Tekijä: Kyyrä

Joona 4 2. Kor. 2

Paavali käy läpi Korintin seurakunnan asioita sydän raskaana, koska seurakuntaa on kohdannut hajaannus ja monet muut murheet. Paavali tuntee näistä suurta tuskaa, koska seurakunta on hänelle niin rakas. Nykytermein sanottuna Paavalilla oli tunneälyä, sillä hän pystyi tiedostamaan, nimeämään ja ilmaisemaan omia tunteitaan ja tuomaan niitä muiden tietoisuuteen rakentavasti. Jeesuksen tuntemisen lisäksi hänellä oli myös hyvä itsetuntemus ja hän teki työtään suurella sydämellä!

Pysähdyin luvussa Kristuksen tuntemisen tuoksuun voittosaatossa. En ollut aiemmin sitä miettinyt sen tarkemmin. Miten Kristuksen tunteminen tuoksuu? Voiko sen haistaa? Miten sen voi haistaa? Entäpä voittosaatto? Sukelsin netin maailmaan asiaa tutkimaan.

Kuva voittosaatosta tulee antiikin ajalta. Voittosaatto eli triumfi oli roomalaisten tapa, jossa voittajana kotikaupunkiinsa palannut sotapäällikkö joukkoineen sai sankarin vastaanoton. He nöyryyttivät hävinneitä kuljettamalla sotasaalista ja sotavankeja kahleissaan juhlivan väkijoukon läpi. Tätä vertauskuvaa voidaan pitää Kristuksen seuraajien voittosaattona, kun hän vie häneen uskovat joukkonsa taivaan kotiin.

Juhlintaan kuului myös suitsukkeiden polttaminen kulkueessa. Tuoksu levisi kaikkialle ympäristöön. Savu merkitsi toisille suurta juhlaa, mutta vangeille lähestyvää kuolemaa. Tuoksulle, joka nousee Jumalan eteen, löytyi selityksenä mm. usko, uhrisavu (Room. 12:1) ja Kristuksen synnyttämän uuden elämän tuoksu. Se nähdään myös Pyhän Hengen inspiroimana vaikutusvaltana, joka leviää mukanamme kun annamme Pyhän Hengen johtaa meitä. Voisiko siis ajatella siten, että Kristuksen tunteminen on kuin tuoksu (tai virus), joka leviää uskovien kautta eteenpäin monilla eri tavoilla. Se tapahtuu usein sosiaalisissa kontakteissa ja lähietäisyydeltä jopa meidän tietämättä. Kristuksen tunteminen on siten elintärkeää!

Juha

Joona 3 2. Kor. 1

Paavali aloittaa kirjeensä määritellen identiteettinsä Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoliksi. Sen tarkoitus on varmaan herättää luottamusta kirjeen vastaanottajissa, sillä Korinton seurakunnassa ovat asiat aika sekaisin. ”Pelkään tapaavani riitaisuutta, suvaitsemattomuutta, kiukkua, juonittelua, panettelua, juoruilua, pöyhkeyttä ja kurittomuutta.” (2 Kor 12:19) Armon ja rauhan toivotus on lempeä ja syvällinen toivotus, jos sen ottaa tosissaan ja ajatuksen kanssa vastaan. 

Luottamuksen rakentamisessa on kolme osapuolta, Jumala, Paavali ja seurakunta. Yhteiset kokemukset kärsimyksineen ja lohdutuksineen yhdistävät, ja yhteinen tehtävä luo osallisuutta ja työtoveruutta. Kaikessa on mukana Jumalan huolenpito ja yhteinen rukous. Jumala vahvistaa sinetillään uskoa Kristukseen antamalla ja uskoville vakuudeksi Pyhän Hengen sydämiin.

Lopussa tulee esiin syytös, että Paavali on määräillyt korinttolaisten uskoa, vaikka hän itse näkee päämääräkseen iloon auttamisen. Kun viestit kulkevat harvoin, on väärinymmärryksien mahdollisuus suuri. Etäpaimenuus ei ole helppoa eikä onnistuisi ilman Jumalan ja paikallisten uskovien apua

Juha

Joona 2 1. Kor. 16

Toisena pääsiäispäivänä, tänään maanantaina, muistetaan ylösnousseen Jeesuksen ilmestymistä häntä seuranneille naisille ja opetuslapsille Emmauksen tiellä. Ilmestykset vakuuttivat heidät Jeesuksen kuolleista nousemisesta ja jatkuvasta läsnäolosta maailmassa. Voimmeko tänään aloittaa rukoillen Jeesuksen läheisyyttä ja iloa elämään! Kiitos Jeesus!

1 . Kor. viimeinen luku kiinnostaa, sillä loppuun varmaan laitetaan tärkeitä asioita ehkä aiempaa kerraten. Löysin ainakin seuraavanlaisia hyviä periaatteita:

• Antaminen omista varoista seurakunnalle on syytä olla säännöllistä ja kunkin antajan kantokyvyn mukaista! ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa!” (Matt. 10:8) voisi sopia tähän myös kannustajaksi.

• Lähetystyö on seurakunnan perustehtävä, jota tuetaan ja johon varustetaan ihmisiä.

• Yksilöt ovat tärkeitä, ja Jumala toimii suhteiden kautta. On myös hyvä rohkaista ja kannustaa henkilökohtaisesti!

• Yhteisöissä on voimaa ja verkostoituminen oli jo tuolloin tärkeää.

Jakeeseen 14 kiteytyy tämän luvun keskeinen sanoma. Olkaamme hereillä, kasvakaamme uskossamme, olkaamme rohkeita todistajia ja valmiit näkemään vaivaa ja pitämään puoliamme vastustajia vastaan. Tapahtukoon kaikki rakkaudessa!

Juha