Tekijä: Pekka

Hes. 6

Matt. 3

Jouluaatto. Onko tämän päivän teksteissä mitään jouluista? Aika vaikealta tuntuu niistä jouluisia elementtejä löytää. Jäin kuitenkin miettimään jaetta (Matt. 3:17):

”Ja taivaista kuului ääni: »Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.»”

Voisi kai ajatella niin, että Jumala olisi voinut sanoa tämän saman lauseen jouluyönä, kun Jeesus syntyi. Rohkenisin ajatella jopa niin, että Jumala olisi voinut sanoa Jeesuksesta näin jokaisena päivänä (ehkä sanoikin) ja että Hän sanoo meistä jokaisesta jatkuvasti: ”Tämä on rakas lapseni, johon minä olen mieltynyt.”

Jokainen meistä, joka on saanut tulla Jeesuksen omaksi, on saanut kaksi valtavan suurta lahjaa: elämän ja iankaikkisen elämän. Molemmat ovat suuria ihmeitä. Eikö se ole varsin jouluinen ajatus?

Pekka

Hes. 5

Matt. 2

Matteuksen evankeliumin toisessa luvussa Jumala puhuu Joosefille kolme kertaa (jakeet 13, 19-20 ja 22). Kahdella ensimmäisellä kerralla Herran enkeli ilmestyy unessa Joosefille ja sanoo, mitä Joosefin pitää tehdä. Kolmannella kerralla Joosef saa unessa ohjeet. Sen tarkemmin ei kerrota, miten se tapahtui. Jumala puhui Joosefille unessa jo edellisessä luvussa (Matt. 1:20-23). Jokaisella kerralla Joosef toimi välittömästi saamiensa ohjeiden mukaisesti.

Mikä vakuutti Joosefin niin, että hän oli valmis välittömästi toimimaan, kun oli nähnyt unen? Oliko se Herran enkeli, joka on varmasti ollut mahtava ilmestys unessa? Oliko Joosefilla jo aikaisempaa kokemusta siitä, että Jumala voi puhua unessa, vai olivatko nämä neljä kertaa Jumalan pelastushistorian neljä erityistä ja ainutkertaista tilannetta, joissa Jumalan yliluonnollinen väliintulo oli välttämätön? Eipä noihin kysymyksiin voi varmuudella vastata. Raamatusta voi lukea monista muistakin tilanteista, joissa Jumala ilmestyy ja puhuu unessa. Joosef ei tosiaankaan ole ainut Raamatun henkilö, jolle Jumala on puhunut hyvin suoraan unen kautta. Aikaisemmin en ole huomannut yhteyttä Vanhaan testamenttiin, jossa unet ovat hyvin merkityksellisessä roolissa Joosefin elämässä (1. Moos. 37, 40 ja 41). Onko tämä sattumaa vai jonkinlainen Jumalan silmänisku?

Uskon niin, että Jumala voi edelleenkin puhua unien kautta (vrt. Job 33:14-18). Itsellänikin on siitä muutama omakohtainen kokemus. Itse ajattelen niin, että se yksi Jumalan tavoista puhua asioista suoraan henkilökohtaisesti. Omien kokemusteni perusteella olisin kuitenkin varsin varovainen ryhtymään heti ns. suoraan toimintaan unien perusteella. Jumala puhuu ymmärtääkseni asioista useampaan kertaan eri kautta vahvistaakseen sanomansa. Tosin voi olla hyvinkin niin, että jossakin hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa unessa saadut ohjeet ovat niin selvät, että on perusteltua toimia niiden mukaan. Tällöinkin on hyvä noudattaa harkintaa ja arvioida, ovatko toimintaohjeet Raamatun sanan ja terveen järjen mukaisia.

Pekka

Jer. 38

Hepr. 8

”Minä pelkään…” (Jer. 37:19)

Olin vajaat kolme vuotta sitten Krito-kurssilla. Krito tulee sanoista kristillinen toipumistyö, ja se on Kansan Raamattuseuran työala. Krito-työn ydin on vertaisryhmä, jossa voi kertoa omasta elämästään ja sen kipukohdista, kuunnella toisia ja rukoilla yhdessä. 

Krito-kurssilla käsittelimme myös pelkoa. Kirjoitin tuolloin muistiin omia pelkojani.

• • Tulipalon ja varkaiden pelko lapsuudessa
  • Henkisen ja fyysisen väkivallan pelko nuoruudessa koulukiusaamisen seurauksena
  • Aikuiseksi kasvamisen pelko nuoruudessa
  • Yksin jäämisen pelko

Listaa olisi varmasti voinut jatkaa huolellisella miettimisellä pitkäänkin. Kaikilla meillä on omat pelkomme. Mielenkiintoista olisi tietää, mistä ne oikein kumpuavat.

Krito-kurssilla käytettiin opiskelumateriaalina Mirja Sinkkosen ja Paula Tähtisen kirjaa Lupa tuntea (Kirjapaja, 2009, 3. painos). Pelosta kirjassa todetaan mm. seuraavaa:

• • ”Terve pelko suojelee ja varjelee vaaroista: kaksi tärkeää perustehtäväämme ovat hengissä säilyminen ja lisääntyminen. [–] Pelko on aikojen alusta pitänyt valppautta yllä, auttanut ihmistä ennakoimaan vaaratilanteita ja pysyttelemään hengissä mahdollisimman kauan.” (s. 42)
  • ”Rohkeus ei tarkoita sitä, ettemme ollenkaan eikä koskaan pelkäisi, vaan että pelosta huolimatta ja pelon kanssa uskaltautuu yrittämään sitä, mikä tuntuu pelottavalta.” (s. 43)
  • ”Monet peloistamme ovat elämän mukana ja vuorovaikutustilanteissa tai traumaattisten tilanteiden kautta syntyneitä.” (s. 43)
  • ”Kun puhutaan nimenomaan suhteessa olemiseen liittyvistä tiloista, silloin pelon vastakohta ei ole rohkeus, vaan mielen sisäisenä tilana turvallisuuden tunne, luottamus tai yhteys.” (s. 44)
  • ”Monet peloistamme ovat niin monikerroksisia, että niiden syntyä on mahdoton selvittää.” (s. 45)
  • ”Aikuinen on oppinut varomaan turvattomalta tuntuvia tilanteita, väistelemään ”vaaroja” ja valitsemaan varman päälle luotettavia ihmisiä ja turvallisia tilanteita. [–] Varovaisuudesta ja ennakoivasta kontrollista voi silloin tulla elämän keskeisin asia, toimintakyky voi näin laskea ja elämän laatu kärsiä.” (s. 45-46)
  • ”Tietyissä tilanteissa toistuvat pelot muodostuvat meille joskus vankilaksi ja kaventavat elämänpiiriämme.” (s. 47)
  • ”Pelkoa ei tarvitse salata tai hävetä. Tunnista, tunnusta, tunne! Se mitä ei tunnista, pelottaa eniten. Kun pelot tulevat tutuiksi, niiden kanssa voi elää ja päästä niistä vähitellen eroon. Toipumisen tavoite ei ole pelottomuus, vaan se, että minä hallitsen pelkoani eikä pelko minua. Pelon rehellinen kohtaaminen on avain peloista toipumiseen. Kohtaaminen käy turvallisesti toisen ihmisen kanssa.” (s. 51)

Toivottavasti edellä mainitut kohdat tiivistävät mahdollisimman hyvin sen ydinsanoman, mitä kirjassa pelosta halutaan sanoa. Kuten jo totesin, meillä jokaisella on omat pelkomme, ja joudumme enemmän tai vähemmän tekemään töitä niiden kanssa. On hyvä muistaa, että ”meillä on ylipappi, joka on asettunut taivaissa istuimelleen Majesteetin valtaistuimen oikealle puolelle” (Hepr. 8:1) ja että hän on ”täydellinen rakkaus, joka karkottaa pelon” (1. Joh. 4:18). Tässäkään asiassa emme tule täydelliseksi tässä ajassa, mutta voimme kantaa myös pelkomme Jumalalle, joka ”pitää teistä huolen” (1. Piet. 5:7).

Pekka