Ps. 106, Hepr. 8

Ps. 106 Hepr. 8

Psalmeja 105 ja 106 on varsin mielenkiintoista lukea rinnakkain. Edellinen on Jumalan tekojen ja uskollisuuden kiittämistä ja ylistämistä Israelin kansan historiassa. Jälkimmäinen on puolestaan kuvausta siitä, miten Israelin kansa kompuroi jatkuvasti, vaikka he saivat nähdä Jumalan ihmeellisiä tekoja.

Onko näin myös meidän elämässämme? Osaammeko kiittää ja ylistää Jumalaa hänen teoistaan ja uskollisuudestaan vai unohdammeko ne arjen kiireen, paineen ja maallisten asioiden keskellä?

Toisaalta on lohdullista ajatella, ettei Jumalan valitun kansankaan vaellus ollut moitteetonta.  Päinvastoin se oli melkoista ylä- ja alamäkeä. Ehkä tästä kannattaa ennen kaikkea muistaa se, ettemme unohda kiittää ja ylistää Herraa kaikesta siitä, mitä hän on puolestamme tehnyt.  Hyvä on myös muistaa, ettei kiitollisuuden ja ylistyksen harjoittamista tarvitse rajoittaa vain niihin hetkiin, kun kaikki on hyvin.

Pekka

Ps. 105, Hepr. 7

Ps. 105 Hepr. 7

Melkisedekin ja Abramin (Abrahamin) kohtaamisesta kerrotaan 1. Mooseksen kirjan 14. luvussa (jakeet 18-20). Melkisedek näyttäytyy ainakin minusta jonkinlaisena ”mysteerihahmona”’. Aikamedian Sana elämään -kommentaariraamattu tiivistää hänen merkityksestään esitetyt teoriat neljään ryhmään: 1) Melkisedek oli alueen arvostettu kuningas, jolle Abraham osoitti kunnioitustaan, 2) Melkisedek oli kaikkien Salemin kuninkaiden arvonimi, 3) Melkisedek oli Jeesuksen esikuva ja 4) Melkisedek oli Jeesuksen väliaikainen ilmestymismuoto. 

Niin tai näin, oleellista tässä on se, että Jeesuksen pappeus on paljon enemmän kuin ns. vanhan liiton pappeus. Jeesus on Jumalan ainutkertainen ja lopullinen ratkaisu luoda kaikille ihmiselle mahdollisuus päästä osalliseksi pelastuksesta ja päästä yhteyteen Luojansa kanssa. Jeesus on tie, totuus ja elämä (Joh. 14:6).

Pekka

Ps. 104, Hepr. 6

Ps. 104 Hepr. 6

”Noilla kahdella järkähtämättömällä sanallaan” (Hepr. 6:18). Mitkä nämä sanat ovat? Katsoin ja varmistin asian paristakin raamatunselitysoppaasta. Kyseessä ovat Jumalan lupaus ja vala. Novumin mukaan ”on mahdotonta, että Jumala rikkoisi lupauksensa ja pettäisi valansa”. Tämä on hyvin tärkeä vakuutus siitä, että voimme luottaa Jumalaan ja siihen toivoon, joka on edessämme. 

Tässä kohtaa tulee mieleeni Kalevi Lehtisen opetus toivon ankkurista (Hepr. 6:19). Hän korosti sitä, että ankkuri ei ole veneessä vaan veneen ulkopuolella. Jos ajatellaan, että vene kuvastaa meidän elämäämme, niin toivo ei ole meissä, meidän tunteissamme ja kokemuksissamme, vaan siinä, että ankkuri on meidän elämämme ulkopuolella. Käytännössä siis siinä, mitä Jeesus on puolestamme tehnyt.  Jeesus on elämämme toivon ankkuri, luja ja varma.

Pekka