Tekijä: Kyyrä

Profeetta Jeremia oli kutsuttu tehtäväänsä, koska Juudan asukkaat olivat hylänneet Jumalan, uhranneet muille jumalille ja kumartaneet omatekoisia jumalankuviaan (1:16). Hänen tehtävänsä oli sekä repiä, särkeä ja tuhota että rakentaa ja istuttaa (1:10). Tässä luvussa Jeremia antaa kirjeessään tulevaisuuden ja toivon näkökulmaa pakkosiirtolaisille muistuttaen Jumalan lupauksista. Sinällään vähän hämäävää, että tässä vaiheessa kirjoitetaan pakkosiirtolaisille, sillä vasta kirjan loppupuolella Jerusalem poltetaan ja kansa viedään Babyloniaan.

Tuttu ja mahtava elämänohje, johon on helppo yhtyä sydämessä, on harrastaa sen kaupungin parasta, johon Herra on siirtänyt (7). Tätähän me olemme Kohtaamispaikassakin yhdessä rukoilleet ja kukin tahollamme harrastaneet! Omaankin elämäntarinaani Jyväskylässä löytyy yhteneväisyyksiä jakeita 5-6 hieman mukaillen:          –  Rakenna talo ja asetu asumaan! Istuta puutarha ja nauti sen hedelmistä! Ota itsellesi vaimo, syntyköön teille poikia ja tyttäriä. Ottakaa pojillennekin vaimot ja naittakaa tyttärenne… No tämä prosessi on vielä hieman kesken, mutta tulipahan mieleen muutama kiitosaihe! Jumala on ollut hyvä!

Olkoon jakeet 12 ja 14 se tulevaisuuden haaste, johon kannattaa myös satsata kaiken em. lisäksi! On hienoa olla yhdessä etsimässä ja löytämässä uutta Jumalan valtakunnasta!

Sana tuli lihaksi – Jumalan Karitsa

Johanneksen evankeliumi poikkeaa tyyliltään ja sisällöltään muista evankeliumeista. Sitä pidetään hengellisimpänä, koska siinä annetaan erityisen paljon painoa Isän ja Pojan sekä Pyhän Hengen ja uskovan suhteelle. Evankeliumin lopussa löytyy selvitys siitä, miksi evankeliumi on kirjoitettu: ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden” (Joh 20:31).

Tärkeitä kohtia on tässä ensimmäisessä luvussa paljon. Itse pysähdyin tällä kertaa ihmettelemään Johannes Kastajan elämäntyötä, jossa riittää ajateltavaa meille Jeesuksen opetuslapsille! Olenko minä valmistamassa tietä Jeesukselle?                                 – ”Johannes tunnusti totuuden, ei hän sitä kieltänyt”. (20)                                                                  – ”Katsokaa; Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”. (29)                                               – ”Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika”.(34)                              – ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi! ”(3:30)

Israel rakennetaan uudelleen – Jumalan valtakunnan rakentaminen

Luku on täynnä Jumalan lupauksia, joista tärkein lienee se,  että Herra ei hylkää Daavidin jälkeläisiä (26).  Paljon on kuvattu mikä tilanne on nyt ja miten ihmiset  tämän pakkosiirtolaisajan kurjuuden kokevat, mutta paljon on luvussa mutta -lauseita, jotka kuvaavat tulevaa valtakuntaa.                                                                                                                             – Mutta vielä minä annan heidän haavojensa kasvaa umpeen ja parantua, minä teen heidät terveiksi ja lahjoitan heille pysyvän rauhan ja menestyksen. (6)                                           – Mutta minä annan anteeksi  kaikki heidän pahat tekonsa. (9)                                                            – Mutta vielä tulee aika, jolloin täältä kuuluu ilon ja riemun huuto, sulhasen ja morsiamen ääni. (11)                                                                                                                                                                                   – Mutta vielä tulee aika, jolloin tässä maassa, kaikkien sen kaupunkien ympärillä on laitumia ja paimenet kaitsevat niillä laumojaan. (12)                                                                                  – Tulee aika ja aika tulee, jolloin Herra täyttää antamansa lupaukset. (13-14)

Israelin rakentamisesta tulee tietenkin mieleen Jumalan Valtakunnan rakentaminen. Onko tilanne meidän ajassamme myös näin eli uskossa eläminen on arkea ja kurjuutta, vai onko se luottamista Jumalan lupauksiin ja ojentautumista uskossa sen mukaan, mikä ei näy? Olisiko nyt aika rohkeammin käydä istuttamaan ja rakentamaan? ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Hepr. (11:1).

”Kun se aika koittaa,  Daavidin suvusta nousee Vanhurskas Verso. Hän saattaa maassa voimaan oikeuden ja vanhurskauden” (15).

Kaanan häät

Nyt menemme UT:n puolella tämän Vanhurskaan Verson ensimmäistä ihmetekoa ihmettelemään.  Hän auttoi juhlajärjestelyissä muuttamalla veden viiniksi, kun juoma oli loppunut.  Jeesus toi maailmaan uuden aikakauden, Messiaan aikakauden, joka oli paljon parempi kuin Mooseksen lain täyttämiseen ja uhraamiseen perustuva aika. ”Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen. ” (11)

Jäin miettimään jaetta 4, jossa Jeesus sanoi, että minun aikani ei ole vielä tullut. Se jäi askarruttamaan miettiessäni omaa elämää.  Tällä kertaa mietin sitä, olisiko nyt jo aika olla rohkeampi opetuslapsi tämän maailman ajan keskellä. Olenko valmis kertomaan oman todistuksen Jeesuksen kohtaamisesta tai rohkenenko seisoa julkisesti niiden rinnalla, jotka puolustaessaan Raamatun arvomaailmaa ja ihmiskuvaa, joutuvat julkisen häpäisyn kohteeksi. Tämä viimeinen asia tuli pohdintaan, kun kuulin juuri uutisista, että erästä kansanedustajaa syytetään rikoksesta, kun hän on siteerannut Raamattua twiitissään!

Ehkä sitä pitäisi käydä oman temppelin siivoustalkoisiin!  ”Siitä, joka puhdistaa itsensä …, tulee arvokkaaseen käyttöön sopiva astia, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen ja kaikkiin hyviin tarkoituksiin käyttökelpoinen. ”(2. Tim 2:21)

Keskiviikko: Jer. 36 Joh. 3

Baruk kirjoittaa Jeremian sanat kirjakääröön

Jostain syystä eilinen kommentointi tulee taas mieleen lukua lukiessa. Tutkin hieman taustoja (Iltalehti), jossa kansanedustaja kertoi miettineensä kirkosta eroa, mutta oli kokenut rukouksessa, että hänen paikkansa on puolustaa kirkkoa. Siksi hän sitten laittoi viestin liikkeelle. Hän oli toiminut siis vähän samaan tapaan kuin Jeremiakin, eli oli esittänyt Jumalan ajatuksen asiasta, joka häntä harmitti. Raamattua ei nyt poltettu, mutta sen julkinen siteeraaminen joutui rikostutkintaan. Niin se näyttää vaan olevan, että nykyihminen on niin ihmeellisen valistunut ja kehittynyt, että Jumalan Sanan voisi  vanhentuneena hävittää julkisuudesta.

Jeremia sai siis tehtäväksi kirjoittaa Jumalan sanat kirjakääröön. ”Ehkäpä Juudan heimo kääntyy pois pahalta tieltään kuultuaan, minkä onnettomuuden olen aikonut tuottaa tälle kansalle. Silloin minä annan jokaiselle  anteeksi  hänen syntinsä ja rikkomuksensa. (3)

Jeesus ja Nikodemos

3:16 on se jae, jonka monet tuntevat pienoisevankeliumina. Siinä on koko Raamatun ydin yhdessä jakeessa tiivistettynä. Jeesuksen puheen loppuosa tekee selväksi, että on vain kaksi mahdollisuutta. Pimeys ja valo, usko ja epäusko, totuus ja valhe. Jokaisen ihmisen elämän ja kuoleman kysymys on suhde Jeesukseen.

Nikodemos oli juutalaisten ylimystöä, oppinut ja älykäs mies. Hän kuului neuvostoon, joka oli juutalaisten korkein päättävä elin Rooman vallan aikana. Hän sai yksityisopetusta Jeesukselta siitä, miten päästään sisälle Jumalan valtakuntaan, eli uudestisyntymisen kautta. Tästä kohtaamisesta tuli mieleen se, miten tärkeää ovat meidän arkiset kohtaamiset ympärillä olevien ihmisten kanssa. Siellä voi joukossa olla niitä, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita Jeesuksesta ja vain odottavat sitä, että joku tulisi siitä kertomaan. Ainakin minä oli sellainen odottaja,  ennen kuin ymmärsin evankeliumin.  Kun aika oli, Jumala lähetti minun luo miehen, joka kysymyksillään johdatti minut rukoukseen, jossa annoin Jeesukselle luvan olla elämäni Herra. Se rukous muutti minun elämäni! Kiitos Jumalalle ja Artolle!

Torstai: Jer. 37 Joh. 4

Kuningas kutsuu Jeremian luokseen

Tästä nousi esiin uusi piirre profeetan tehtävässä. Jeremia toimi myös poliittisena neuvonantajana kertoen kenen kanssa tulisi liittoutua ja tehdä yhteistyötä. Hän kehotti kuningasta antautumaan Babylonian kuninkaan sotapäällikölle, jotta säilyttäisi henkensä eikä kaupunkia poltettaisi. Jeremiaa ei kuunneltu, vaan häntä pidettiin lähinnä maanpetturina, joka viestillään murtaa sotilaiden rohkeuden (4).

Kuningas Sidkia ei Jeremiasta totellut, ja kuten seuraavassa luvussa kerrotaan, sekä kaupunki että kuningas ja kuninkuus tuhotaan.  Eipä siis tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos Jeremian ohjeita olisi noudatettu.

Jeesus parantaa miehen Betesdan altaalla

Jeesus teki toisen ihmeteon tässä luvussa. Jeesus rakastaa tehdä hyvää ihmisille, toisin kuin fariseukset, joille tärkeää oli lain noudattaminen hinnalla millä hyvänsä. On se upeaa, kuinka Jeesus käy rohkeasti haastamaan perinteistä sapattioppia. Entinen rampa pyörii ympäri kaupunkia vuoteensa kanssa ja saa ansaittua huomiota osakseen, mutta juutalaiset alkavat vainota Jeesusta. Jeesus kuittaa arvostelun tylysti:” Minun Isäni tekee työtään taukoamatta, ja niin myös minä”.  Se oli kuolemantuomion arvoinen lausunto.

Meille uskoville upea lupaus alkaa jakeesta 24. Kannattaa kuunnella Jeesuksen sanoja, sillä hän on elämän lähde!

Loppupuolella Jeesus kertoo juutalaisille syyn, miksi he eivät usko, vaikka on niin monta asiaa, jotka todistavat Jeesuksesta:” …teissä ei ole rakkautta Jumalaan. Te kärkytte kunniaa toisiltanne ettekä etsi sitä kunniaa, joka tulee yhdeltä ja ainoalta Jumalalta.” (42, 44)

Tuli myös mieleen rikas mies ja Lasarus (Luuk. 16:31)

Jerusalem valloitetaan

Babylonin kuningas Nebukadnessar sotajoukkoineen valloitti Jesusalemin ja surmautti Sidkian pojat, sokaisi Sidkiaan ja laittoi tämän kahleisiin. Kaupunki poltettiin ja kaikki jäljelle jääneet asukkaat vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan.  Mielenkiintoista oli, että osan köyhistä, niistä, joilla ei ollut mitään omaisuutta, henkikaartin päällikkö jätti Juudeaan ja antoi heille viinitarhoja ja peltopalstoja (10). Luvussa 52:16 annetaan ymmärtää, että nämä köyhät jätettiin työläisiksi viinitarhoihin ja pelloille, no ei kai sentään orjiksi?!

Elämän leipää

Varsinainen leipäluku, joka alkaa viehättävällä ja moniulotteisella tapahtumalla. Ajattelen, että meitä rohkaistaan tuomaan eväiden lisäksi oma pieni itsemme Jeesuksen siunattavaksi, jotta elämän todellinen tarkoitus voisi löytyä Jeesuksen yhteydessä. Olisihan se upeaa, jos elämämme kautta voisimme nähdä suuria ja ihmeellisiä asioita tapahtuvan ja oppia rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistä!

Ei ihme, että ihmiset pitivät Jeesusta profeettana, sillä 2.Kun 4:42-44 on hyvin samanlainen tapahtuma profeetta Elisan toimesta. Autiomaan mannakin mainitaan tässä yhteydessä, mutta se ei kuitenkaan tuonut ikuista elämää. Tässä ruokkimisihmeessä voi myös nähdä uuden liiton aterian, ehtoollisen:” Jeesus otti leivät, kiitti Jumalaa ja jakoi leivät syömään asettuneille” (11). ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan” (35).  ”Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää” (51). ” mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti” (58). Tätä tahtoo lisää!

Jeremia vapautetaan

Jeremia vapautettiin ja henkikaartin päällikkö lupasi pitää hänestä hyvää huolta.  Hän sai  ruokaa ja lahjoja ja pääsi lähtemään. Päällikkö tiesi, miksi kansa oli joutunut pakkosiirtolaisuuteen: ”Koska te rikoitte Herraa vastaan ettekä kuunnelleet häntä.” (3). Jeremia jäi asumaan Juudaan, kansan keskuuteen.  Olikohan vapauttamisen syynä se, että Jeremia oli puhunut Babylonian puolesta Juudassa?

Juudan johtoon valittiin käskynhaltija, joka toimi kansan edustajana Babyloniaa palvellen. Tämä rauhoitti tilanteen, ja monet maasta paenneet palasivat takaisin. Sinä vuonna korjattiin erittäin runsas viini- ja hedelmäsato. Oliko tämä muistutus Jumalalta, että hän pitää edelleen kansastaan huolta?

Janoiselle elämän vettä!

Lehtimajajuhla huipentui viimeisenä päivänään. Messiasodotukset olivat kansalla suuret ja nyt Jeesus täytti ennustuksia julistuksellaan. ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni. ja juokoon! Joka uskoo minuun ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’ niin kuin kirjoituksissa sanotaan” (37-38). Jeesus asettaa siis itsensä elävän veden, Pyhän Hengen lähteeksi.

Jeesus kutsuu luokseen oppimaan häneltä ja hänestä. Elämän leipää ja elämän vettä on tarjolla! Isä, Poika ja Pyhä Henki tekevät työtä ja varustavat meitä palvelemaan Jumalaa! Tarvitsemme vettä ja leipää joka päivä! Voisinkohan siis lisätä aamuuni terveellisen kehoa ravitsevan aamupalan lisäksi ”hengellisen aamupalan!” Aamupalahan on päivän tärkein ateria!

Juha

Viikon VT:n kirjat kutsuivat tutustumaan vieraudessaan. Niinpä kommentoin niitä ja samalla ihmettelen, miksi vain kolme lukua kummastakin on tullut listalle.  Onkohan syynä se, että ne ovat niin oudot ja vaikeaselkoiset kirjat muihin Raamatun kirjoihin verrattuna? Saarnaajan ja Laulujen laulun kirjoittajina pidetään viisasta Salomonia,  joka myös kirjoitti Sananlaskut.  Laulujen laulun voisi olettaa olevan nuoren miehen, ja Saarnaaja vanhan miehen mielen tuotantoa.

Saarn 2. Elämän tarkoitusta etsimässä!

Saarnaajan kirjan alku julistaa pessimismiä, kaikki on turhuutta. Elämä on mieletöntä, ja työ on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Tässä toisessa luvussa etsitään elämän tarkoitusta monesta eri lähteestä, mutta turhaan. Vasta luvun lopussa tulee Jumala mukaan kuvaan ja rohkaiseva toteamus: ”Sillä kuka voi syödä ja juoda ja kuka iloita ilman häntä?” (25) Kaikki elämän nautinnotkin tulevat Jumalalta. Tämä loppu puhutteli minua, sillä olen hyvin työ- ja suorituskeskeinen ihminen. Haluaisin oppia välillä vähän ”relaamaan” ja nauttimaankin kaikesta siitä, mitä olen Jumalalta saanut. Voisin ehkä huomata muutakin arvokasta elämästä kuin työn?! Arjen pienet asiat ja kohtaamiset ovat myös arvokkaita!

Saarn 3. Kaikella on määräaikansa

Eräs näkemys siitä, miksi kaikki on niin arvottoman tuntuista tässä kirjassa on se, että se kuvaa Salomonin vanhuutta. Kaiken näkeneenä ja kokeneena hänelle on tullut arvioinnin paikka siitä, missä mennään ja mitä on tullut tehtyä. Elämän rajallisuus tulee esiin monissa eri elämän vaiheessa, vaikka ihminen ei aina sitä tahdo tai halua käsittää. Myös  oma asema Jumalan edessä mietityttää Saarnaajaa, eikä syyttä. Salomonhan perusti suuren haaremin, jonka naiset taivuttivat hänet palvelemaan vieraita Jumalia. Elämä on Jumalan lahja, ja onnea on iloita ja nauttia elämän hyvyydestä! (12-13)

Saarn 12. Muista Luojaasi nuoruudessa

Luopumisen tuska näkyy hyvin tässä viimeisessä luvussa. Vaikka otsikossa korostetaan nuoruusajan tärkeyttä Jumalasuhteessa, niin elämä Jumalan yhteydessä tuo elämälle merkityksen, muulloinkin kuin nuoruudessa. Tosin nuorena opitaan elämän tärkeät perusasiat ja arvot, jotka sitten usein ohjaavat loppuelämääkin. Heräsi kuitenkin kysymys siitä, onko vanhuuden päivät välttämättä pahoja. Totta kai terveys heikkenee ja elimistö rappeutuu, mutta  haluan uskoa, että Jumala pitää huolta omista lapsistaan olivatpa nämä minkä ikäisiä tahansa. Kaiken pohdiskelun lopputulos on sitten jakeessa 13:” Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä”! Sillä ohjeella eteenpäin!

Jakeet 6-7 ovat varmaan kaikkein tutuimpia koko kirjassa. ”Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa.” Tuli myös mieleen 1. Kor 13 ja siinä oleva rakkauden kuvaus. Tämän rakkauden lähde on Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki! Eläkäämme siitä ja siinä!

ps.90  ihmiselämän lyhyys ja jumalan ikuisuus

Tämä Mooseksen, Jumalan miehen, rukous tuntuu erinomaiselta yhteenvedolta  Salomonin  juttujen jälkeen, etenkin loppujakeet 12. alkaen. Siinä pyydetään sisältöä ja merkitystä jokaiseen päivään! Rukoillaanko yhdessä?