Tekijä: Pekka

Neh. 7 Mark. 9

Muurin valmistumisen jälkeen Nehemia asetti Jerusalemin johtajat (Neh. 7:2). Jeesus otti kirkastusvuorelle mukaan Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen (Mark. 9:1). Olivatkohan kaikki tyytyväisiä Nehemian ja Jeesuksen päätöksiin? Aiheuttivatko päätökset mahdollisesti kateutta?

Apostoli Paavalin mukaan kateus on ”vanhan luonnon vallassa olevan’ (KR92) ja ’lihallisen’ ihmisen (KR38) ominaisuus (1. Kor. 3:3). Tässä kyseessä ovat uskovat ihmiset. Näin ollen voisi olettaa, että kyseinen ominaisuus liittyy myös vahvasti ’luonnollisiin’ ihmisiin, jotka elävät ilman suhdetta Jeesukseen.

Ymmärtääkseni kateus syntyy vertailusta toisiin, ja se näyttää asuvan sitkeästi meissä. Meitä ympäröivä todellisuus myös tehokkaasti ruokkii sitä pitämällä esillä asioita, joiden kautta syntyy vertailuasetelmia (esimerkiksi ulkonäkö, ihmissuhteet, raha, varallisuus, koulutus, asema jne.).

On helppo sanoa: ”Älä vertaa, älä kadehdi!” Miten vertaamisesta ja kadehtimisesta pääsisi oikeasti irti? Itseäni on helpottanut ajatus siitä, että on ainakin yksi asia, jossa ihmiset ovat samalla viivalla (Room. 3:22-24): ”Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.”

Jos ja kun Jeesus ja hänen tuomansa pelastus on elämämme ykkösasia, niin uskon, että vertailu ja kadehtiminen voi jäädä taka-alalle, koska huomiomme kiinnittyy siihen, miten ilosanoma voisi koskettaa mahdollisimman monia ihmisiä.

Pekka

Neh. 6 Mark. 8

Tämän päivän tekstissä vastustajat pelottelevat Nehemiaa, joka näkee kuitenkin hyvin vastustajien motiivit. Vastustajien tavoitteena on pelottelulla vaikuttaa hänen toimintaansa niin, että hän tekee väärin ja joutuu häpeän ja pilkan kohteeksi (Neh. 6:13). Tämä historiallinen ja konkreettinen tilanne muistuttaa hyvin vahvasti myös siitä hengellisestä taistelusta, jota joudumme itse käymään (vrt. esimerkiksi Joh. 10:10, Room. 7:14-25).

Tätä taustaa vastaan Jeesuksen sanat hänen seuraamisestaan eivät tunnukaan niin kovilta, kuin ne ehkä ensi alkuun vaikuttavat (Mark. 8:34-36). Sielunvihollisen taktiikka on eri tavoin houkutella meidät pois Jeesuksen tarjoamasta yltäkylläisestä elämästä. Varmaankin sen takia Jeesus asettaa sanansa niin tiukasti, koska kyse on elämästä ja kuolemasta.

Apostoli Paavali sanoo saman asian hieman hellemmin (1. Tim. 1:5): ”Kehotuksemme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.” Tätä elämä parhaimmillaan on: Jeesus saa asua sydämessäni, saan uskoa kaikki syntini anteeksiannetuiksi Jeesuksen ristinkuoleman tähden ja luotan lapsen lailla Isän hyvyyteen. Tämä täydellisen rakkauden kokemus motivoi antamaan elämäni kokonaan Jeesuksen käyttöön.

Pekka

Neh. 5 Mark. 7

Yle uutisoi 20.7.2021 tietoja Tilastokeskuksen kotitalouksien varallisuustilastosta vuodelta 2019. Ylen uutisen mukaan tilasto osoittaa, että varakkain kymmenys omisti lähes puolet kaikesta nettovarallisuudesta (= varat – velat), ja lähes puolet suomalaisista omisti yhteensä vain noin viisi prosenttia nettovarallisuudesta. Koko maailmaa koskevat luvut ovat vieläkin eriarvoisempia. Varallisuuserojen mittaamisessa ovat omat hankaluutensa eikä vertailukelpoisen tiedon tuottaminen ole helppoa. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että maailma on monin tavoin eriarvoinen paikka.

Luin muutama vuosi sitten jutun ns. yhteiskunnan hyväosaisista, jotka olivat sijoittaneet varojaan pikavippiyritykseen. Perustelu on tuttu: pääoma pitää saada tuottamaan mahdollisimman hyvin, ja niin se muistaakseni tuottikin. Itselleni jutusta jäi hyvin epämukava olo, koska siinä annettiin kasvot ihmisille, jotka mahdollistavat yhteiskunnan vähempiosaisten hyväksikäytön ja ns. laillistetun ryöstön. En ole missään vaiheessa ymmärtänyt pikavippitoimintaa, koska se on mielestäni moraalitonta ja sen pitäisi olla ehdottomasti kiellettyä.

Evankeliumin olisi hyvä tavoittaa myös niitä, jotka omistavat paljon maallista mammonaa, koska heillä olisi mahdollisuus tehdä paljon hyvää ja käyttää varojaan Jumalan valtakunnan hyväksi. Valitettavasti tuntuu siltä, että tätä ryhmää on monesti hyvin vaikea tavoittaa. Onneksi poikkeuksiakin on.

Nehemian esimerkki velkojen anteeksiantamisesta (Neh. 5:1-13) on hyvin puhutteleva. Jeesuksen luettelo ihmisen saastuttavista asioista (Mark. 7:20-23), jotka kumpuavat ihmisen sisältä, sisältää myös ahneuden. Nämä kohdat muistuttavat mielestäni siitä, että olipa elämän-, varallisuus- tai rahatilanteemme mikä tahansa, voimme jakaa eteenpäin sitä hengellistä, henkistä ja maallista hyvää, jota Jumala on meille antanut (Apt. 20:35).

Pekka