Tekijä: Mika Mouhu

4. Moos. 10

Kiinnitin huomiota lauseeseen: silloin Herra, teidän Jumalanne, muistaa teitä ja te saatte voiton vihollisistanne. Herää kysymys, että unohtaako Jumala minut? Pitääkö Jumalaa herätellä. Tältä voi joskus tuntua, mutta mitä tuo lause voisi tarkoittaa minulle. Hälytyssoiton puhaltaminen toimi jollakin samalla tavalla kuin rukous. Jumala kehottaa meitä rukoilemaan, koska haluaa vastata meille. Pasuunan ääni muistutti ennen kaikkea israelilaisille, että Jumala on heidän auttajansa ja hänen voimallaan he voittavat vihollisen. Ehkä tuossa tavassa sanoa, että Jumala muistaa teitä onkin erilainen merkitys kuin se, että hän olisi unohtanut Israelin. Ehkä siinä on tarkoitus nimenomaan se ettei israelilaiset unohda Jumalaansa. Ainakin itse tarvitsen muistuksia siitä, että Jumala on kanssani ja auttaa minua kaikissa asioissa. Usein unohdan murehtimisessa, että minulla on Isä, jonka puoleen voin kääntyä ilossa ja surussa. Hälytyssoiton puhaltaminen kuvastaakin hyvin rukousta. Jumala käskenyt meitä tekemään rukoilemaan ja hän kuulee meitä ja vastaa meille. Ei myöskään unohdeta niitä kertoja, jolloin olemme saaneet rukouksiin vastauksen.

Apt. 25

Minä seison nyt keisarin tuomioistuimen edessä, ja sen edessä minun asiani on ratkaistava. Paavali vetoaa lakiin eikä suostu olemaan tuomittavana ilman lain mukaista oikeudenkäyntiä. Roomalainen oikeuskäytäntö oli poikkeuksellista tuohon aikaan, vaikka Paavalinkin kohdalla näkyi oikeuslaitoksen mädännäisyys. Felix piti pari vuotta Paavalia vankilassa ja odotti lahjuksia. Paavalin oikeudenkäynnin kuvaus osoittaa meille kuinka vähän yksilöllä oli mahdollisuuksia saada oikeutta. Suomessa voimme luottaa oikeuslaitoksen toimivan lakien mukaisesti. Tästä voimme olla kiitollisia. Rukoillaan esivaltamme puolesta, että saisimme viettää rauhallista aikaa. Rukoillaan, että edelleen he toimisivat lakien mukaisesti. Meillä on paljon aihetta olla kiitollisia. Tässäkin on yksi kiitoksen aihe.

Mika

4. Moos. 9

Israelilaisten tuli viettää pääsiäistä muistona Egyptistä vapautumisesta. Pääsiäinen piti viettää tarkoin määriteltyjen sääntöjen puitteissa, niistä ei saanut poiketa. Pääsiäisen vietto oli säädetty niin tarkkaan, että sen rikkoja tapettiin. Jeesus kuoli pääsiäisenä. Sen syvempi merkitys oli viitata tulevaan Messiaaseen, joka vapauttaa synnin orjuudesta. Meidän syntimme sovitettiin pääsiäisenä. Israelilaiset olivat autiomaassa täysin riippuvaisia Jumalan ohjauksesta. Sekin kuvaa meidän elämäämme. Olemme täysin riippuvaisia hänen ohjaukseen. Tiedän, kun olen rukoillut jotakin asiaa, Jumalan johdattaneen minua. Aina en ole sitä aina ymmärtänyt Jumalan johdatusta, enkä kaikissa asioissa vieläkään. Jumala on kuitenkin hyvä Isä ja tietää, mikä on parasta hänen valtakunnalleen ja sitä kautta myös meille kaikille hyväksi.

Apt. 24

Tuhoisa rutto, joka lietsoo levottomuutta, niin kuvataan Paavalia. Jeesus sanoo autuaat olette te, joita vainotaan, joista puhutaan pahaa vanhurskaiden tekojen takia. Evankeliumin julistaminen ei tuo suosiota, sen julistaminen aiheuttaa ihmisissä levottomuutta. Felix halusi kuulla uskosta Jeesukseen, mutta pelästyi kuullessaan Jumalan tahdon mukaisesta elämästä, halujen hillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta. Puhe Jeesuksen rakkaudesta on helppo ottaa vastaan, mutta Jumalan tahdon mukaisesta elämästä ja halujen hillitsemisestä ei. Oman syntisyyden paljastuminen pelottaa, koska häpeämme syntiä. Evankeliumi on syvimmän rakkauden julistusta. Se paljastaa ihmisen oma syntisyyden, jonka Kristuksen sovitus parantaa ja tuo levon. Meidän ei tarvitse pelätä myöskään tulevaa tuomiota, koska elämämme Kristuksen sovituksessa. Evankeliumia pitää julistaa sekä totuudessa että rakkaudessa. Paavali julisti evankeliumia siitä mitään pois ottamatta.

Mika

4. Moos. 8

Jumala valitsi Israelin omaisuuskansaksi, mutta ei heidän ansionsa takia. Se oli Jumalan valinta, valinta perustui armoon. Israelin keskuudesta valittiin erikseen leeviläiset toimittamaan jumalanpalvelukseen liittyviä toimituksia. Jumala otti heidät omakseen. Uudessa testamentissa meitä kutsutaan papeiksi, jotka toimittavat jumalanpalvelusta. Roomalaiskirjeessä sanotaan: antakaa itsenne uhriksi, tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Uhraamista ei ole siis lopetettu, eläin uhrit vain. Synnit on sovitettu Kristuksen täydellisellä sovituksella, mutta uhraaminen Jumalalle jatkuu. Meidän tulee ottaa joka päivä ristimme ja seurata Jeesusta. Meidän tulee antaa itsemme jumalanpalveluksena Jumalalle. Olemme hänen omiaan ja hänen palvelijoita. Koko elämämme on Jumalan palvelemista. Emme itse omista itseämme, vaan Jumala omistaa meidät. Eikö tällaiset sanat kuulosta kauheilta? Emme omista mitään elämässämme, vaan kaikki on Jumalan. Paavali sanoo: “Paavali, Apollos ja Keefas, maailma, elämä ja kuolema, kaikki nykyinen ja tuleva. Se kaikki on teidän, mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.” 1. kor. 3‬:‭22‬-‭23‬. Tuntuu, että kaikki minussa vastustaa ajatusta, että joku muu omistaa minut. Kuitenkin samalla koen turvallisuutta kaiken epävarmuuden keskellä. Minun elämäni lepää Jumalan käsissä, minulla on Isä, joka pitää huolta lapsistaan. Minulla on Isä, joka neuvoo, ohjaa, suojelee, eikä edes kuolema erota minua hänestä. Minä olen hänen omansa.

Apt. 23

Paavali sanoo eläneensä koko elämänsä Jumalan edessä vilpittömästi, myös silloin, kun vainosi seurakuntaa. Jeesus totesi yhdelle opetuslapselleen, Natanelille: »Siinä on oikea israelilainen, mies vailla vilppiä!»” Joh.‬ ‭1‬:‭47‬ Paavali ei tarkoita, että hän olisi elänyt synnittömän elämän. Toisessa kohtaa hän toteaa olevansa syntisistä suurin. Elämä ilman omaatuntoa loukkaamatta on siis jotain muuta kuin synnittömänä elämistä. Jeesus kuvaa Natanelia aidoksi israelilaiseksi, mieheksi vailla vilppiä. Voisiko Paavalin lause tarkoittaa elämää, jossa pyrkii elämään sen omantunnon mukaisesti, joka minulla on? Paavali luuli, että kristittyjä piti vainota. Hän pyrki suojelemaan omaa uskontoaan, toimi omantuntonsa mukaisesti. Hän on ollut vilpitön uskossaan. Voisiko Jeesuksen kuvaus Nataneliasta tarkoittaa elämää ilman ajatusta tehdä vääryyttää, kohdella kaikkia tasapuolisesti, ei pettää toisia vaikkapa raha-asioissa, pyrkimystä elää lain mukaisesti? Ehkä tässä mielessä voisi monikin todeta elävänsä omaatuntoa loukkaamatta.

Paavali sai vankeudessa Jumalalta rohkaisut sanat, mutta toisaalta pettymyksenkin. Hänen vankeutensa jatkuisi pitkään, aina Roomaan saakka. Mitä itse ajattelisin tällaisesta? Kiva, kun rohkaiset, mutta miksi en vaan pääse vapaaksi. Olenhan rehnyt tehokkaasti julistustyötä ja monia ihmisiä on pelastunut. Miksi joudun Roomaan asti? Toisaalta Paavali olisi voinut passivoitua. Miksi enää pyrkiä todistamaan syyttömyyttä, kun vankeus kuitenkin jatkuu. Hän pysyi kuitenkin rohkeana, hän puolusti itseään rohkeasti ja todisti kuninkaille rohkeasti. Evankeliumin sanoma vietiin aina yhteiskunnan heikkoimmassa asemassa olevista yksinvaltiaan keisarin luokse. Evankeliumin sanoma meni läpi yhteiskunnan, kaikki kuulivat sen. Keisarin luokse ei olisi ollut mitään muuta mahdollisuutta mennä. Miksi keisarillekin, hirvittäviä tekoja tehneelle ihmisille piti julistaa armon evankeliumi? Siksi, koska se koskee kaikkia ja kuuluu kaikille. Pysytään rohkeana uskomme koetuksissa, turvataan Jumalan lupauksiin tänäänkin.

Mika