Tämän päivän vanhan testamentin luku ei yksittäisenä lukuna paljoa avaudu, ainakaan minulle. Sen minkä yksittäisenä otoksena voi siitä oppia on sotimisen turhuus ja hinta, mikä on maksettava kun veli asettuu veljeä vastaan. Nykypäivänä, näin länsimaissa sota kosketa meitä yhtä brutaalilla tavalla kuin tuolloin, mutta edelleen saman kansan, saman aatteen väkeä asettuu toisiaan vasten. Kun kristityillä on kitkaa keskenään, niin on hyvä kysyä itseltään: rakennanko minä osaltani tässä rauhaa ja keskinäistä sopua vai olenko mukana laittamassa lisää bensaa liekkeihin?
Päivän uuden testamentin luvussa ollaan raamatun ydinsanoman äärellä: Kun uskomme Jeesukseen, pelastumme. Usein olen ajatellut kuinka suuri viisaus onkaan siinä että Jeesuksen sovitustyön kautta pelastus tulee meille “ilmaiseksi”. Saamme syntimme anteeksi ja iänkaikkisen elämän ilman monimutkaisia rituaaleja, vuosien tai vuosikymmenten hyvittelyä tai hengellisyyden opiskelua. Tämä on jotain mikä sotii ihmisen järkevää ajattelua vastaan ja siksi onkin niin nerokasta. Kun uskomme vapauttaa meidät kadotukselta ja synnin painolastista, kun emme joudu puristamaan itsestämme henkistä kasvua tai ruoskimaan itseämme pahojen tekojemme sovitukseksi, niin se vapauttaa meidät etsimään ja löytämään oman itsemme, sen ihmisen jollaiseksi Jumala on meidät oikeasti luonut. Löytämään identiteetin Jumalan lapsena, Jeesuksen veljenä tai sisarena. Löytämään Pyhän Hengen voiman. Löytämään kristittyjen välisen yhteyden ja rakkauden. Löytämään yhteyden Jumalan kanssa.
– Tomppa