehdä jotain ja nauttia mielipiteen ilmaisun vapaudesta, että kävin allekirjoittamassa netissä adressin, joka haluaa kiinnittää huomiota koulujen antamaan seksuaaliopetukseen. Mielestäni sen teksti kuvasi omia ajatuksia tästä asiasta hyvin.

Luvussa on tietenkin esitelty monia muitakin eri armolahjoja, sillä yhdessä me olemme enemmän! Niitä ei kannata jättää lepäämään, vaan: ”Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina” (10).

Uskoa, toivoa ja rakkautta elämääsi!

Juha

2. Sam. 1
Hepr. 8  

Uuden liiton ylipappi

Kirje heprealaisille on ollut mielestäni vähän outo ja vaikeaselkoinen muihin kirjeisiin verrattuna. Nyt pengoin hiukan taustoja miettien, että miksi se siltä tuntuu. Heprealaiskirje edustaa juutalaiskristillistä teologiaa, jossa olennaisena osana on uhritoimitukset, mutta jota meidän pakanoiden on vaikea käsittää. Siksi kirje puhuu paljon siitä tuoden Jeesuksen uhrin ja ylipappauden esiin paljon parempana kuin vanhan liiton koko systeemin. Kirje on tod.näk. kirjoitettu Italiaan, Roomaan, rohkaisuksi juutalaiskristityille, jotka pohtivat identiteettiään kristittynä ja opetuslapseuden hintaa väistämättömän vainon edessä. Mennäkö takaisin synagoogaan ja juutalaisuuteen vai pysyä tällä tiellä? Jeesusta siis kehutaan ja suositellaan ylivertaisena verrattuna vanhaan!

Tässä luvussa mennään asian ytimeen (1). Se tarkoittanee sitä, että Jeesuksen ylipappeus Isän oikealla puolella on pääasia, joka on johdantoa seuraavien lukujen ytimelle, eli Jeesuksen uhrin ehdottomalle ja lopulliselle merkitykselle.

Vanha liitto solmittiin kansan ja Jumalan välillä Siinailla ja sen perustana oli laki. ”He eivät pysyneet liitossani, ja siksi en minäkään välittänyt heistä, sanoo Herra” (9). Uusi liitto solmittiin Kristuksessa ja on yksipuolinen perustuen Jumalan työhön ja lupauksiin. Jeesus on tie Jumalan lapseuteen ja läsnäoloon:

– Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä (10).

– Silloin ei kukaan enää opeta toista… kaikki pienimmästä suurimpaan tuntevat minut (11).

– Minä annan anteeksi heidän rikkomuksensa enkä enää milloinkaan muista heidän syntejään (12).

Varsinkin tämä viimeinen on aika upea lupaus. Meidän voi olla vaikea unohtaa syntejämme, mutta Jumala ei niitä muistele anteeksiannon jälkeen! Tuli mieleen tarina, jossa väärintekijä ihmetteli, että miksi Jumalan ei anna hänelle anteeksi, vaikka hän oli 20 vuotta sitä rukoillut? No siksi, koska Jumala antoi anteeksi ja unohti sen sitten sen:)

Armo riittää ja sitä riittää minullekin!

– Juha