Viikko 34

MaanantaiSaarn. 2 Ef. 3

Viikon VT:n kirjat kutsuivat tutustumaan vieraudessaan. Niinpä kommentoin niitä ja samalla ihmettelen, miksi vain kolme lukua kummastakin on tullut listalle.  Onkohan syynä se, että ne ovat niin oudot ja vaikeaselkoiset kirjat muihin Raamatun kirjoihin verrattuna? Saarnaajan ja Laulujen laulun kirjoittajina pidetään viisasta Salomonia,  joka myös kirjoitti Sananlaskut.  Laulujen laulun voisi olettaa olevan nuoren miehen, ja Saarnaaja vanhan miehen mielen tuotantoa.

Saarn 2. Elämän tarkoitusta etsimässä!

Saarnaajan kirjan alku julistaa pessimismiä, kaikki on turhuutta. Elämä on mieletöntä, ja työ on turhuutta ja tuulen tavoittelua. Tässä toisessa luvussa etsitään elämän tarkoitusta monesta eri lähteestä, mutta turhaan. Vasta luvun lopussa tulee Jumala mukaan kuvaan ja rohkaiseva toteamus: ”Sillä kuka voi syödä ja juoda ja kuka iloita ilman häntä?” (25) Kaikki elämän nautinnotkin tulevat Jumalalta. Tämä loppu puhutteli minua, sillä olen hyvin työ- ja suorituskeskeinen ihminen. Haluaisin oppia välillä vähän ”relaamaan” ja nauttimaankin kaikesta siitä, mitä olen Jumalalta saanut. Voisin ehkä huomata muutakin arvokasta elämästä kuin työn?! Arjen pienet asiat ja kohtaamiset ovat myös arvokkaita!

 

TiistaiSaarn. 3 Ef. 4

Saarn 3. Kaikella on määräaikansa

Eräs näkemys siitä, miksi kaikki on niin arvottoman tuntuista tässä kirjassa on se, että se kuvaa Salomonin vanhuutta. Kaiken näkeneenä ja kokeneena hänelle on tullut arvioinnin paikka siitä, missä mennään ja mitä on tullut tehtyä. Elämän rajallisuus tulee esiin monissa eri elämän vaiheessa, vaikka ihminen ei aina sitä tahdo tai halua käsittää. Myös  oma asema Jumalan edessä mietityttää Saarnaajaa, eikä syyttä. Salomonhan perusti suuren haaremin, jonka naiset taivuttivat hänet palvelemaan vieraita Jumalia. Elämä on Jumalan lahja, ja onnea on iloita ja nauttia elämän hyvyydestä! (12-13)

 

KeskiviikkoSaarn. 12 Ef. 5

Saarn 12. Muista Luojaasi nuoruudessa

Luopumisen tuska näkyy hyvin tässä viimeisessä luvussa. Vaikka otsikossa korostetaan nuoruusajan tärkeyttä Jumalasuhteessa, niin elämä Jumalan yhteydessä tuo elämälle merkityksen, muulloinkin kuin nuoruudessa. Tosin nuorena opitaan elämän tärkeät perusasiat ja arvot, jotka sitten usein ohjaavat loppuelämääkin. Heräsi kuitenkin kysymys siitä, onko vanhuuden päivät välttämättä pahoja. Totta kai terveys heikkenee ja elimistö rappeutuu, mutta  haluan uskoa, että Jumala pitää huolta omista lapsistaan olivatpa nämä minkä ikäisiä tahansa. Kaiken pohdiskelun lopputulos on sitten jakeessa 13:” Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä”! Sillä ohjeella eteenpäin!

 

Torstai: Laul. l. 1 Ef. 6

Laul.l. 1 Rakkautesi on ihanampaa kuin viini

Laulujen laulu on kuin rakkausrunokokoelma, jossa ylistetään Jumalan luomaa miehen ja naisen välistä rakkautta. Sitä voisi ajatella myös Kristuksen ja seurakuntamorsiamen välisenä rakkautena, mutta juuri parisuhdeviikonlopusta palanneena ei voi muuta kuin sanoa, Laulujen laulusta saa hyviä vinkkejä parisuhteen hoitamisesta. Luvussa on paljon innostavaa vuorovaikutusta puolisoiden välillä, jossa läheisyyden ja rakastetuksi tulemisen kaipuu on kuvattu monilla eri tavoilla ja rikkain kielikuvin. Sekä sulhanen että morsian ovat aktiivisia kuvatessaan toisen kauneutta ja halua tulla intiimiin yhteyteen. (Näyttäisi löytyvät jonkun verran petrattavaa itsellenikin oman kelpo vaimoni ylistämisessä:)

PerjantaiLaul. l. 2 Luuk. 1

Laul.l. 2 ottakaa ketunpojat kiinni

Ketunpojat (15) voidaan ajatella tarkoittavan rakkaussuhteen tuhoajia. Viisi yleisintä käytöstapaa, jotka tukahduttavat puolisoiden välisen kasvun ovat raivonpurkaukset, halveksiva arvostelu, ärsyttävä käyttäytyminen, itsekkäät vaatimukset sekä epärehellisyys (Paremman avioliiton rakkauspankki, s. 179). Rakkautta tulisi hoitaa kuin viinitarhaa, jotta se kukostaisi ja kantaisi hedelmää. Siksi on tärkeää ottaa ketut heti pienenä kiinni rakentavan vuorovaikutuksen avulla. Parisuhteessa ongelmia aiheuttavat asiat tärkeä ottaa puheeksi minä- viestin avulla, ei syytellen. Tavoitteena on mahdollistaa ymmärtävä dialogi, jonka seurauksena saadaan sellaiset oksat katkaistua, jotka eivät kanna hyvää hedelmää.

 

Lauantai: Laul. l. 8 Luuk. 2

Laul.l. 8 Rakkaus on väkevä kuin kuolema

Jakeet 6-7 ovat varmaan kaikkein tutuimpia koko kirjassa. ”Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa.” Tuli myös mieleen 1. Kor 13 ja siinä oleva rakkauden kuvaus. Tämän rakkauden lähde on Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki! Eläkäämme siitä ja siinä!

Sunnuntai: Ps. 90 Luuk. 3

ps.90  ihmiselämän lyhyys ja jumalan ikuisuus

Tämä Mooseksen, Jumalan miehen, rukous tuntuu erinomaiselta yhteenvedolta  Salomonin  juttujen jälkeen, etenkin loppujakeet 12. alkaen. Siinä pyydetään sisältöä ja merkitystä jokaiseen päivään! Rukoillaanko yhdessä?

 

 

Juha

Viikko 26

Maanantai: Est. 6 Mark. 14

Viikon lukuvuorossa olevat tekstit ovat monesta eri tapahtumasta. VT:n puolella käydään ensin läpi loppuluvut Esterin kirjasta, jossa saamme nähdä voittoisan lopputuloksen taistelussa pahaa vastaan ja juutalaisen kansan pelastumisen. Loppuviikosta on vuorossa toisen sankarin eli Jobin elämäntarinan aloitusluvut, joissa taustoitetaan huikean kirjan tarina. Kommentoin tällä kertaa näitä itselleni vieraampia VT:n lukuja.

Kuningas palkitsee Mordokain

Oli vaikea kommentoida lukua, kun en jaksanut oikein muistaa yksityiskohtia siitä, mitä Esterin kirjassa oikein tapahtuu. Nyt oltiin jo edetty vaiheeseen, jossa Ester oli kuningattarena estämässä juutalaisten kansanmurhaa. Poliittinen – ja varmaan hengellinenkin taistelu oli kovaa ja raakaa. Kuningas oli kovin mieltynyt uuteen kaunotar – kuningattareensa ja luvannut hänelle kaiken mitä Ester haluaa, vaikka puolet valtakunnasta (Est. 5:6 ja 7:2). Kuninkaalle tuli mieleen myös Esterin kasvatti-isä Mordokai ja hänen palveluksensa hovissa. Kuningas halusi palkita hänet siitä, kun Mordokai oli paljastanut salaliiton hovissa. Palkinnoksi hän sai kuninkaallisen puvun, hevosen ratsuksi ja edellähuutajan, joka kertoi hänen ratsastaessa ympäri kaupunkia miksi Mordokai palkittiin. Tästä jäi mietityttämään, minkälainen johtaja Kserkses oli. Hänen päätöksentekokykyä todennäköisesti heikensi hedonisten arvojen ohjaus eli mielihyvän ja nautinnon tavoittelu (viini ja naiset), johon hänellä kyllä oli varaa. Mutta ajoiko se myös kansan parasta? Toisaalta Jumala ohjaa kansakuntia ja johtajia mielensä mukaan, ja niin tässäkin tapauksessa kuningas sai olla Jumalan tahdon välittäjänä auttamassa juutalaista kansaa.

Tiistai: Est. 7 Mark. 15

Hamanin tuho

Valta sokaisee ja vallanhimo panee tekemään kauheita asioita. Haman halusi tappaa Mordokain, mutta  joutuikin itse hirsipuuhun. Tässä tapauksessa paha sai palkkansa, ja juutalaisten vainooja teloitettiin. Tilanteet vaihtelevat poliittisella kentällä nopeasti ja aamulla ei välttämättä tiedä, mitä illalla tapahtuu. Tästä johtui mieleen nykyinen some – lynkkaus mentaliteetti, eli väkijoukon suorittama teloitus, jossa syystä tai syyttä joku ihminen otetaan julkisen syyttelyn ja häpeän kohteeksi ilman faktoja ja asiaan tutustumista. Moni ihminen on menettänyt työpaikkansa ja maineensa, kun nettimaailmassa asioita hoidetaan kuntoon nopeasti ja tehokkaasti. Voi meitä!

Keskiviikko: Est. 8 Mark. 16

Mordokai ja Ester kumoavat Hamanin käskyn

Esterin ja Mordokain palkitseminen jatkuu. Ester sai Hamanin kaiken omaisuuden ja Mordokai kuninkaan sinettisormuksen. Kun kuningas oli Esterin toiveesta antanut hänelle luvan peruuttaa juutalaisten hävittämiskirje, niin Mordokain käskystä kirje laadittiin ja vahvistettiin kuninkaan sinetillä. Kirjeet lähetettiin varmuuden vuoksi pikapostissa kuninkaan tallien postihevosilla kaikkiin 127:ään maakuntaan. Juutalaiset saivat taas kokoontua ja puolustaa henkeään. Juutalaisilla oli syytä iloon ja juhlaan. Valon, ilon, kunnian ja riemun päivä oli koittanut! Yllättävää ja ikävää oli nykyaikaan verraten se, että myös naiset ja lapset oli lupa tappaa. Niin myös tapahtui. Tosin kun ajattelee viime päivien uutisia, niin siellähän kerrotaan, että nyt Suomen uusi hallitus joutuu ottamaan kantaa Syyriassa taistelun jäljiltä olevien suomalaisnaisten ja lasten tulevaisuudesta. Jätetäänkö heidät sinne vai otetaanko takaisin?

 

Torstai: Est. 9 Room. 1

Juutalaiset tuhoavat vihollisensa

Jumala käänsi kansansa kohtalon. 13. päivänä saivatkin juutalaiset vallan eivätkä heidän vastustajansa. Juutalaiset surmasivat vastustajansa perin juurin ja tekivät heille mitä halusivat. Ajattelemisen aihetta antoi Esterin jatkotoive, jossa hän pyysi saada surmata vielä Hamanin kymmenen poikaa. Oliko se maan tapa, vai tuliko nyt mieleen revanssimahdollisuus ja antaa korkojen kera takaisin kärsitty vääryys? Ehkä se oli tarpeellista siksi, että vasta sitten juutalaiset olivat päässeet vihollisistaan rauhaan, heidän pelkonsa oli vaihtunut iloksi ja surunsa juhlaksi. (22)

Perjantai: Est. 10 Room. 2

Kserkseen ja Mordokain suuruus

Kun luki Mordokain CV:tä, niin tulipa mieleen Joosef, josta tuli aikanaan Egyptin valtionvarainministeri!? Molemmat saivat olla aikansa suurmiehiä Jumalan armosta, Hänen viisaudessaan ja voimassaan! Myös kuningas Krerkses menestyi ja jätti jälkensä historiaan.

Kommentteihin tulikin tällä kertaa vähän normaalia enemmän yhteiskuntapoliittista pohdintaa. Liekö syynä se, että Jumalaa ja Herraa ei lukukappaleista löytynyt?!

Lauantai: Job 1 Room. 3

Job ja hänen perheensä

Oli mielenkiintoista tutustua Jobiin:” Hän oli kunnon mies, rehellinen ja jumalaapelkäävä, ja hän karttoi kaikkea pahaa.” (1) Job piti myös perheestään ja omaisuudestaan hyvää huolta. Sitä jäinkin ensiksi miettimään, että miksi tämä ei riittänyt hänelle elämäntehtäväksi? Onhan sitä siinäkin ihan riittävästi hommaa!

Sitten tulee luvun outo asia, jossa Jumala ja Saatana käyvät keskustelua Jobin hyvyydestä. Saatanan mielestä Job on jumalaapelkäävä ainoastaan siksi, koska Jumala on siunannut Jobia kaikessa. Jumala antaa Saatanalle luvan koetella Jobia sellaisella tavalla, joka menee jo vähän yli ymmärryksen. Aluksi menee omaisuus ja lapset, ja sitten 2. luvussa Jumala antaa luvan koskea myös Jobin kehoon.

Jobin kurjuutta lisää myös vaimon luovuttamistoive (2:9), mutta Job ei kapinoinut Herraa vastaan. Ystävät saapuvat myös auttamaan, mutta he olivatkin vain ”ystäviä” tässä tilanteessa, kuten myöhemmin selviää.

Sunnuntai: Job 2 Room. 4

Muutama jae nousi mieleen Jobia lukiessa:

– ”Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.” (Joh. 10:10)

– ”Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää.” (1.Kor.10:13)

– Alastomana minä tulin äidin kohdusta, alastomana palaan täältä. Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!” (Job 1:21)

– Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut. Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.” (Job 42:5-6)

Lueskelin vielä vähän enemmänkin Jobin kirjaa eteenpäin. Sitä on aika vaikeaa, jopa mahdotonta loogisesti ymmärtää. Sen verran outoja käänteitä ja oman mielen aiheuttamia ristiriitaisuuksia ilmenee tarinan edetessä. Kärsimyksen ongelmaan ei löydy suoraan vastausta eikä Jumalaa voi aina ymmärtää, vaikka Raamattu kertookin Hänestä aika paljon. Jäljelle jää se, että Jumala on tai se mitä Jeesus sanoi:” Minä olen!” Sen varaan jään tällä(kin) kertaa.

Juha

 

Ps. 89, Apt. 15

Ps. 89

Apt. 15

Jäin jumiin kokouksen julkilausumaan. Itse kokouksen kulkukin oli kyllä mielenkiintoinen. ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa.” (28). Tuli mieleen myös nykyiset hallitusneuvottelut Säätytalolla. Olisipa hienoa, jos sielläkin Pyhä Henki olisi vaikuttamassa uuden hallituksen toimintasuunnitelmaan ja kokoonpanoon.

Luvusta nousi esiin yhteisen näyn ja periaatteiden pitämisen vaikeus lähetysmatkan jatkuessa. Kaikki olivat kokeneet Jeesuksen pelastuksen, sekä juutalaiset että kreikkalaiset. Nyt oli tullut vastaan eletyn elämän ja perinteiden sovittaminen yhteen uuden opin kanssa. Seurasi monipuolista ja mielenkiintoista dialogia, välillä jopa väittelyä (7), mutta onneksi kokous pääsi yhteisymmärrykseen siitä, että ihmisen pelastumiseksi ei tarvita ulkoisia menoja tai lain tekoja. Tämä päätös on meillekin vielä tärkeä ohje, sillä meillä jokaisella on myös omat perinteemme ja kulttuurimme, jotka vaikuttavat Jumalasuhteeseemme. ”Armosta  Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä” (Ef. 2:8-9).

Tosin kokouksen julkilausuman jälkiosan vaikutukset eli välttämättömät ohjeet ovat edelleen näkyvissä. ”Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet… ja kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan. Voikaa hyvin. ” (28-29) Osa meistä pitää esimerkiksi veriruokia sopimattomina kristitylle. Muistan itsekin asiaa pohtineeni ja tulleeni siihen päätökseen, että ruoka on vatsaa varten, kuten 1. Kor. 6:13 asia ilmaistaan.  Näillä ohjeilla pyrittiin takaamaan rauha seurakunnassa, jossa oli juutalaistaustaisia kristittyjä, joille oli tuttua Mooseksen laista kielto veren syömisestä. Se ei välttämättä ollut kristillisen elämän yleisohjeeksi tarkoitettu, vaan lähimmäisenrakkauden sovellus yhteen ongelmalliseen tilanteeseen, jossa veren syönti olisi loukkaukseksi ateriayhteydessä oleville juutalaisille. Tätä lähimmäisenrakkauden periaatetta on varmaan hyvä noudattaa vieläkin ongelmatilanteissa. Myöhemmin Paavali joutuu palamaan samaan asiaan Galatian seurakunnalle laittamassaan paimenkirjeessään. Hän myös muistuttaa siitä, miten vapautta pitäisi käyttää, eli ” lain kaikki käskyt on pidetty kun tätä yhtä noudatetaan:

– Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi.” (Gal. 5:14)

Juha