Tekijä: Mika Mouhu

Miika 6

Vanhassa testamentissa Egyptiä kuvataan synnin ja orjuuden paikkana, josta Jumala lunasti israelilaiset. Jumala osoitti rakkauttaan heille antamalla maan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa, mitään ei tulisi puuttumaan kansalta. Israelin tuli antaa antaa Jumalan palveluspaikassa omaisuudestaan pienen osan Jumalalle. Lisäksi tuli tehdä hyvää lähimmäiselle. Hyvä Jumala oli antanut heille kaikkea hyvää. Samaa hyvää hän halusi israelin tekevän toisilleen, rakkautta, kaikessa Jumalaa kuunnellen.

“– Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.” Miikan kirja‬ ‭6:8‬ ‭FB92‬‬. Jumalan tarkoittama hyvän tekeminen oli jotain muutakin kuin pelkästään Jumalan palvelukseen menemistä.

Ensin piti tehdä parannusta, mielenmuutosta suhteessa lähimmäiseen. Parannusta tuli tehdä vääristä mitoista, heikompi osaisten riistämisestä, vääryydellä hankitusta rikkaudesta. Samasta asiasta kritisoi Jaakob rikkaita seurakuntalaisia, jotka olivat saaneet rikkautensa maksamalla työmiehilleen liian alhaista palkkaa. Raamattu ei turhaan puhu ahneudesta eikä rikkauden vaaroista. Ahneus on jotain sellaista, joka on petollista lähimmäisestä hyötymistä. Se on myös sellaista, joka käyttää lähimmäistä vain välikappaleena, ahneelle ei riitä mikään.

Onko ahneutta myös se, jos käytän liikaa aikaa työn tekemiseen, vaikka siihen ei olisi mikään pakko? Viekö työni kaiken energian ja kaiken aikani, niin ettei minulla ole aikaa lähimmäiselleni? Uhraanko jopa perheeni, lapseni kiireelle, joka vie sen huomion, jota lähimmäiseni tarvitsivat? Herra armahda minua. Kumpa minulla olisi halua antaa lähimmäiselleni, ei pelkästään rahaa, vaan aikaani ja kuuntelevia korvia. Kumpa en riistäisi heiltä aikaani, läsnäoloani, kuuntelevia korviani. Onko minulla aikaa edes hiljentymiselle Jumalan äänen kuuntelemiseen. Herra käännyn puoleesi, armahda minua. Tulkoon sinun rakkautesi ja hyvyytesi kauttani lähimmäisen hyväksi. Herra auta pysähtymään lähimmäisen vierelle kuuntelemaan, kohtaamaan hänet, osoittamaan, miten arvokas Pysähtymällä lähimmäisen vierelle kuuntelemaan, osoitan hänelle, että hän on arvokas ja hänen ajatuksensa ovat tärkeitä. Jeesus, kaiken elämän lähde.

 

Jaak. 5

Jaakobin kirjettä voisi kuvata meitä uskovien uskoa haastavaksi kirjeeksi. Siinä herätellään meidän uskoamme, käsketään tekemään tekoja. Augustinus käytti sanoja käske mitä tahdot, anna mitä käsket. Huomaan etten kykene toteuttamaan käskyjä, joita Jaakob kehottaa tekemään omalla voimallani tai tahdollani. Voima tulee Jumalalta. Kärsivällisyys odotuksessa on äärimmäisen vaikeaa, monesti olen yrittänyt hoputtaa Jumalaa toimimaan, mutta hänellä on omat aikataulunsa. Voima odottaa, rauhoittua, tulee häneltä. Rukous yksi asia, joka tuntuu olevan niin vaikeaa tai olen tehnyt siitä raskaan taakan itselleni. Jaakob muistuttaa Elian olleen samanlainen heikko ihminen kuin me ja Jumala kuuli häntä. Uskon ja vanhurskaan rukous kertoo enemmänkin Jumalasta ja hänen vallastaan ja vanhurskaudestaan kuin meidän vajavaisten syntisten ihmisten voimista. Jaakob kehottaa meitä tunnustamaan toisillemme syntejä, kertomaan toisillemme avoimesti, että tarvitsemme armahtajaa, armoa elämäämme. Armosta olemme vanhurskaita rukoilijoita, armosta voimme rukoilla uskon rukouksia, armosta Jumala parantaa ihmisiä, meidän syntisyydestä ja vajavaisuudesta huolimatta. Hän kuulee meitä, koska olemme hänen rakkaita lapsiaan.

 

Mika M

Hes. 34

Israelin kuninkaan tuli olla paimen, jonka tuli johdattaa kansaansa palvelemaan Jumalaa. He olivat kuitenkin menneet harhaan. Jumala nuhtelee Israelin paimenia, joita hallitsijat, väärät profeetat edustivat.. “Te ette ole hoivanneet uupuneita, ette ole lääkinneet sairastuneita ettekä sitoneet murtunutta jalkaa, te ette ole etsineet kadonneita ettekä lähteneet eksyneiden perään. Te olette kohdelleet lampaitanne tylysti ja kovin ottein.” ‭‭Hesekielin kirja‬ ‭34:4‬ ‭FB92‬.

Jumala haluaa meidän pitävän huolta toisistamme, sanoillamme voimme lääkitä masentuneita, kuuntelevilla korvilla voimme keventää toisen murheita. Ymmärtäviä ja armahtavaisia lähimmöistemme heikkouksia kohtaan. Olemme itsekin heikkoja, tarvitsemme joka päivä armoa. Tuomitsevuus, kovuus tuo vain lisää tuskaa epätoivoiselle lähimmäiselle, joka voi olla aivan hukassa siitä miten tulisi toimia. Voimme olla myös itsekin eksyksissä.

Herra on meidän paimenemme, joka pitää huolta meistä, lampaistaan. Hän haluaa meidän olevan lähimmäisille virvoitusta antavia, kuitenkin muistaen, että olemme itse lampaita ja tarvitsemme elämöömme Jumalan virvoitusta ja huolenpitoa selvitäksemme sumuisista ja synkistä päivistä. Tarvitsemme lepohetkiä, hiljaisuutta, Jumalan rakkaudellista läheisyyttä, täydellistä rakkautta, joka karkottaa kaiken pelon. Jumala on antava rauhan ajan, ikuisen ja täydellisen turvallisuuden. Kaiken mitä tarvitsemme.

“Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita.” Hesekielin kirja‬ ‭34:16‬ ‭FB92‬‬? “Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet. Vehmailla niityillä minä niitä kaitsen, niiden laidun on Israelin korkeilla vuorilla. Siellä, vehreillä kedoilla, ne saavat levätä, ne saavat käyskennellä Israelin vuorten rehevillä laidunmailla.” ‭‭Hesekielin kirja‬ ‭34:12, 14‬ ‭FB92‬‬ Tämä lupaus on totta ja se tulee toteutumaan, tulemme löytämään vielä levon. Saavutamme vielä uskomme päämäärän, pelastuksen tämän kaiken pahuuden keskeltä.

Luuk. 7

Johannes ja Jeesus julistivat molemmat kääntymistä Jumalan puoleen ja kääntymisen merkkinä ihmiset ottivat kasteen. Heidän elämäntapansa oli taas hyvin erilaiset. Johannes eli askeettista elämää erämaassa. Jeesus taas aterioi publikaanien ja syntisten kanssa osallistuen ihmisten elämään. Fariseuksille, jotka elivät hyvin tarkkojen sääntöjen mukaisesti, kummankin julistajan elämäntapa oli väärä. Heidän mielestään vain farisealainen tapa elää oli oikea ja puhdas. Syntiset elivät toisin kuin he opettivat.

Jeesuksen sanoma kohdistui köyhiin, syntisiin ja eivätkä torjuneet häntä. Syntisen naisen osoittama rakkaus Jeesusta kohtaan kertoo, mitä anteeksiantamuksen tulisi tuoda kristityn elämään, suuren rakkauden. Oman syntisyyden ymmärtämisen keskellä ei ole varaa tuomita ketään, ei varaa erotella ihmisiä eri leireihin. Syntisenä näkee vain oma kelvottomuuden kelvata Jumalalle, armon saaneena ymmärtää kuinka paljon on saanut anteeksi. Paljojen syntien anteeksisaaminen näkyy rakkautena Jumalaan ja lähimmäisiin. 

Mika M

Hes. 33

Jumala ei halua kenenkään kuolevan, hän haluaa kaikkien elävän. “Sano heille: Näin sanoo Herra Jumala: Niin totta kuin elän, en minä tahdo, että jumalaton kuolee vaan että hän kääntyy teiltään ja saa elää. Kääntykää! Kääntykää pahoilta teiltänne! Miksi te kuolisitte, israelilaiset!” Hesekielin kirja‬ ‭33:11‬ ‭FB92‬‬. Hän on lähettänyt meidät kertomaan ilosanoman ihmisille. Ihminen voi saada synnit anteeksi ja vapautua Jumalan tuomiosta synnin rangaistuksesta.

Meitä ei ole kutsuttu tuomitsemaan, vaan pyytämään ihmisiä kääntymään Jumalan puoleen. Synnin aikaan saama pahuus tullaan tuomitsemaan, mutta sen tekee meidän kaikkien tuomari, Jumala. Meidän ei tarvitse kuolla, vaan voimme elää. Kääntyminen Jumalan puoleen tuo elämään yksinkertaisia, mutta hyviä asioita. Kääntymistä seuraa hyvät teot, toisten arvostaminen, lähimmäisen rakkaus, hyvän tekeminen. “Ainoatakaan syntiä, jonka hän on tehnyt, ei enää muisteta. Hän tekee nyt oikein ja toimii vanhurskaasti, ja siksi hän saa elää.” Hesekielin kirja‬ ‭33:16‬ ‭FB92. Miten lohduttavaa onkaan tietää, että Jumala ei muista syntejä, kun olemme hänelle ne tunnustaneet, eikä myöskään lähimmäiseni syntejä. Kunpa voisin sen aina muistaa ja  iloita anteeksisaamisesta niin itse kuin lähimmäiseni kohdalla.‬‬

Luuk. 6

Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä luomisen jälkeen, Jumala ei tarvitse lepoa niin kuin me. Hän asetti sapatin meitä varten, jotta ymmärtäisimme levon merkityksen. Fariseukset käyttivät kaiken energiansa siihen ettei mitään sapatin käskyä rikottaisi. Lepopäivästä oli tehty raskas päivä, jolloin piti käyttää kaikki energia siihen ettei vain riko mitään sääntöä. Miten me lepäämme? Onko levon hetkistä esimerkiksi työ-tai opiskelupäivän jälkeen tullutkin suorittamista.

Työelämässä on säädetty tietyn vapaa- ja loma-ajat, opiskelussakin on kuitenkin vapaa-aikoja, jotka taas pitää itse määritellä. Miten käytämme vapaa-aikamme? Lepäämmekö vai käytämmekö senkin ajan suorittamiseen? Missä ovat hetket hiljentymiselle Jumalan kanssa? Onko nekin hetket vain pyyntöjen suorittamista? Kaikki tarvitsevat jaksamiseen voimavaroja. Sitä saa levosta. Jos olemme jatkuvasti väsyneitä, emmekä palaudu, niin on hyvä pysähtyä, hiljentyä Jumalan eteen mietiskelemään, kyselemään tai olemaanvain hiljaa. Jeesus tarvitsi jatkuvasti rukousta, hiljentymistä. Opetuslapsetkin hän valitsi koko yön kestäneen rukouksen jälkeen. Toisinaan riittää vain kun olemme hiljaa, Henki rukoilee meidän puolestamme sanomattomin huokauksin.

Jeesus julistaa autuaiksi, onnellisiksi Jumalan valtakuntalaiksi niitä, jotka ovat köyhinä. Köyhät, nälkäiset, surulliset, häpeän kanssa elävät ovat valtakunnassa. He ymmärtävät ettei heillä ole itsellään mitään Jumalalle tuotavaksi. Hänen valtakunnassaan saamme rakkauden ja armon, joka ei rajaa pois niitä, jotka ovat rikkoneet meitä vastaan. Hänessä voimme toteuttaa käskyä: ”Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.” Hän on kallio, joka pysyy kaikkien elämän myrskyjen ja vaikeuksien keskellä.

Mika M