Uuden liiton ylipappi
Kirje heprealaisille on ollut mielestäni vähän outo ja vaikeaselkoinen muihin kirjeisiin verrattuna. Nyt pengoin hiukan taustoja miettien, että miksi se siltä tuntuu. Heprealaiskirje edustaa juutalaiskristillistä teologiaa, jossa olennaisena osana on uhritoimitukset, mutta jota meidän pakanoiden on vaikea käsittää. Siksi kirje puhuu paljon siitä tuoden Jeesuksen uhrin ja ylipappauden esiin paljon parempana kuin vanhan liiton koko systeemin. Kirje on tod.näk. kirjoitettu Italiaan, Roomaan, rohkaisuksi juutalaiskristityille, jotka pohtivat identiteettiään kristittynä ja opetuslapseuden hintaa väistämättömän vainon edessä. Mennäkö takaisin synagoogaan ja juutalaisuuteen vai pysyä tällä tiellä? Jeesusta siis kehutaan ja suositellaan ylivertaisena verrattuna vanhaan!
Tässä luvussa mennään asian ytimeen (1). Se tarkoittanee sitä, että Jeesuksen ylipappeus Isän oikealla puolella on pääasia, joka on johdantoa seuraavien lukujen ytimelle, eli Jeesuksen uhrin ehdottomalle ja lopulliselle merkitykselle.
Vanha liitto solmittiin kansan ja Jumalan välillä Siinailla ja sen perustana oli laki. ”He eivät pysyneet liitossani, ja siksi en minäkään välittänyt heistä, sanoo Herra” (9). Uusi liitto solmittiin Kristuksessa ja on yksipuolinen perustuen Jumalan työhön ja lupauksiin. Jeesus on tie Jumalan lapseuteen ja läsnäoloon:
– Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä (10).
– Silloin ei kukaan enää opeta toista… kaikki pienimmästä suurimpaan tuntevat minut (11).
– Minä annan anteeksi heidän rikkomuksensa enkä enää milloinkaan muista heidän syntejään (12).
Varsinkin tämä viimeinen on aika upea lupaus. Meidän voi olla vaikea unohtaa syntejämme, mutta Jumala ei niitä muistele anteeksiannon jälkeen! Tuli mieleen tarina, jossa väärintekijä ihmetteli, että miksi Jumalan ei anna hänelle anteeksi, vaikka hän oli 20 vuotta sitä rukoillut? No siksi, koska Jumala antoi anteeksi ja unohti sen sitten sen:)
Armo riittää ja sitä riittää minullekin!
– Juha