Tuntuu siltä, että tämän päivän tekstit ovat pelkkää Jumalan viisauden ja Jeesuksen ylistämistä. Kun näitä lukee, niin ei voi kuin vain ihmetellä, miksi evankeliumi ei ole jo tavoittanut kaikkia maailman ihmisiä. Valitettava vastaus kuitenkin löytyy myös näistä teksteistä: hyvän ja pahan välinen taistelu jatkuu edelleen. Vastustus on kova, mutta me saamme olla voittajan puolella, kun uskomme ja turvaudumme Jeesukseen.
Pekka
Jostakin raamatunselitysoppaasta olen lukenut ohjeen, jonka mukaan Sananlaskujen kirjaa luettaessa sanan ’viisaus’ kohdalle voi vaihtaa sanan ’Jeesus’. Näin ollen voisi sanoa, että ”joka Jeesusta kuulee, on turvassa, hänen ei tarvitse pelätä mitään pahaa” (Snl. 1:33). Jeesusta voi kuulla ennen kaikkea lukemalla ja tutkimalla Raamattua, mutta uskon, että Hän voi puhua myös suoraan tämänkin ajan ihmisille mm. Raamatussa kuvattujen armolahjojen välityksellä.
Paavali puhuu puolestaan ”viisauden ja näkemisen hengestä” (Ef. 1:17). Kyse on siis Jeesuksen Hengestä eli Pyhästä Hengestä, joka voi auttaa meitä näkemään tätä maailmaa Jumalan silmin.
Olemmeko halukkaita kuulemaan, mitä Jeesus meille haluaa puhua, ja valmiita näkemään, mitä Jeesus Henkensä kautta haluaa meille näyttää?
Pekka
Jobin tarinan loppu vei ajatukseni tällä kertaa Jeesuksen elämään. Jeesus luopui omastaan taivaallisessa kirkkaudessa, tuli ihmiseksi, kärsi ristinkuoleman, nousi kuolleista ja astui takaisin taivaaseen Isän luo (ks. esim. Fil 2:6-11). Päinvastoin kuin Job (tai ihmiset ylipäätään), Jeesus suostui kärsimykseen vapaaehtoisesti. Julmasta kidutusvälineestä, rististä, tuli Jeesuksen opetuslapsille ja seuraajille toivon symboli. Vain siitä Paavali halusi kerskailla (Gal. 6:14). Kerskailemmeko mekin?
Pekka
