Snl. 5, Ef. 5

Snl. 5 Ef. 5

Yksi tämän päivän teemoista avioliitto (Snl. 5:18-19, Ef. 5:21-33). Voiko avioliitosta tämän selvemmin opettaa?

Huomasinpa juuri tätä kirjoittaessani, että ukkini syntymästä on tänään kulunut 114 vuotta. Ukkini ja mummini menivät naimisiin 6.12.1931. Heidän avioliittonsa päättyi 8.3.1999 ukkini kuolemaan. Yhteisiä vuosia kertyi yli 67. Mummini eli vielä tuon jälkeen reilut seitsemän vuotta.

Isovanhempani elivät varsin vaatimattomasti ja säästeliäästi. Tuntui, että heillä oli loputtomasti aikaa lapsenlapsilleen. He elivät hyvin vahvasti mukana meidän elämässämme ja olivat kiinnostuneita siitä, mitä meille kuuluu ja mitä elämässämme tapahtuu. Olen todella kiitollinen siitä mallista, jonka he antoivat minullekin omalla elämällään. Olen kiitollinen heidän pitkästä avioliitostaan, joka omalta osaltaan mahdollisti sen kaiken hyvän, mitä heiltä olen saanut. Vieläkin muistan ja huomaan isovanhempieni vaikutuksen omassa elämässäni.

Pekka

Snl. 4, Ef. 4

Snl. 4 Ef. 4

Päivän tekstit laittavat miettimään. Olenko pitänyt ja pidänkö huolta itsestäni ja läheisestäni niin, että voimme kasvaa täyteen Kristuksen tuntemiseen (Ef. 4:13)? Olenko isänä antanut lapsilleni neuvoja, tietoja ja ohjeita, joiden avulla he voivat kulkea viisauden polkua ja oikeaa tietä  sekä ennen muuta varjella sydämensä (Snl. 4:1-2, 11, 23)? Ymmärränkö vastuuni myös seurakunnassa ja elämässä yleensä, että Jeesuksen rakkaus tulisi tunnetuksi ja että rohkaisisin ihmisiä kasvamaan Kristuksen täyteen tuntemiseen?

Nämä eivät ole ihan helppoja kysymyksiä, kun tietää elämän realiteetit ja rikkinäisyyden. Turhaan ei Paavali kehota meitä mielen ja hengen uudistukseen (Ef. 4:23-24). Pyhä Henki on tässä meidän puolustajamme ja opettajamme. Emmehän tuota surua Pyhälle Hengelle (Ef. 4:30)?

Pekka

Snl. 3, Ef. 3

Snl. 3 Ef. 3

Tämän päivän teksteissä on huikeita lupauksia. Uskallammeko niihin tarttua: jättämään koko elämämme Herralle (Snl. 3:5), joka ”meissä vaikuttavalla voimallaan kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai edes ajatella” (Ef. 3:20)?

Pekka