Tekijä: Pekka

Neh. 5 Mark. 7

Yle uutisoi 20.7.2021 tietoja Tilastokeskuksen kotitalouksien varallisuustilastosta vuodelta 2019. Ylen uutisen mukaan tilasto osoittaa, että varakkain kymmenys omisti lähes puolet kaikesta nettovarallisuudesta (= varat – velat), ja lähes puolet suomalaisista omisti yhteensä vain noin viisi prosenttia nettovarallisuudesta. Koko maailmaa koskevat luvut ovat vieläkin eriarvoisempia. Varallisuuserojen mittaamisessa ovat omat hankaluutensa eikä vertailukelpoisen tiedon tuottaminen ole helppoa. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että maailma on monin tavoin eriarvoinen paikka.

Luin muutama vuosi sitten jutun ns. yhteiskunnan hyväosaisista, jotka olivat sijoittaneet varojaan pikavippiyritykseen. Perustelu on tuttu: pääoma pitää saada tuottamaan mahdollisimman hyvin, ja niin se muistaakseni tuottikin. Itselleni jutusta jäi hyvin epämukava olo, koska siinä annettiin kasvot ihmisille, jotka mahdollistavat yhteiskunnan vähempiosaisten hyväksikäytön ja ns. laillistetun ryöstön. En ole missään vaiheessa ymmärtänyt pikavippitoimintaa, koska se on mielestäni moraalitonta ja sen pitäisi olla ehdottomasti kiellettyä.

Evankeliumin olisi hyvä tavoittaa myös niitä, jotka omistavat paljon maallista mammonaa, koska heillä olisi mahdollisuus tehdä paljon hyvää ja käyttää varojaan Jumalan valtakunnan hyväksi. Valitettavasti tuntuu siltä, että tätä ryhmää on monesti hyvin vaikea tavoittaa. Onneksi poikkeuksiakin on.

Nehemian esimerkki velkojen anteeksiantamisesta (Neh. 5:1-13) on hyvin puhutteleva. Jeesuksen luettelo ihmisen saastuttavista asioista (Mark. 7:20-23), jotka kumpuavat ihmisen sisältä, sisältää myös ahneuden. Nämä kohdat muistuttavat mielestäni siitä, että olipa elämän-, varallisuus- tai rahatilanteemme mikä tahansa, voimme jakaa eteenpäin sitä hengellistä, henkistä ja maallista hyvää, jota Jumala on meille antanut (Apt. 20:35).

Pekka

Neh. 4 Mark. 6

Hengellinen taistelu on yhteistyötä, jossa tarvitaan kuhunkin tilanteeseen sopivat taisteluvarusteet (Neh. 4:10, Mark. 6: 7-8). Apostoli Paavali on myös tähän asiaan kiinnittänyt huomiota (Ef. 6: 10-18).

Individualistisessa, yksilökeskeisessä kulttuurissa on vaarana unohtaa tämä hengellisen yhteistyön näkökulma. Valitettavasti tunnistan sen monesti itsessäni, koska olen perusluonteeltani varsin arka, ujo ja syrjäänvetäytyvä. Kuitenkin monet parhaat oivallukset ja kokemukset ovat syntyneet vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa.

Yksilökeskeisyydessä on myös se ongelma, että on suuri vaara harhautua väärille teille. Turhaan ei Sananlaskuissa kahteen kertaan sanota (14:12, 16:25): ”Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie.” Voi ehkä ajatella, että hengellisessä taistelussa on kyse myös taistelusta yksilökeskeisyyttä vastaan: minä en ole niinkään tärkeä, vaan tärkeää on Jeesus  ja hänen joukkoihinsa kuuluminen.

Pekka

Neh. 3 Mark. 5

Tämän päivän teksteissä nousee esille hengellisen taistelun eri muotoja ja/tai tasoja. Jerusalemin muurin korjaaminen korostaa fyysistä turvallisuutta, jota ei tule usein ajateltua varsin vakaassa länsimaassa, koska sitä pitää itsestään selvänä asiana. Kristittyihin kohdistuu kuitenkin monissa maissa fyysistä uhkaa, joten kyse ei ole ilmiöstä, joka olisi tuntematon tänä päivänä. Juutalaiset puolestaan ovat kokeneet kautta historian fyysistä uhkaa.

Jeesuksen toiminnassa korostuu taistelu henkivaltoja ja sairauksia vastaan. Tätä voi olla vaikeampi ymmärtää kuin taistelua fyysisen turvallisuuden puolesta. Kuitenkin tämäkin on vallitsevaa todellisuutta kristityille monissa maissa.

Taidamme Suomessa elää – muotitermiä käyttääkseni – melkoisessa kuplassa. Emme välttämättä ymmärrä niitä taisteluita, joita veljemme ja siskomme Kristuksessa Jeesuksessa käyvät eri puolilla maailmaa. Voimme rukoilla heidän puolestaan. Ehkä meidän olisi hyvä rukoilla myös omasta puolestamme, että ymmärtäisimme paremmin hengellisen taistelun todellisuuden ja että Jeesus varustaisi meitä siihen entistä vahvemmin.

Pekka