Vanhassa testamentissa Egyptiä kuvataan synnin ja orjuuden paikkana, josta Jumala lunasti israelilaiset. Jumala osoitti rakkauttaan heille antamalla maan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa, mitään ei tulisi puuttumaan kansalta. Israelin tuli antaa antaa Jumalan palveluspaikassa omaisuudestaan pienen osan Jumalalle. Lisäksi tuli tehdä hyvää lähimmäiselle. Hyvä Jumala oli antanut heille kaikkea hyvää. Samaa hyvää hän halusi israelin tekevän toisilleen, rakkautta, kaikessa Jumalaa kuunnellen.
“– Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.” Miikan kirja 6:8 FB92. Jumalan tarkoittama hyvän tekeminen oli jotain muutakin kuin pelkästään Jumalan palvelukseen menemistä.
Ensin piti tehdä parannusta, mielenmuutosta suhteessa lähimmäiseen. Parannusta tuli tehdä vääristä mitoista, heikompi osaisten riistämisestä, vääryydellä hankitusta rikkaudesta. Samasta asiasta kritisoi Jaakob rikkaita seurakuntalaisia, jotka olivat saaneet rikkautensa maksamalla työmiehilleen liian alhaista palkkaa. Raamattu ei turhaan puhu ahneudesta eikä rikkauden vaaroista. Ahneus on jotain sellaista, joka on petollista lähimmäisestä hyötymistä. Se on myös sellaista, joka käyttää lähimmäistä vain välikappaleena, ahneelle ei riitä mikään.
Onko ahneutta myös se, jos käytän liikaa aikaa työn tekemiseen, vaikka siihen ei olisi mikään pakko? Viekö työni kaiken energian ja kaiken aikani, niin ettei minulla ole aikaa lähimmäiselleni? Uhraanko jopa perheeni, lapseni kiireelle, joka vie sen huomion, jota lähimmäiseni tarvitsivat? Herra armahda minua. Kumpa minulla olisi halua antaa lähimmäiselleni, ei pelkästään rahaa, vaan aikaani ja kuuntelevia korvia. Kumpa en riistäisi heiltä aikaani, läsnäoloani, kuuntelevia korviani. Onko minulla aikaa edes hiljentymiselle Jumalan äänen kuuntelemiseen. Herra käännyn puoleesi, armahda minua. Tulkoon sinun rakkautesi ja hyvyytesi kauttani lähimmäisen hyväksi. Herra auta pysähtymään lähimmäisen vierelle kuuntelemaan, kohtaamaan hänet, osoittamaan, miten arvokas Pysähtymällä lähimmäisen vierelle kuuntelemaan, osoitan hänelle, että hän on arvokas ja hänen ajatuksensa ovat tärkeitä. Jeesus, kaiken elämän lähde.
Jaakobin kirjettä voisi kuvata meitä uskovien uskoa haastavaksi kirjeeksi. Siinä herätellään meidän uskoamme, käsketään tekemään tekoja. Augustinus käytti sanoja käske mitä tahdot, anna mitä käsket. Huomaan etten kykene toteuttamaan käskyjä, joita Jaakob kehottaa tekemään omalla voimallani tai tahdollani. Voima tulee Jumalalta. Kärsivällisyys odotuksessa on äärimmäisen vaikeaa, monesti olen yrittänyt hoputtaa Jumalaa toimimaan, mutta hänellä on omat aikataulunsa. Voima odottaa, rauhoittua, tulee häneltä. Rukous yksi asia, joka tuntuu olevan niin vaikeaa tai olen tehnyt siitä raskaan taakan itselleni. Jaakob muistuttaa Elian olleen samanlainen heikko ihminen kuin me ja Jumala kuuli häntä. Uskon ja vanhurskaan rukous kertoo enemmänkin Jumalasta ja hänen vallastaan ja vanhurskaudestaan kuin meidän vajavaisten syntisten ihmisten voimista. Jaakob kehottaa meitä tunnustamaan toisillemme syntejä, kertomaan toisillemme avoimesti, että tarvitsemme armahtajaa, armoa elämäämme. Armosta olemme vanhurskaita rukoilijoita, armosta voimme rukoilla uskon rukouksia, armosta Jumala parantaa ihmisiä, meidän syntisyydestä ja vajavaisuudesta huolimatta. Hän kuulee meitä, koska olemme hänen rakkaita lapsiaan.
Mika M