Tekijä: Pekka

Ps. 80

Hepr. 12

Heprealaiskirjeen tämän päivän luku on kyllä varsinainen tsemppiluku. Se antaa elämästä hyvin realistisen kuvan – se ei kaunistele mitään. Samalla se rohkaisee hyvin vahvasti pitämään sinnikkäästi, rohkeasti ja periksiantamattomasti katseen suunnattuna Jeesukseen ja Jumalan iankaikkiseen valtakuntaan. 

”Me saamme valtakunnan, joka ei järky. Olkaamme sen vuoksi kiitollisia, kiittäkäämme Jumalaa ja palvelkaamme häntä hänen tahtonsa mukaisesti, kunnioituksen ja pyhän pelon tuntein, sillä meidän Jumalamme on tuhkaksi polttava tuli.” (jakeet 28-29)

Pekka

Ps. 79

Hepr. 11

Heprealaiskirjeen 11. lukua lukiessa itselleni tulee aina mieleen, että sen olisi voinut kirjoittaa toisellakin tavalla. Olisi voinut korostaa näiden uskon esikuvien tavallisuutta, inhimillisyyttä, epäonnistumisia ja karkeita virheitä. Näin kirjoittaja ei kuitenkaan tee, vaan huomio on heidän esikuvallisuudessaan. Ehkä voi ajatella myös niin, että tämä kuvastaa sitä, miten Jumala näkee ihmiset, jotka seuraavat Jeesusta (vrt. 2. Kor. 5:15-17).

Luvun loppu (jakeet 33-40) on puhuttelevaa luettavaa. Uskon voimalla on tehty ja tehdään valtavia asioita, mutta uskon vuoksi on jouduttu ja joudutaan myös kärsimään paljon. Ehkä luonnollisesti kiinnitämme mieluummin katseen suuriin uskon tekoihin. Kärsimyksetkin ovat kuitenkin myös hyvin valitettavaa todellisuutta. Olipa kyse kummasta tahansa, toivo, rohkeus ja kestävyys kumpuaa iankaikkisuuden näkökulmasta – ei tästä ajasta. Jumala on luvannut paremman tulevaisuuden kuin mitä tässä elämässä näemme ja koemme.

Pekka

Ps. 78

Hepr. 10

Israelin kansa sai Jumalan lupaukset ja lain ja näki paljon Jumalan ihmeitä. Niitä piti opettaa ja muistella (Ps. 78:4-8). Silti se tuntui kapinoivan koko ajan Jumalaa vastaan. Miksi Jumalan tahdon täyttäminen ja sen mukaan eläminen oli niin vaikeaa?

Heprealaiskirjeen mukaan Jeesus tuli täyttämään Jumalan tahdon ja kumoamaan lain määräykset (Hepr. 10:8-9). Ristinkuolemallaan Jeesus antoi ainutkertaisen ja täydellisen uhrin (Hepr. 10:10, 12, 14). Tämä on uusi liitto, jonka mukaan saamme turvautua Jeesukseen. Lupauksensa mukaan Jumala asettaa ja kirjoittaa lakinsa sydämeemme (Hepr. 10:16).  Syntejä ja vääriä tekoja ei enää muistella (Hepr. 10:17-18).

En tiedä, ajattelenko tästä oikein, mutta vaikuttaa siltä, että israelilaiselle Jumalan tahdon mukaan eläminen eli lain noudattaminen oli kollektiivinen, yhteisöllinen ja ulkokohtainen vaatimus. Jumalan tahdon täyttäminen Jeesusta seuraamalla taas on hyvin henkilökohtainen ja intiimi suhde hänen kanssaan.

Tämän suhteen ylläpitäminen ei ole itsestäänselvyys. Tavallisina ja heikkoina ihmisinä tarvitsemme rohkaisua ja kestävyyttä tällä tiellä. Sen vuoksi seurakunta on äärimmäisen tärkeä juttu (Hepr. 10:23-25, 35-36).

Pekka