Tekijä: Kyyrä

Ps. 75

Psalminlaulaja ilmaisee suuria tunteita psalmeissaan. Edellinen psalmi 74 oli valituspsalmi, jossa Asaf koki Jumalan hylänneen hänet ja kansan, sillä temppeli oli raunioina. Syytä olikin suureen suruun. Psalmi 73 taas päättyy tuttuun ja lohduttavaan tunnelmaan: ”Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan (73:28). Tunnelmat ja tunnetilat vaihtelevat siis voimakkaasti, ja Jumala kyllä ne kestää ja ymmärtää.

Tämän päivän psalmissa sai minut tyytyväiseksi Jumalan lupaus siitä, että hän tuomitsee vääryydet oikeudenmukaisesti, kun sen määräaika on (3). Maailman ja elämän yleensäkin epäreiluutta ei siis kannata liikaa jäädä synkistelemään. Voi, ja kannattaakin toimia oikeudenmukaisuuden ja totuuden puolesta, mutta lopullinen tuomio ja rangaistus on Jumalan. Ei siis kannata olla epäluuloinen siitä, miten vääryydentekijöiden käy, sillä vastuu on Jumalalla: ”kun Jumala käy tuomitsemaan, hän korottaa ja alentaa”(8).

Apt. 1

Alamme lukea  ja kommentoida Apostolien tekojen kirjaa, jonka kirjoitti lääkäri Luukas. Hän oli sama mies, joka kirjoitti myös Luukkaan evankeliumin. Apostolien tekoja voidaan pitää ensimmäisenä kirkkohistoriana, joka tekee historiallista selvitystä siitä, miten seurakunta syntyi, miten se eli uskoaan todeksi ja alkoi levitä ympäriinsä apostolien toiminnan tuloksena. (wikipedia)

Ensimmäisen luvun tärkein asia on tietysti Jeesuksen taivaaseen astuminen, jonka tapahtuman muistoa vietämme 40 päivän kuluttua pääsiäisestä eli helatorstaina. Miksi näin ajattelen? Siksi, että Jeesus lupasi opetuslapsilleen puolustajan, Pyhän Hengen, olemaan heidän kanssaan ikuisesti lähtönsä jälkeen. ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut” (Joh. 14:26).

Ennen taivaaseen astumista Jeesus muistuttaa lupauksestaan Pyhästä Hengestä: ”Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin , ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka (8)!  Todistajan tehtävää selvitetään myöhemmin tässä luvussa, kun seurakunta valitsi Juudaksen tilalle Mattiaan:” Siispä nyt on valittava yksi niistä miehistä, jotka ovat kulkeneet kanssamme koko sen ajan, jolloin Herra Jeesus eli ja vaikutti meidän keskuudessamme siitä alkaen, kun Johannes hänet kastoi, aina siihen päivään,  jona hänet otettiin luotamme taivaaseen. Yksi heistä olkoon hänen ylösnousemuksensa todistajana yhdessä meidän kanssamme (21-22).

Todistajalla tulee siis olla henkilökohtainen kokemus Jeesuksesta. Kaikki eivät ole apostoleja, mutta meillä jokaisella on oma ainutlaatuinen tarina kerrottavana siitä, minkälaista on elämä Jeesuksen kanssa. Todistajan tehtävästä sanottiin myös, että sitä tehdään yhdessä seurakunnan ja yhteistyössä Pyhän Hengen kanssa! (Myös KHO eli Korkein Hallinto-oikeus on vahvistanut, että ollakseen uskottava kristitty, on uskosta kerrottava muillekin! https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/4b88a190-cbeb-42f2-a381-9995de181357)

Let the Son shine! Eli antakaamme Pojan valaista meitä, ja loistaa meidän kauttamme!

Juha

2. Aik. 20
Matt. 15  Jumalan käskyt ja ihmisten säännöt

Luvun alussa Jeesus haastaa meitä pohtimaan miten elää oikein käskyjen ja perinnäissääntöjen sekamelskassa. Tämä laittaa miettimään, mitkä arvot ja periaatteet ohjaavat elämääni?  Ovatko ne Jumalan valtakunnan periaatteita vai jotain muita. Varsinkin kun nykyisin monet vanhat ja hyvätkin säännöt väännetään uusilla tulkinnoilla uuteen uskoon, niin vastaukseksi tulee vähän samanlainen hämmennys kuin fariseuksillakin ja lainopettajilla oli. Keskittyminen Jumalan käskyjen tarkkaan noudattamiseen, ja sekä oman että vähän lähimmäisenkin elämän vahtimiseen ei ainakaan tuota hyvää hedelmää. Riittääkö 10 käskyä, vai olisiko se suurin käsky, eli rakkauden kaksoiskäsky riittävä oikeassa suunnassa pysymiseen? Mitäpä jos suuntaisi ajatukset Jeesuksen hyvyyteen ja armahtavaisuuteen? Tuleepa mieleeni kohtia Raamatusta, jossa Jumalan valtakunnan etsimistä ja Herran kirkkauden katselemista kuvataan tärkeinä luonteen ja ihmisenä kasvun tekijöinä. Kun suunta on itsestä ulospäin se antaa toivon näkökulman. ”Sinulla on ikuisen elämän sanat,” sanoi Pietari Jeesukselle.

Toinen asia, mihin jäin jumiin tällä kertaa oli puheen ja sydämen yhteenkuuluvaisuus. Jakeessa 18 on asiasta mielenkiintoinen kuvaus: ”Mutta se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen”.  Pari lukua aiemmin puhuttiin samasta asiasta: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa (Matt. 12:35). Saastaisuus ei poistu ulkoisesta puhtaudesta huolehtimisen avulla. Käsien peseminen ehkäisee kyllä flunssatartuntaa, mutta syntistä sydäntä se ei pese puhtaaksi. Tunnustaminen ja totuus vapauttaa ja puhdistaa. (1. Joh. 1:8-9)  

Sydämen tila näkyy puheessa. Puhe kertoo mitä on sydämessä, sillä ajatuksissa, sanoissa ja teoissa murtautuu esiin ihmisen paha tai hyvä tahto. Turhaan ei sananlaskuissa varoiteta (4:23, 24) että ”Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi – siellä on koko elämän lähde. Älä päästä suuhusi petollisia puheita, pidä vilppi loitolla huuliltasi.”

Voisiko myös ajatella niin, että kun kiität ja puhut  hyvää, se vahvistaa ja parantaa sydäntäsi ja elämän laatua! Meillä on ”Huomaa hyvä”- teema menossa koulussa. Siinä pyritään etsimään, huomaamaan ja sanallistamaan hyviä asioita ympärillämme. Hyvillä sanoilla luomme positiivista ja kiitollista ilmapiiriä ja vahvistamme toisiamme. Muistakaamme ruokkia itseämme myös Jumalan Sanalla päivittäin!

Paavali tunsi myös tämän periaatteen: ”Lopuksi veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet ja vastaanottaneet, mitä olette minulta kuulleet ja minusta nähneet. Silloin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne” (Fil. 4.8-9).

Juha

1. Aik. 17
Matt. 1   Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan ja Abrahamin pojan sukuluettelo.

Aiemmin ei tällainen sukuluettelo ole kovin paljon jaksanut kiinnostaa, mutta nyt tätä lukiessa muistui mieleeni Israelin matkakokemus. Kun menin rukoilemaan itkumuurille, tuli mieleeni rukoilla Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa lisäten samaan ketjuun isäni Hannun nimen. Koin voimakkaasti, että minulla on oma osa ja tehtävä tässä sukupolvien ketjussa, jossa isät kertovat seuraavalle sukupolvelle Jumalan ihmeteoista sekä sanoin että oman vaelluksensa kautta. Rukoilin, että voisin suorittaa oman tehtäväni ja kutsuni hyvin loppuun saakka. Se tuntui juhlalliselta ja todelliselta.

Evankeliumin kirjoittaja Matteus oli juutalainen. Hän asettaa Jeesuksen juuret juutalaisuuteen ja juutalaisten historiaan, jotta kristityt eivät unohtaisi juutalaisia juuriaan. Meillä on juuret Aatamiin saakka. Sukulinja johtaa Aabrahamin valinnasta Daavidin kautta Jeesukseen ja osaksi meidän identiteettiämme kristittyinä. Meitä kehotetaan myös VT:n pappien ja johtajien tavoin rakentumaan pyhäksi kuninkaalliseksi papistoksi, jonka tehtävänä on toimittaa Jumalalle otollisia hengellisiä uhreja. Olemme myös valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo ja Jumalan oma kansa. (1 Piet. 2:5,9)

Identiteettimme kristittynä on siis osa Jumalan suurta suunnitelmaa. Tämä ajatus innostaa,  vastuuttaa ja valtuuttaa yhtä aikaa. Siihen on hyvä liittyä ja laittaa omat kortensa kekoon yhdessä muiden kanssa.

VT:n lukukappale kertoo Daavidin, yhden Jumalan luottomiehen, elämän loppuvaiheista. Daavid saa profeetta Natanin kautta viestin Jumalalta, jossa kerrotaan Daavidin tulevista sukupolvista. Hänen sukunsa saa pitää valtaistuimen ikiaikoihin asti! Daavid vastaa kiittäen ja rukoillen, että saisi ikuisesti palvella Herraa!

”Kiittäkää Herraa sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti!” (Ps. 136:1)

Juha