Tekijä: Pirkko

Est. 5

Lähestyessään kuningasta ilman kuninkaalta saatua kutsua Ester oli kuoleman vaarassa. Ester käytti viestinnässä hyödykseen kuninkaan omaa käyttäytymismallia, toiminta oli kuin kuninkaan kielen puhumista. Nimittäin kuningas oli juhlivaista laatua, joten Ester järjesti pitoja kuninkaalle ja Haamanille. Ovelaa. Jumala antaa viisautta viestintään, uskallan vetää tällaisen johtopäätöksen.

Haaman oli polleana, kun vain kuningas ja hän oli kutsuttuna kuningattaren pitoihin. Paha Haaman oli kovin pöhöttynyt kertoessaan kotonaan omasta erinomaisuudestaan ja asemastaan. Omanarvontunto voi rakentua myös Jumalan vastaisille asenteille, jos ei ole hengellistä erottelukykyä.

Pyhän Hengen johdatusta jos ei omalle kohdalleen hyväksy, ovat vinoumat mahdollisia. Auta Jeesus, ihan arjessa tässäkin asiassa kompuroidessamme.

1 Joh. 2

Jakeessa 27 on lupaus, että saamamme voitelu pysyy ja opettaa meitä kaikessa. Voitelun ymmärrän Pyhäksi Hengeksi. Voitelun avulla vihittiin aikanaan pyhään palvelukseen. Lähdekirjani toteaa, että Messiaaseen uskovat ovat Jumalan voitelemia, koska he ovat saaneet Hengen vakuudeksi sydämiinsä. Asiaa tukeva jae on tässä luvussa myös jae 20 sekä 2 Kor. 1:21. Tämä kuulostaa ylevältä raadolliselle ihmiselle, silti rakennun ajatuksesta. Jumalalta saatu voitelu ei ole omaa ansioita eikä sitä voi tilata, siitä ei voi omahyväisesti pullistella. Jumalalta saadussa voitelussa elämme Jeesuksen omina tänään ilman omaa ansiota. Se on ihan pelkkää armoa.

Pirkko

Est. 4

Kuningatar Ester oli uutispimennossa, mutta sai viimein kuulla Mordokailta, mitä oli säädetty juutalaista kansaa kohtaan. Esterin toiminnan aika oli tullut. Klassiset ilmaisut ”juuri tällaista aikaa varten” ja toinen ”jos tuhoudun, niin tuhoudun” ovat tässä luvussa. Mordokain ja Esterin suunnitelmat kansan pelastamiseksi käynnistyivät.

Noista tutuista lauseista voi rakentua myös nykyajan Jeesuksen seuraaja, sinä ja minä. Olemme täällä ehkä juuri tällaista aikaa varten, menestymisemme ja mahdollinen tuhoutumisemmekin on Jumalan käsissä. Rohkeutta päivään.

1 Joh. 1

Tämä kirje alkaa kuin Johanneksen evankeliumin päätösjakeitten toistolla: ”Mikä on alusta asti ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselleet ja käsin koskettaneet, siitä me puhumme: elämän Sanasta.” Ja tässäkin on me, monikkomuoto. Johannes ei perustele asiaansa niin, että hän olisi yksin nähnyt, kuullut ja koskettanut.  

Tätä samaa Jeesusta seuraamme mekin enemmän tai vähemmän tyylipuhtaasti, silti tahdomme elää valossa, yhteydessä ja siitä, että Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä (7). Jumalan uskollisuuteen luotamme omalla ja toistemme kohdalla 2000 vuotta myöhemmin. Melkoinen ihme ja lähes vakavoittava, syvä ilo.

Pirkko

Est. 3

Haamania, pahista risoo, kun Mordokai ei kumartanut häntä, vaikka kuninkaan käskystä kaikkien oli kumarrettava.  Mordokain käytös paljasti hänen kansallisuutensa ja se tieto tuli Haamanille. Yhden juutalaisen eliminointi ei riittänyt Haamanille, joten hän alkoi edistää juutalaisten joukkotuhon ajatusta ja sai sen kuninkaan käskyksi asti.

Vihollisuuksien syyt ovat usein syvemmällä kuin osaamme äkkipäätään ajatella. Haamanin juutalaisviha heijastui hänen asenteissaan ilmeisen syvältä. Nimittäin Haaman lienee ollut syntyperältään amalekilainen, jonkun olen kuullut opettaneen, että hän olisi ollut edomilainen. Oli kansallisuuden määrittely miten tahansa, hän tuli sellaisesta kansasta, joka oli kautta vuosisatojen vastustanut israelilaisia ja sotinut heitä vastaan.

Mitä tarkoittaakaan nykymaailmassa, jos emme kumarra sitä, mitä tarjotaan vaihtoehdoksi Jumalan edessä nöyrtymiselle? Mitä siitä seuraa meidän maassamme? Monissa maissa se nostattaa vihan ja vie vainoon ja jopa kuolemaan. Jeesus auta, anna erottelukykyä, vahvista omiasi ja käsittele valtioiden politiikkaa tavalla tai toisella.

Joh. 21

Jakeen 24 loppusanoissa todetaan, että ”juuri tämä opetuslapsi todistaa näistä asioista ja on kirjoittanut tämän. Me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.” Ketkä me? Tässähän on erittäin vahva viesti, että Johannes oli täysipäinen, Jeesuksen nähnyt ja kokenut aikalainen, kun joku joukko, me, tiesi ja tunsi Johanneksen ja vahvisti viestin. Todistajia oli.

Uskominen on silti lopulta Pyhän Hengen työtä. Hän vaikuttaa uskon. Sitä usein ihmettelen itsekin, Pyhä Henki minussa uskoo tavallisena maaliskuun keskiviikkona.

Pirkko