Tekijä: Pirkko

Saarn. 2

Apt. 24

Tässä luvussa ollaan maaherran edessä ja asianajaksi tituleerattu Tertullus toimi syyttäjänä. Jos hän oli jonkin sortin viranhaltija juutalaisten keskuudessa, ei voi kuin ihmetellä, että hän esitti syytöksiä, joita ei pystynyt perustelemaan tai todistamaan. Kuulostaa siltä, että hän kertoili maaherralle kylän puheita. Syyttäjänä hän aloitti iskemällä Paavalin identiteettiin, kun väitti Paavalin olevan kuin ruttotauti ja lietsoja.

Kun itse syytämme itseämme tai toisiamme jostain, ei ole tavatonta, että ”minä olen” ja ”sinä olet” tai joku läsnä olematon syytetty henkilö on sellainen tai tällainen. Nämä olemusta kuvaavat olla-verbillä ilmaistut sanavalinnat osuvat johonkin syvempään kuin käyttäytymiseen. Omaa tai toisten käyttäytymistä hämmästellessä toisen henkilön tai meidän oma identiteetti voisivat mieluusti olla koskemattomia. Jos kykenisimme toimimaan ihanteistetusti tai syvemmin puhtaina, voisimme nähdä itsemme ja toisemme Kristuksen työn läpi huolimatta siitä, miten itse tai toiset elämässä suhertaa ja möhlii. Jumala näkee meidät Poikansa kautta. Olen ja toinen on arvokas, kelpaava, pelastettu armahdettu. Mitä kaikkea muuta Raamatun perusteella olemmekaan. Tämä näkövinkkeli voisi oikaista meitä ajattelussamme ja sanavalinnoissamme.

Pirkko

Est. 7

Tässä luvussa Ester paljasti asiansa ja kansallisuutensa kuninkaalle. Kuninkaan silmät avautuivat näkemään Haamanin toimet uudella tavalla. Haaman tuhoutui irvokkaasti niihin systeemeihin, joita oli itse rakentanut toiselle. Joka toiselle kuoppaa kaivaa, hän itse siihen lankeaa. Sama periaate toteutui nyt Haamanin kohdalla hirsipuuhun sovellettuna.

Paha sai palkkansa. Jumalan suunnitelmissa ei ollut antaa juutalaisen kansan tuhoutua. Ovelimmatkin juonet paljastuvat. Teen johtopäätöksen, että hengellisiä asioita tulee avata hallitsevassa asemassa oleville. Kunpa meillä olisi niitä, jolla on viestinnän mahdollisuus ja niitä vastuullisia hallitsijoita, jotka kuuntelevat Jumalan viestit. Rukoillaan tänään tätä.

1 Joh. 4

Jos joskus sinäkin tuskailet rakastamisen kanssa, lohtua tuo jae 10: ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on ensin rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Jae 19 vielä vahvistaa: ”Me rakastamme, koska hän on ensin rakastanut meitä.” Vielä on aikaa harjaantua tässä, rakkauden alla olemisessa. Tyhjä saa täyttyä, kyynistynyt ja väsynyt lämmetä Jumalan rakkaudesta. Kuulostaa naiivilta, silti tämä on ihan mahdollista ja elämä näyttää uudelta.

Pirkko

Est. 6

Unettomuus ei ole aina pahasta. Nyt unettomuudesta kärsi kuningas ja siinä yön tunteina hänelle luettiin aikakirjaa. Siellä oli maininta Mordokaista, joka oli aiemmin paljastanut salamurhajuonen. Mitään palkkiota ei Mordokai ollut asian takia saanut. Kuningas päätti nyt palkita hänet. Mordokain palkitseminen kääntyi Haamanin häpeäksi ja noloudeksi ja pahan murtuminen alkoi. Mordokain asenne kuningastaan kohtaan kääntyi siunaukseksi. Esivallan kunnioittaminen taisi tosiaan olla toimiva periaate. Siihen kannustaa myös UT.

1 Joh. 3

Tämä luku alkaa toteamuksella, että olemme Jumalan lapsia Isän rakkauden tähden. Tämä on asema, jossa ei tarvitse ponnistella kelpaavuutta tavoitellakseen, esittää mitään osaajaa tai kokenutta kaiken tietäjää. Me voimme olla lapsia, jotka kysyvät, miten tänään eletään. Isä, taluta tai jopa kanna.

Pirkko