Tekijä: Kyyrä

Hes. 22 Apt. 8

Hes. 22 Jerusalemin synnit

Hesekiel kertoo varsin yksityiskohtaisesti Jerusalemin pahoista teoista ja moraalittomasta elämäntavasta. Pahuus oli levinnyt koko yhteiskuntaan. Varsin tutunnäköiseltä listalta löytyvät mm. epäjumalanpalvelus, murhat, valheet, pyhän ja vanhempien halveksunta, ahneus, lähimmäisen sortaminen sekä seksuaaliset synnit. Pääsyyhän on se, että ”minut sinä olet unohtanut. Näin sanoo Herra” (12). Kunniansa saivat kuulla erikseen myös ruhtinaat, hallitusmiehet, profeetat, papit ja maanomistajat.

Huomioni kiinnittyi jakeeseen 30, jossa etsittiin kansan joukosta vastuullista miestä, joka nousisi puolustamaan maata. Pitäisi vahvistaa muuria, seisoa lujana aukkokohdissa sekä torjua maata uhkaavaa tuhoa. Mutta eipä löytynyt ketään. Ajattelen, että kutsu on vielä voimassa ja me saamme ottaa vastaan tämän kehotuksena lähteä liikkeelle puolustamaan sitä mikä on meille tärkeää. Olisiko se vieläkin esim. koti, uskonto ja isänmaa?

Apt. 8 Saul vainoaa seurakuntaa ja Filippos evankeliumin työssä

Evankeliumi levisi nopeasti maakuntiin, koska vainojen tähden hajaantunut seurakunta oli uskollinen todistajan tehtävässään. Apt 1:8 ja Apt 8:1 voitaisiin liittää tapahtumaketjuna yhteen. Jos vainoja ei olisi tullut, ei evankeliumi ehkä olisi lähtenyt liikkeelle ympäristöön eli Jerusalemista maan ääriin saakka.

Filippos valittiin Stefanoksen tavoin seurakunnan tehtävään, joka keskittyi erityisesti hoitamaan köyhiä. Hän oli vastuullinen mies, jolla oli myös selvää evankelistan lahjaa, sillä kun hän puhui ja teki tunnustekoja, kaupungin täytti ilo ja riemu! Kaupunkilaiset tulivat sankoin joukoin kuulemaan häntä. Varsin erikoinen tapaus oli myös etiopialaisen hoviherran kaste. Ei kerrota, veikö Herran Henki Filippoksen paikalle, mutta ainakin Hän tempasi Filippoksen pois! (39) Vaikka evankeliumi lähti leviämään vauhdilla, niin matka Suomeen kesti 1000 vuotta.

Itsekin innostuin hyräilemään:”Tule Pyhä Henki, lailla tulen, lailla tuulen. Tule Pyhä Henki, tule köyhään sydämeen.”

Juha

Hes. 21 Apt. 7

Hes. 21 Herran miekka on valmiina

Hesekielen tehtävä ei ole helppo, sillä taas alkaa tuomion julistus, koska ”minulle tuli tämä Herran sana” (1). Luvusta ei armoa löytynyt, vaan pikemminkin päinvastoin. Hän julistaa tilinteon hetkestä voimakkain sanan kääntein ja vertauksin palavasta metsästä ja pyövelin miekasta, joka on hiottu tappamaan. ”Se on kansalle koettelemus, mutta syystä. Kansa ei ole taipunut kuriin – näin sanoo Herra Jumala” (18). ”Teidän syyllisyytenne on tuotu julki, teidän rikkomuksenne on paljastettu, teidän syntinne näkyvät kaikessa mitä teette” (29). ”Sinä menehdyt tulenlieskoihin, sinun vertasi pirskuu kaikkialle, eikä sinusta jää edes muistoa. Minä, Herra olen puhunut” (37).

Mielenkiintoisella tavalla Hesekiel saa käskyn vahvistaa viestinsä näyttelemällä mitä tapahtuu niille, jotka kuulevat hänen viestinsä. Pelko ja lamaannus näkyvät näin: ”Vaikerra heidän nähtensä, lyyhisty maahan ja voihki murheissasi” (11).

Tässä jäin miettimään, miten oman syyllisyyteni kohtaaminen näkyy ja tuntuu minussa? Tuleeko ikävä Jeesuksen luo vai alkaako selittely?

Apt. 7 Stefanoksen puhe ja kuolema

Hengen johtamana Stefanos sai vielä puhua historiallisen todistuspuheensa ennen kuolemaansa. Hänen kasvonsa olivat kuulijoista niin kuin enkelin kasvot. Puheensa jälkeen Jeesus tuli noutamaan hänet kotiin! Surullinen, mutta toisaalta myös lohdullinen tapahtuma.

Juha

Hes. 20 Apt. 6

Hes. 20 Israelin uskottomuus ja sanoma armosta

Israelin vanhimmat tulivat kysymään Hesekieleltä neuvoa, mutta eivät saaneet muuta neuvoa kuin tuomion julistuksen ja tutun kertauksen kansan historiasta, jossa toistuu kerta toisensa jälkeen luopumus Jumalasta ja epäjumalien puoleen kääntyminen. Jumala on aika inhimillisen tuntuinen Hesekielen kertomana, sillä hän suuttuu ja vihastuu, mutta myös välillä leppyy, kun muistaa omat lupauksensa ja liittonsa Israelin kanssa. ”Silti minun tuli heitä sääli, enkä hävittänyt heitä, en tuhonnut heitä autiomaassa” (17). Vihan ja tuhon tavoite oli se, ”jotta he tulisivat tietämään, että minä olen Herra” (26). Tämä uskottomuus jatkuu kuitenkin aina sukupolvelta toiselle, kuten myös viha ja rangaistukset.

Luvun lopussa tulee lupaus uudenlaisesta suhteesta Jumalan jaa Israelin välillä. Silloin luvatussa maassa Jumala osoittaa rakkauttaan ja ottaa vastaan kansansa rakkautta uhrien ja katumuksen kautta. ”Te tulette tietämään, israelilaiset, että minä olen Herra, kun minä nimeni tähden teen teille näin enkä siten, kuin te ansaitsisitte, en teidän kelvottoman elämänne ja pahojen tekojenne mukaan” (44). Tätä on armo! Eläkäämme uudessa liitossa tässä uskossa, toivossa ja rakkaudessa!

Apt. 6 Seitsemän avustajaa valitaan, Stefanos vangitaan

UT:n puolella on toisenlainen tunnelma. Voidaan lukea hyvistä uutisista, jotka kertovat, miten Jumalan sana levisi leviämistään Jerusalemissa, opetuslasten määrä kasvoi nopeasti, ja usko voitti puolelleen myös monia pappeja. Apostoleille tuli positiivinen ongelma, sillä opetuslasten joukon kasvaessa tarvittiin lisää työmiehiä diakoniahommiin. Kriteereinä pidettiin hyvää mainetta sekä Hengen ja viisauden täyteyttä. Stefanoksesta sanottiin erikseen, että hän oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä. Hän oli täynnä armoa ja voimaa tehden suuria ihmeitä ja tunnustekoja aina siihen saakka, kunnes hänestä alettiin levittää valeuutisia ja -todistuksia, jotka johtivat hänen kivitykseen.

Tuli myös mieleen pikaoikeudenkäynnit netti/somemaailmassa, joita on nähty,  ja joissa on tehty myös vakaumuksen vuoksi aika nopeita ”teloituksia”.

Jäin myös miettimään, että onko se edelleen niin kuin Raamattu sanoo, että ”vainon kohteeksi joutuvat kaikki ne, jotka haluavat elää hurskaasti Kristuksen Jeesuksen omina.” (2 Tim.3:12).

Juha