Tekijä: Pekka

Aam. 8

Room. 11

En ole koskaan käynyt Israelissa enkä tunne juutalaista elämänmenoa enkä kulttuuria juuri lainkaan. Olen pääosin sen tiedon varassa, mitä olen Raamatusta ja uutisista lukenut. Todennäköisesti seuraavia havaintojani voidaan pitää pinnallisina ja stereotyyppisinä, mutta tällainen ymmärrys minulle on syntynyt.

Uutisten perusteella Israel elää edelleen hyvin vihamielisessä ympäristössä, kuten oli myös Vanhan testamentin aikana. Vaikka se on ymmärtääkseni Lähi-idän ainoa demokraattinen maa, sitä ei muissa demokraattisissa maissa näytetä arvostettavan kovin paljon lukuun ottamatta Yhdysvaltoja. Palestiinalaiskysymys jakaa suhtautumista Israeliin vahvasti, mikä on ymmärrettävää. Käsittääkseni nykypäivinä Israelin kansa on maallistunutta ja sekulaaria, minkä vuoksi Paavalin käsitys Israelin pelastumisesta näyttää aika kaukaiselta asialta (Room. 11:25-27).

Olemme viime vuosina nähneet, että odottamattomia ja erikoisia asioita voi tapahtua varsin yllättäen. Israel on Jumalan omaisuuskansa, ja sitä koskevat monet Jumalan lupaukset. Emme onneksi tiedä, mitä ja milloin tapahtuu, mutta Israelin kansan kohtalo ja tulevaisuus liittyvät keskeisesti Jumalan pelastussuunnitelmaan.

Pekka

Aam. 7

Room. 10

Aamoksen näyistä (Aam. 7:1-6) mieleeni nousi uni, jonka näin kauan sitten, kun olin paljon nuorempi. Unessa näin puolitutun ihmisen kuolinilmoituksen. Uni ahdisti minua todella paljon, koska tämä ihminen oli myös nuori, hänellä oli perhe ja pieniä lapsia. Mielessäni irtisanouduin unesta ja rukoilin, ettei tämä saa tapahtua.

En muista, kuinka kauan tästä meni, mutta ”törmäsin” kyseiseen ihmiseen jossakin tilanteessa. Hän kertoi, että hän oli hyvin täpärästi välttänyt onnettomuuden, joka olisi ollut kohtalokas. Sitäkään en muista, kerroinko hänelle unesta. Minulle tapaus oli hyvin merkityksellinen rukousvastaus, joka opetti sen, että jos ja kun näen tällaisia ahdistavia ja/tai varoittavia unia, muutan ne rukouksiksi.

Pekka

Aam. 6

Room. 9

Voi kai ajatella niin, että Israelin kansan vaiheet kuvastavat ihmiselämää yleisestikin Jumalan näkökulmasta. Välillä ihminen on lähempänä Jumalaa ja välillä kauempana Jumalasta. Joskus olen ajatellut, että ihmisen hengellinen elämä saattaa muistuttaa sinikäyrää, joka menee ylös ja alas aaltoliikkeenä koordinaatistossa.

Paavalilla oli suru ja tuska omasta kansastaan (Room. 9:1-5). Onko meillä suru ja tuska omasta kansastamme ja maastamme? Aika monella taitaa olla. Ajattelen niin, että Jumala lähettää jokaiseen hetkeen ja aikakauteen ihmisiä, jotka elävät lähellä Jumalaa. Heitä Jumala käyttää muistuttamaan ja rohkaisemaan ihmisiä, jotka ovat kauempana Jumalasta, että aina voi palata Jumalan luo ja hänen yhteyteensä.

Yksittäisinä ihmisinäkin olemme hengellisessä elämässämme erilaisissa tilanteissa ja vaiheissa: välillä menee paremmin ja välillä heikommin. On todella tärkeää, että kuljemme toistemme vierellä ja kannustamme ja rohkaisemme toisiamme. Turhaan siitä ei muistuteta niin monessa paikassa Raamatussa (esimerkiksi Room. 14:19, 15:2; 1. Tess. 5:11; Hepr. 3:13, 10:24-25, 12:1-3).

Pekka