Neh. 7 Mark. 9
Muurin valmistumisen jälkeen Nehemia asetti Jerusalemin johtajat (Neh. 7:2). Jeesus otti kirkastusvuorelle mukaan Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen (Mark. 9:1). Olivatkohan kaikki tyytyväisiä Nehemian ja Jeesuksen päätöksiin? Aiheuttivatko päätökset mahdollisesti kateutta?
Apostoli Paavalin mukaan kateus on ”vanhan luonnon vallassa olevan’ (KR92) ja ’lihallisen’ ihmisen (KR38) ominaisuus (1. Kor. 3:3). Tässä kyseessä ovat uskovat ihmiset. Näin ollen voisi olettaa, että kyseinen ominaisuus liittyy myös vahvasti ’luonnollisiin’ ihmisiin, jotka elävät ilman suhdetta Jeesukseen.
Ymmärtääkseni kateus syntyy vertailusta toisiin, ja se näyttää asuvan sitkeästi meissä. Meitä ympäröivä todellisuus myös tehokkaasti ruokkii sitä pitämällä esillä asioita, joiden kautta syntyy vertailuasetelmia (esimerkiksi ulkonäkö, ihmissuhteet, raha, varallisuus, koulutus, asema jne.).
On helppo sanoa: ”Älä vertaa, älä kadehdi!” Miten vertaamisesta ja kadehtimisesta pääsisi oikeasti irti? Itseäni on helpottanut ajatus siitä, että on ainakin yksi asia, jossa ihmiset ovat samalla viivalla (Room. 3:22-24): ”Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.”
Jos ja kun Jeesus ja hänen tuomansa pelastus on elämämme ykkösasia, niin uskon, että vertailu ja kadehtiminen voi jäädä taka-alalle, koska huomiomme kiinnittyy siihen, miten ilosanoma voisi koskettaa mahdollisimman monia ihmisiä.
Pekka
