Tekijä: Kyyrä

Hes. 23 Apt. 9

Hes. 23 Sisarukset Ohola (Samaria) ja Oholiba (Jerusalem)

En muistanut, että tällaista tekstiä löytyy Raamatusta. Teksti hätkähdytti haureuden harjoittajien tekojen varsin yksityiskohtaisella kuvauksella. Tuli jotenkin vaivautunut olo, että pitääkö kaikki nyt kuvata noin yksityiskohtaisesti, sillä seksuaalisuus on jotenkin niin intiimi ja herkkä alue ihmisessä. Mutta nähtävästi pitää, jotta meillä ymmärrys lisääntyisi miten Jumala näkee ja kokee epäjumalanpalveluksen harjoittamisen ja lasten uhraamisen (37). Jumalan rankaisuna tästä kaikesta oli kansan kuolema ja irtaimiston tuho. ”Niin te tulette tietämään, että minä olen Herra, Jumala” (49).

Epäjumalanpalvelus ei siis ole mikään pikkujuttu, vaan yksi suurimmista iljetyksistä Jumalan silmissä. Siksi luku antaa aihetta itsetutkiskeluun ja kilvoitteluun oman elämän arvojen järjestyksestä. Millä sijalla Jumala on ajatuksissani ja teoissani? Mitä tarkoittaa suurimman käskyn noudattaminen, eli Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen minun arjessani? Vaikka elämme armosta, niin meitä kaikkia kutsutaan elämään arvokasta elämää ja antamaan elämämme pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi (Room 12:1).

Apt. 9 Saulin kääntyminen

Varmaan monille tuttu tarina, jossa Jumala toimii oman ihmeellisen tahtonsa mukaan. Hän kutsuu murhanhimoisen opetuslasten vihaajan uuteen tehtävään, jossa Saul pääsee toteuttamaan itseään Jumalan valtakunnan suurmiehenä:” Minä olen valinnut hänet aseekseni, tunnustamaan nimeäni maailman kansojen ja kuninkaiden ja Israelin kansan edessä. Minä tulen osoittamaan myös, että hän joutuu paljon kärsimään minun nimeni tähden.”  

Palvelutehtävässä toimiminen ja uskon tunnustaminen ei  tuo kultaa ja kunniaa, vaan murhetta ja kärsimystä. Sekin näyttäisi kuuluvan Jumalan suunnitelmiin. Rukoillaanko tänään vainottujen kristittyjen puolesta?

Juha

Hes. 22 Apt. 8

Hes. 22 Jerusalemin synnit

Hesekiel kertoo varsin yksityiskohtaisesti Jerusalemin pahoista teoista ja moraalittomasta elämäntavasta. Pahuus oli levinnyt koko yhteiskuntaan. Varsin tutunnäköiseltä listalta löytyvät mm. epäjumalanpalvelus, murhat, valheet, pyhän ja vanhempien halveksunta, ahneus, lähimmäisen sortaminen sekä seksuaaliset synnit. Pääsyyhän on se, että ”minut sinä olet unohtanut. Näin sanoo Herra” (12). Kunniansa saivat kuulla erikseen myös ruhtinaat, hallitusmiehet, profeetat, papit ja maanomistajat.

Huomioni kiinnittyi jakeeseen 30, jossa etsittiin kansan joukosta vastuullista miestä, joka nousisi puolustamaan maata. Pitäisi vahvistaa muuria, seisoa lujana aukkokohdissa sekä torjua maata uhkaavaa tuhoa. Mutta eipä löytynyt ketään. Ajattelen, että kutsu on vielä voimassa ja me saamme ottaa vastaan tämän kehotuksena lähteä liikkeelle puolustamaan sitä mikä on meille tärkeää. Olisiko se vieläkin esim. koti, uskonto ja isänmaa?

Apt. 8 Saul vainoaa seurakuntaa ja Filippos evankeliumin työssä

Evankeliumi levisi nopeasti maakuntiin, koska vainojen tähden hajaantunut seurakunta oli uskollinen todistajan tehtävässään. Apt 1:8 ja Apt 8:1 voitaisiin liittää tapahtumaketjuna yhteen. Jos vainoja ei olisi tullut, ei evankeliumi ehkä olisi lähtenyt liikkeelle ympäristöön eli Jerusalemista maan ääriin saakka.

Filippos valittiin Stefanoksen tavoin seurakunnan tehtävään, joka keskittyi erityisesti hoitamaan köyhiä. Hän oli vastuullinen mies, jolla oli myös selvää evankelistan lahjaa, sillä kun hän puhui ja teki tunnustekoja, kaupungin täytti ilo ja riemu! Kaupunkilaiset tulivat sankoin joukoin kuulemaan häntä. Varsin erikoinen tapaus oli myös etiopialaisen hoviherran kaste. Ei kerrota, veikö Herran Henki Filippoksen paikalle, mutta ainakin Hän tempasi Filippoksen pois! (39) Vaikka evankeliumi lähti leviämään vauhdilla, niin matka Suomeen kesti 1000 vuotta.

Itsekin innostuin hyräilemään:”Tule Pyhä Henki, lailla tulen, lailla tuulen. Tule Pyhä Henki, tule köyhään sydämeen.”

Juha

Hes. 21 Apt. 7

Hes. 21 Herran miekka on valmiina

Hesekielen tehtävä ei ole helppo, sillä taas alkaa tuomion julistus, koska ”minulle tuli tämä Herran sana” (1). Luvusta ei armoa löytynyt, vaan pikemminkin päinvastoin. Hän julistaa tilinteon hetkestä voimakkain sanan kääntein ja vertauksin palavasta metsästä ja pyövelin miekasta, joka on hiottu tappamaan. ”Se on kansalle koettelemus, mutta syystä. Kansa ei ole taipunut kuriin – näin sanoo Herra Jumala” (18). ”Teidän syyllisyytenne on tuotu julki, teidän rikkomuksenne on paljastettu, teidän syntinne näkyvät kaikessa mitä teette” (29). ”Sinä menehdyt tulenlieskoihin, sinun vertasi pirskuu kaikkialle, eikä sinusta jää edes muistoa. Minä, Herra olen puhunut” (37).

Mielenkiintoisella tavalla Hesekiel saa käskyn vahvistaa viestinsä näyttelemällä mitä tapahtuu niille, jotka kuulevat hänen viestinsä. Pelko ja lamaannus näkyvät näin: ”Vaikerra heidän nähtensä, lyyhisty maahan ja voihki murheissasi” (11).

Tässä jäin miettimään, miten oman syyllisyyteni kohtaaminen näkyy ja tuntuu minussa? Tuleeko ikävä Jeesuksen luo vai alkaako selittely?

Apt. 7 Stefanoksen puhe ja kuolema

Hengen johtamana Stefanos sai vielä puhua historiallisen todistuspuheensa ennen kuolemaansa. Hänen kasvonsa olivat kuulijoista niin kuin enkelin kasvot. Puheensa jälkeen Jeesus tuli noutamaan hänet kotiin! Surullinen, mutta toisaalta myös lohdullinen tapahtuma.

Juha