Ps. 102, Hepr. 4

Ps. 102 Hepr. 4

Tämän päivän teema voisi olla matkalla oleminen ja perille pääseminen. Tekstien sävy on varsin alakuloinen, kun puhutaan matkalla olemisesta. Siihen kuuluvat mm. ahdinko, tuska, yksinäisyys, sairaus, pilkka, itku ja kuoleman todellisuus (Ps. 102).  Heprealaiskirjeen kohdasta luetteloon lisättäväksi löytyvät mm. epäusko, niskoittelu, paatumus ja matkalle jääminen.

Psalmin kirjoittajalla oli jo ymmärrys siitä, että Jumala hallitsee ikuisesti ja että hän armahtaa (Ps. 102:13-14). Edelleen hän toteaa, että Jumala luo uuden maan ja uuden taivaan (jakeet 26-27) ja että hänen palvelijoittensa ”lapset saavat asua turvassa ja heidän lastensa lapset ovat huomassasi” (jae 29). Heprealaiskirje korostaa Jeesuksen merkitystä ja sitä, että hän ymmärtää ”vajavaisuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin” (jae 15).

Toivottavasti meillä on vahvasti mielessämme elämämme päämäärä eli ”hänen lepopaikkaansa” pääseminen (Hepr. 4:1). Taivalletaan tänäänkin sitä kohti yhdessä Jeesuksen kanssa ja huolehditaan siitä, ettei yksikään meistä jää taipaleelle.

Päivän virtenä voisi laulaa esimerkiksi tutun lasten virren 490 ”Mä silmät luon ylös taivaaseen”. 

Pekka

Ps. 101, Hepr. 3

Ps. 101 Hepr. 3

Suomi täyttää tänään 104 vuotta. Liekö se ollut syynä, kun päivän teksteistä tuntui nousevan esille erityisesti sana ’luottamus’ (Ps. 101:6 ja Hepr. 3:2).

En tiedä, olenko oikeassa, mutta minulla on koko elämäni ollut se käsitys, että luottamus on meille suomalaisille todella merkittävä asia ja arvo. Ainakin muistan jo pienestä pitäen kuulleeni lauseen, jonka mukaan ”suomalaiseen voi aina luottaa”. Onko tämä ollut jollakin tavoin omahyväistä? Ehkä todellisuus ei kuitenkaan näin auvoinen ole koskaan ollut. Meihin suomalaisiinkin mahtuu monenlaisia ihmisiä. Ehkä luottamuksen korostaminen osaltaan kuvastaa kotimaamme vaikeaakin historiaa, jonka kuluessa olemme olleet tilanteessa, jossa aseelliset rintamalinjat ovat kulkeneet ihmisten välillä maamme sisällä.

Luottamuksen rakentaminen vie paljon aikaa, mutta sen voi menettää hyvin nopeasti. Mielestäni päivän psalmi ja Jeesuksen esimerkki kutsuvat meitä rakentamaan luottamusta viisaasti, totuudellisesti, vilpittömästi ja ”Herran luottamuksen arvoisina”. Olemme itseämme suuremman palveluksessa. Hänen tahtonsa on, että vihollisuuden muurit hajotetaan (vrt. Ef. 2:14).

Rukoillaan erityisesti tänään rakkaan kotimaamme itsenäisyyspäivänä, että luottamus ja kunnioitus voi vallita erilaisten ihmisten ja ihmisryhmien välillä. Rukoillaan maallemme ja kaikille meille kansalaisille hyvän Jumalan siunausta, varjelusta ja selkeää johdatusta!

Pekka

Snl. 6, Ef. 6

Snl. 6 Ef. 6

Mielenkiintoista on verrata kahta luetteloa, jotka löytyvät tämän päivän teksteistä. Herra vihaa eikä siedä ylpeitä silmiä, petollista kieltä, viattoman veren tahraamia käsiä, ilkeitä juonia punovaa sydäntä, rikoksen tielle rientäviä jalkoja, väärää todistajaa ja vilpin puhujaa sekä veljen veljeä vastaan yllyttävää ihmistä (Snl. 6:16-19). Jumalan taisteluvarustukseen kuuluu totuuden vyö, vanhurskauden haarniska, jalkineina alttius julistaa rauhan evankeliumia, uskon kilpi, pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, Jumalan sana (Ef. 6:13-17).

Huomaatko eron/eroja näiden luettelojen välillä? Itselleni ainakin tulee ensimmäiseksi mieleen, että edellisessä luettelossa kuvataan ihmisen ominaisuuksia ja ihmisestä itsestään kumpuavia tekoja. Jälkimmäisessä luetellaan varusteita, jotka meille annetaan. Jaejakso alkaa sanoilla: ”Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus…” (Ef. 6:13). Haluammeko ottaa vastaan ja käyttöömme ne varusteet, jotka Jumala meille antaa, että selviytyisimme elämän ”taistelusta pystyssä pysyen”?

Pekka