Tekijä: Kyyrä

Hes. 25 Apt. 11

Hes. 25 Silloin tekin tiedätte, että minä olen Herra!

Seuraavaksi saavat kunniansa kuulla Israelin naapurikansat, jotka olivat puheillaan ja teoillaan ansainneet Jumalan tuomion. ”Sinä ilkuit ja sanoit: ’Siitä sait’, kun minun temppeli saastutettiin”…(3). ”Sinä olit täynnä vahingoniloa, löit käsiäsi yhteen, tömistit jalkojasi ja pilkkasit ja nauroit Israelin maata” (6). Edomilaiset ovat julmasti kostaneet Juudan kansalle, ja ovat rikkoneet Herraa vastaan. Filistealaiset ovat kostaneet Juudalle. Ikimuistoisen vihansa ajamina ja kaunaa ja inhoa täynnä he ovat levittäneet tuhoa (16). Tämän kaiken seurauksena Jumala kostaa, rankaisee, surmaa, antaa ryöstettäväksi ja hävittää tyystin kansojen joukosta. ”Silloin te tiedätte, että minä olen Herra”!

Jumala haluaa varmaan muistuttaa, että hänelle ovat vastuussa omaisuuskansansa lisäksi muutkin kansat. Kaikki maailman tapahtumat ja kansat ovat Israelin Jumalan hallinnassa. Näitä kansoja hän käyttää tarvittaessa Israelia vastaan, ja myös päinvastoin. Toisaalta kaikille kansoille kuuluvat myös evankeliumi ja armo!

Apt. 11 Pietarin selonteko Jerusalemissa ja Antiokian seurakunnan synty

Vaikka Pietari toimi Jumalan johdatuksessa ja oikein, sai hän kuitenkin syytteet niskoilleen sääntöjen rikkomisesta. Eikö se niin ollut, että uusi viini ei sovi vanhoihin leileihin.

Pietari joutui Jerusalemissa tiukille pakanalähetyksestään, koska oli ylittänyt sovitut kanssakäymisen rajat ei-juutalaisten kanssa. Veljet kuitenkin rauhoittuivat kuullessaan Pyhän Hengen vahvasta toiminnasta Kesarean herätyksessä: ”Jumala on siis avannut pakanoillekin tien kääntymykseen ja elämään.”(18)

Sinne lähetettiin apuun Jerusalemista Barnabas, joka oli hyvä mies ja täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa.  Barnabas sai avukseen myös Saulin, ja yhdessä he olivat siellä kokonaisen vuoden opetustehtävässä. …”ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.”

Päivän rukousaiheena voisi olla lähetystyö lähellä ja kaukana! Miten voisimme seurakuntana olla edistämässä Jumalan valtakunnan tulemista keskuuteemme?

Juha

Hes. 24 Apt. 10

Hes. 24 Pata pannaan tulelle

Hesekiel oli aika erikoinen profeetta verrattuna moneen muuhun. Monet joutuivat vainotuiksi ja vangituiksi julistuksensa tähden, mutta Hesekielen kurjuus aiheutuu siitä, että hän itse osallistuu sanomaansa tuoden sen näkyväksi omalla käytöksellään Jumalan ohjeiden mukaan. Voisi sanoa jopa, että ”näytöksellään”, jonka piti herättää kansan huomio ja mielenkiinto kyselemään, että ”onko se jokin merkki meille?” Tässä luvussa se tulee esiin siinä, että kun Hesekielen vaimo kuoli, Jumala kielsi häntä suremasta tätä perinteisillä tavoilla. Häntä kiellettiin mm. suremasta, itkemästä, järjestämästä valittajaisia ja syömästä suruleipää.  

Hesekielin profeetan tehtävään ei siis kuulunut vain Herran sanoman suullinen välittäminen. Hän oli koko elämällään ja toimillaan Jumalan kansalleen antama merkki. Häntä katsellessaan kansa saattoi nähdä Jumalan viestin. ”Sinä olet heille merkkinä, ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra” (27).

Meitäkin kutsutaan elämään monilla eri tavoilla uskoamme todeksi. Olemmehan Kristuksen kirje (2. Kor 3:3) ja tuoksu (2.Kor. 2:15) ihmisten keskellä todistuksena uudesta elämästä, jonka Pyhä Henki saa aikaan.

Apt. 10 Pietari ja Cornelius

Luku vie meidät keskelle upeaa tapahtumaa, jossa Jumala opettaa, että evankeliumi kuuluu myös pakanoille. Jumala valitsi roomalaisen upseerin viemään tätä viestiä Pietarille. Tämän seurauksena Pietari oppii, ettei ketään ihmistä saa pitää epäpuhtaana tai saastaisena, eli toisin kuin asia oli juutalaisten säännöissä. Jumala vahvistaa sanomansa Pyhän Hengen toimintana helluntain tavoin.  Puhuttiin kielillä ja vietettiin kastejuhlaa!

Uusien asioiden kohtaaminen on usein vaikeaa ja ennakkoluulot kahlitsevat. Tuli mieleen aika muutama vuosi sitten, kun kansainvaelluksen seurauksena saimme maahamme n. 30000 uutta ihmistä. Mietin silloin usein, että pitäisiköhän minun/meidän seurakuntana tehdä myös jotain heidän auttamiseksi, mutta siihen se kuitenkin jäi. Jäin omien epäluulojeni ja pelkojeni vangiksi. Onneksi Mika ja Tiina avasivat kotinsa ovet ja loppu onkin jo melkein kirkkohistoriaa. Olemme nyt jälkeenpäin saaneet ihmetellä, miten Jumala johdatti maahanmuuttajia mukaan yhteyteemme. Nyt moni heistä on jo kastettu ja saamme usein kuulla Jumalan ihmeellisestä työstä heidän elämässään.  Siunataanko nyt näitä miehiä ja pyydetään heille kasvua kristittyinä ja Jumalalta apua käytännön ongelmiin?

”Rukouksesi ja almusi ovat uhrina nousseet Jumalan eteen, ja hän on muistanut sinut.”  (4)

Juha

Hes. 23 Apt. 9

Hes. 23 Sisarukset Ohola (Samaria) ja Oholiba (Jerusalem)

En muistanut, että tällaista tekstiä löytyy Raamatusta. Teksti hätkähdytti haureuden harjoittajien tekojen varsin yksityiskohtaisella kuvauksella. Tuli jotenkin vaivautunut olo, että pitääkö kaikki nyt kuvata noin yksityiskohtaisesti, sillä seksuaalisuus on jotenkin niin intiimi ja herkkä alue ihmisessä. Mutta nähtävästi pitää, jotta meillä ymmärrys lisääntyisi miten Jumala näkee ja kokee epäjumalanpalveluksen harjoittamisen ja lasten uhraamisen (37). Jumalan rankaisuna tästä kaikesta oli kansan kuolema ja irtaimiston tuho. ”Niin te tulette tietämään, että minä olen Herra, Jumala” (49).

Epäjumalanpalvelus ei siis ole mikään pikkujuttu, vaan yksi suurimmista iljetyksistä Jumalan silmissä. Siksi luku antaa aihetta itsetutkiskeluun ja kilvoitteluun oman elämän arvojen järjestyksestä. Millä sijalla Jumala on ajatuksissani ja teoissani? Mitä tarkoittaa suurimman käskyn noudattaminen, eli Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen minun arjessani? Vaikka elämme armosta, niin meitä kaikkia kutsutaan elämään arvokasta elämää ja antamaan elämämme pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi (Room 12:1).

Apt. 9 Saulin kääntyminen

Varmaan monille tuttu tarina, jossa Jumala toimii oman ihmeellisen tahtonsa mukaan. Hän kutsuu murhanhimoisen opetuslasten vihaajan uuteen tehtävään, jossa Saul pääsee toteuttamaan itseään Jumalan valtakunnan suurmiehenä:” Minä olen valinnut hänet aseekseni, tunnustamaan nimeäni maailman kansojen ja kuninkaiden ja Israelin kansan edessä. Minä tulen osoittamaan myös, että hän joutuu paljon kärsimään minun nimeni tähden.”  

Palvelutehtävässä toimiminen ja uskon tunnustaminen ei  tuo kultaa ja kunniaa, vaan murhetta ja kärsimystä. Sekin näyttäisi kuuluvan Jumalan suunnitelmiin. Rukoillaanko tänään vainottujen kristittyjen puolesta?

Juha