4 Moos. 20
Kirjoitan loppuviikosta myös Mooseksen kirjojen luvuista. Tämän päivän luvussa Mooses tekee virheen, joka ei tunnu isolta. Sillä on kuitenkin merkittävät seuraukset Mooseksen elämässä.
Mooseksen tehtävä oli kaikkiaan ainutlaatuinen, hyvin vaativa. Olosuhteet erämaassa olivat kovat ja kansa taipuvainen unohtamaan Jumalan huolenpidon. Veden saaminen oli erämaassa iso haaste. Kansaa oli paljon, joten sitä tarvittiin runsaasti ja säännöllisesti.
Valittaminen ja tyytymättömyys tarttuivat varsin helposti. Kansa oli saanut kokea Jumalan ihmeellistä huolenpitoa koko erämaavaelluksen ajan ja tällä kertaa veden puutteessa he syyttivät Moosesta ja Aaronia kansan tuomisesta erämaahan. Egyptin orjuus tuntui paremmalta vaihtoehdolta kuin erämaa. Mooses ja meinivät tuossa tilanteessa pyhäkköteltalle ja painoivat kasvonsa maahan. Tässä käy ilmi jotain olennaista Mooseksesta johtajana. Hän kääntyi Jumalan puoleen vaikeassa paikassa.
Jumala vastasi Moosekselle ja antoi ohjeet, miten tilanteessa tulee toimia. Mooseksen tuli puhua kalliolle ja vettä tulisi. Mentyään kansan luokse Mooseksen hermot pettivät ja hän käyttäytyi sopimattomasti. Ensinnäkin hän sanoi, että tästä kalliostako MEIDÄN pitäisi saada teille vettä. Ja sitten hän löi kalliota, vaikka sille piti vain puhua. Seurauksena oli se, että Jumala ei sallinut Mooseksen viedä kansaa perille saakka luvattuun maahan, vaan loppuosa jäisi Joosuan tehtäväksi.
Erämaavaellus on kuva myös meille tämän päivän Jumalan kansalle. Luvattu maa on vielä edessä, mutta jo nyt Jeesus on luvannut huolehtia tarpeistamme. Meille kuuluu kehotus etsiä Jumalan valtakuntaa ja asettaa se etusijalle elämässämme. Vaikka pettymyksiä tulee, niin entiseen ei kannata haikailla.
Luuk. 21
Tästä luvusta mieleeni jäi erityisesti jae 33: ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.” Maailma ympärillämme on kiihtyvässä muutoksessa. Tämä aiheuttaa levottomuutta. Muutoksen keskellä on jotain, joka pysyy samana ja jonka varaan voin rakentaa elämääni. Jeesus ja Jumalan sana pysyvät muuttumattomina.
Jeesuksen elämään kuuluvat asiat ovat tapahtuneet tässä maailmassa ja ne ovat muuttaneet maailmaamme lopullisesti. Jeesus syntyi ihmiseksi, kärsi ristinkuoleman, nousi ylös kuolleista, astui ylös taivaisiin ja elää tänään. Ja saapuu kerran takaisin tähän maailmaan Kuninkaana. Heprealaiskirjeen lopussa tämä ilmaistaan näin: ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.”
Kun mietimme sitä, millainen Jumala on, niin meidän täytyy palata aina uudelleen Jeesukseen. Jeesus sanoi, että joka on nähnyt hänet, on nähnyt Isän. Jeesuksen hyvyys ja sydämen lempeys säilyvät hänen olemuksessaan aina. Siksi maailman loppua ajatellessa pitää keskittyä Jeesukseen. Sitä kautta saamme sisäisen levon epävarman maailman keskellä.
Mika
