Tekijä: Pekka

1. Aik. 22 Ilm. 15

Kuvaus Daavidin valmisteluista temppelin rakentamiseksi ja Salomon valinnasta seuraavaksi hallitsijaksi vaikuttaa hyvin selväpiirteiseltä ja ongelmattomalta. Hieman toisenlainen kuva syntyy, kun lukee aikaisemman kuvauksen ensimmäisestä kuninkaiden kirjasta (1. Kun. 1). Pitänee ajatella niin, että nämä kuvaukset täydentävät toisiaan. Ehkä ajatus oli kirkas Daavidin mielessä, mutta käytännössä vallanvaihto oli varsin sekava ja sotkuinen prosessi. Daavidin ja Salomon tapauksessa valmistelut eivät kuitenkaan olleet turhia, ja Salomosta tuli lopulta uusi hallitsija, joka rakensi Herralle temppelin.

Tämä muistuttaa ainakin siitä, että asiat eivät aina mene aivan niin kuin suunnitellaan.  Yksi olennainen asia on, ettei tällaisissa tilanteissa lamaannuttaisi. Yleensä tie eteenpäin löytyy tavalla tai toisella. Eikä näissä tilanteissa olisi koskaan pahitteeksi nostaa katse ylöspäin ja rukoilla Jumalalta viisautta ja konkreettista apua.

Pekka

1. Aik. 21 Ilm. 14

Eilinen teksti ei lähtenyt toistamaan kertomusta Daavidista ja Batsebasta, mutta tämän päivän tekstissä toistetaan aikaisempi kertomus väenlaskusta (1. Aik. 21, vrt. 2. Sam. 24). Kuitenkin kummassakin tapauksessa on ainakin päällisin puolin kyse kuningas Daavidin synnistä. Eihän tässä ole mitään logiikkaa! Vai onko?

Katselin muutamia raamatunselitysoppaita. Niistä saa sen ymmärryksen, että tässä väenlaskussa oli kyse Daavidin halusta osoittaa oma mahtinsa ja voimansa. Motiivi väenlaskuun oli siis väärä, minkä vuoksi teko näytti Jumalan silmissä pahalta.

Daavidin päätöksellä oli koko kansaa koskeva ulottuvuus, koska synnin seurauksena Jumalan rangaistus kohdistui Israelin kansaan. Ehkä tämä on se syy, miksi tämä kertomus nostetaan uudelleen esille muistuttamaan koko kansaa synnin seurauksista. Daavidin ja Batseban kohdalla taas oli kyse henkilökohtaisesta synnistä, josta Daavid yksin kantoi seuraukset.

Jos olen yhtään oikeassa tässä tulkinnassani, niin siitä nousee ymmärtääkseni esille kysymys kollektiivisesta synnistä. Synti käsitetään nykyisin varmaankin aika yleisesti ihmisen henkilökohtaiseksi asiaksi. Synnillä on kuitenkin myös yhteisöllinen ulottuvuus. Yhteisön jäsenten väärien valintojen seurauksena koko yhteisö voi lähteä väärään suuntaan ja joutuu yhteisesti kärsimään väärien valintojen seuraukset.

Ei siis ole yhdentekevää, millaisiin yhteisiin päätöksiin yhteisöissä päädytään. Tämä lienee toisaalta ilmiselvää eikä esimerkkejä ole vaikea löytää. Ehkä sen kuitenkin kannustaa rukoilemaan niiden puolesta, jotka tekevät päätöksiä, jotka koskevat pienempiä ja suurempia  ihmisjoukkoja.

Pekka

1. Aik. 20 Ilm. 13

Ensimmäisen Aikakirjan 20. luku on lyhyt. Siinä voisi hyvin olla uudelleen kertomus Daavidista ja Batsebasta, mutta sen sijaan onkin vain alaviite. Tämä on varsin mielenkiintoista, koska monia tärkeitä asioita on kerrattu näissä ns. historiakirjoissa.

Tämä voisi ehkä muistuttaa meitä siitä, että syntien anteeksianto on ehdoton. Niitä ei muistella eikä kaivella (Hes. 18:22, 33:16). Psalmissa 103 sanotaan (jae 12): ”Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meidän syntimme.”

Pekka