Tekijä: Kyyrä

Joona 3 2. Kor. 1

Paavali aloittaa kirjeensä määritellen identiteettinsä Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoliksi. Sen tarkoitus on varmaan herättää luottamusta kirjeen vastaanottajissa, sillä Korinton seurakunnassa ovat asiat aika sekaisin. ”Pelkään tapaavani riitaisuutta, suvaitsemattomuutta, kiukkua, juonittelua, panettelua, juoruilua, pöyhkeyttä ja kurittomuutta.” (2 Kor 12:19) Armon ja rauhan toivotus on lempeä ja syvällinen toivotus, jos sen ottaa tosissaan ja ajatuksen kanssa vastaan. 

Luottamuksen rakentamisessa on kolme osapuolta, Jumala, Paavali ja seurakunta. Yhteiset kokemukset kärsimyksineen ja lohdutuksineen yhdistävät, ja yhteinen tehtävä luo osallisuutta ja työtoveruutta. Kaikessa on mukana Jumalan huolenpito ja yhteinen rukous. Jumala vahvistaa sinetillään uskoa Kristukseen antamalla ja uskoville vakuudeksi Pyhän Hengen sydämiin.

Lopussa tulee esiin syytös, että Paavali on määräillyt korinttolaisten uskoa, vaikka hän itse näkee päämääräkseen iloon auttamisen. Kun viestit kulkevat harvoin, on väärinymmärryksien mahdollisuus suuri. Etäpaimenuus ei ole helppoa eikä onnistuisi ilman Jumalan ja paikallisten uskovien apua

Juha

Joona 2 1. Kor. 16

Toisena pääsiäispäivänä, tänään maanantaina, muistetaan ylösnousseen Jeesuksen ilmestymistä häntä seuranneille naisille ja opetuslapsille Emmauksen tiellä. Ilmestykset vakuuttivat heidät Jeesuksen kuolleista nousemisesta ja jatkuvasta läsnäolosta maailmassa. Voimmeko tänään aloittaa rukoillen Jeesuksen läheisyyttä ja iloa elämään! Kiitos Jeesus!

1 . Kor. viimeinen luku kiinnostaa, sillä loppuun varmaan laitetaan tärkeitä asioita ehkä aiempaa kerraten. Löysin ainakin seuraavanlaisia hyviä periaatteita:

• Antaminen omista varoista seurakunnalle on syytä olla säännöllistä ja kunkin antajan kantokyvyn mukaista! ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa!” (Matt. 10:8) voisi sopia tähän myös kannustajaksi.

• Lähetystyö on seurakunnan perustehtävä, jota tuetaan ja johon varustetaan ihmisiä.

• Yksilöt ovat tärkeitä, ja Jumala toimii suhteiden kautta. On myös hyvä rohkaista ja kannustaa henkilökohtaisesti!

• Yhteisöissä on voimaa ja verkostoituminen oli jo tuolloin tärkeää.

Jakeeseen 14 kiteytyy tämän luvun keskeinen sanoma. Olkaamme hereillä, kasvakaamme uskossamme, olkaamme rohkeita todistajia ja valmiit näkemään vaivaa ja pitämään puoliamme vastustajia vastaan. Tapahtukoon kaikki rakkaudessa!

Juha

Hes. 26 Apt. 12

Hes. 26 Tyroksen tuomio

Tyros iloitsi kun Juudea, ’kansojen portti’ on tuhoutunut. Se näki Juudean tuhossa oman  mahdollisuutensa rikastua (2), mutta Jumala antoi sillekin ”Isän kädestä” Babylonian kuninkaan välityksellä:” He ryöstävät kaikki rikkautesi, riistävät kaiken kokoamasi, repivät muurisi maahan ja tuhoavat komeat talosi, heittävät kivet, palkit ja mullan syvälle mereen” (12).

Nämä em. kansojen kohtalot toivat mieleen oman suhteeni Israelin maahan ja kansaan. Olen usein ihmetellyt joidenkin kristittyjen intoa puhua Israelin siunaamisen tärkeydestä.  Peruslähtökohtana on ollut 1. Moos. 12:3: ”Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat.” 4. Moos :24-26 Moosesta kehotettiin opettamaan Aaronille ja hänen pojilleen näin: ”Kun siunaatte Israelia, lausukaa sille näin: Herran siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua…”

Parempi on siis siunata kuin puhua pahaa Israelista. Voitaisiinko ainakin tänään siunata Israelin valtiota ja Jumalan omaisuuskansaa?

Apt. 12 Jaakob mestataan, Pietari vangitaan

Kuningas halusi miellyttää juutalaisia ja mestautti Jaakobin, josta tuli apostolijoukon ensimmäinen marttyyri. Sitten oli Pietarin vuoro tulla vangituksi. Jumalan suunnitelmissa ei ollut vielä Pietarin kuolema, vaan seurakunta sai kokea rukousvastauksen, kun enkeli kävi hoitamassa Pietarin pakoon vankilasta!

Paha sai myös palkkansa, sillä Herran enkeli löi Herodesta ja hän heitti henkensä. (23)

”Mutta Jumalan sana sai yhä vankemman jalansijan ja levisi leviämistään” (24).

Juha