Päivän tekstit laittavat miettimään. Olenko pitänyt ja pidänkö huolta itsestäni ja läheisestäni niin, että voimme kasvaa täyteen Kristuksen tuntemiseen (Ef. 4:13)? Olenko isänä antanut lapsilleni neuvoja, tietoja ja ohjeita, joiden avulla he voivat kulkea viisauden polkua ja oikeaa tietä sekä ennen muuta varjella sydämensä (Snl. 4:1-2, 11, 23)? Ymmärränkö vastuuni myös seurakunnassa ja elämässä yleensä, että Jeesuksen rakkaus tulisi tunnetuksi ja että rohkaisisin ihmisiä kasvamaan Kristuksen täyteen tuntemiseen?
Nämä eivät ole ihan helppoja kysymyksiä, kun tietää elämän realiteetit ja rikkinäisyyden. Turhaan ei Paavali kehota meitä mielen ja hengen uudistukseen (Ef. 4:23-24). Pyhä Henki on tässä meidän puolustajamme ja opettajamme. Emmehän tuota surua Pyhälle Hengelle (Ef. 4:30)?
Pekka