Tekijä: Pekka

Neh. 8 Mark. 10

Jumalan sana on elävä ja väkevä (Hepr. 4:12). Se saa aikaan mm.  murhetta, itkua, iloa ja lepoa (Neh. 8:9-11). Se vaatii ottamaan kantaa ja valitsemaan puolensa (Mark. 10:21-22). Varmaankin sen vuoksi sielunvihollinen on kautta historian yrittänyt kyseenalaistaa Jumalan sanan auktoriteetin (1. Moos. 3:1).

Elämme ajassa, jossa Jumalan sanan auktoriteettia haastetaan koko ajan. Itse ajattelen niin, että jos Jumalan sanaan ei luoteta eikä siihen turvauduta eikä pyydetä Pyhää Henkeä avaamaan sitä, kristillisyyden nimissä harjoitettava toiminta on puuhastelua ja siitä puuttuu Jumalan voima. Mielestäni tällöin voi perustellusti kysyä, onko enää kyse kristinuskosta.

Tule, Pyhä Henki, avaamaan Jumalan sanan aarteita ja totuuksia, kun sitä luemme! 

Pekka

Neh. 7 Mark. 9

Muurin valmistumisen jälkeen Nehemia asetti Jerusalemin johtajat (Neh. 7:2). Jeesus otti kirkastusvuorelle mukaan Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen (Mark. 9:1). Olivatkohan kaikki tyytyväisiä Nehemian ja Jeesuksen päätöksiin? Aiheuttivatko päätökset mahdollisesti kateutta?

Apostoli Paavalin mukaan kateus on ”vanhan luonnon vallassa olevan’ (KR92) ja ’lihallisen’ ihmisen (KR38) ominaisuus (1. Kor. 3:3). Tässä kyseessä ovat uskovat ihmiset. Näin ollen voisi olettaa, että kyseinen ominaisuus liittyy myös vahvasti ’luonnollisiin’ ihmisiin, jotka elävät ilman suhdetta Jeesukseen.

Ymmärtääkseni kateus syntyy vertailusta toisiin, ja se näyttää asuvan sitkeästi meissä. Meitä ympäröivä todellisuus myös tehokkaasti ruokkii sitä pitämällä esillä asioita, joiden kautta syntyy vertailuasetelmia (esimerkiksi ulkonäkö, ihmissuhteet, raha, varallisuus, koulutus, asema jne.).

On helppo sanoa: ”Älä vertaa, älä kadehdi!” Miten vertaamisesta ja kadehtimisesta pääsisi oikeasti irti? Itseäni on helpottanut ajatus siitä, että on ainakin yksi asia, jossa ihmiset ovat samalla viivalla (Room. 3:22-24): ”Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.”

Jos ja kun Jeesus ja hänen tuomansa pelastus on elämämme ykkösasia, niin uskon, että vertailu ja kadehtiminen voi jäädä taka-alalle, koska huomiomme kiinnittyy siihen, miten ilosanoma voisi koskettaa mahdollisimman monia ihmisiä.

Pekka

Neh. 6 Mark. 8

Tämän päivän tekstissä vastustajat pelottelevat Nehemiaa, joka näkee kuitenkin hyvin vastustajien motiivit. Vastustajien tavoitteena on pelottelulla vaikuttaa hänen toimintaansa niin, että hän tekee väärin ja joutuu häpeän ja pilkan kohteeksi (Neh. 6:13). Tämä historiallinen ja konkreettinen tilanne muistuttaa hyvin vahvasti myös siitä hengellisestä taistelusta, jota joudumme itse käymään (vrt. esimerkiksi Joh. 10:10, Room. 7:14-25).

Tätä taustaa vastaan Jeesuksen sanat hänen seuraamisestaan eivät tunnukaan niin kovilta, kuin ne ehkä ensi alkuun vaikuttavat (Mark. 8:34-36). Sielunvihollisen taktiikka on eri tavoin houkutella meidät pois Jeesuksen tarjoamasta yltäkylläisestä elämästä. Varmaankin sen takia Jeesus asettaa sanansa niin tiukasti, koska kyse on elämästä ja kuolemasta.

Apostoli Paavali sanoo saman asian hieman hellemmin (1. Tim. 1:5): ”Kehotuksemme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.” Tätä elämä parhaimmillaan on: Jeesus saa asua sydämessäni, saan uskoa kaikki syntini anteeksiannetuiksi Jeesuksen ristinkuoleman tähden ja luotan lapsen lailla Isän hyvyyteen. Tämä täydellisen rakkauden kokemus motivoi antamaan elämäni kokonaan Jeesuksen käyttöön.

Pekka