Tekijä: Pirkko

Saarn. 5

Apt. 27

Tässä luvussa kerrotaan Paavalin matkasta Roomaan ja laivan haaksirikosta matkan aikana. Kun Paavali oli vangittuna, hän oli myös vartioituna. Näin juutalaiset eivät päässeet käymään Paavaliin käsiksi tai onnistuneet organisoimaan Paavalille tuhoa. Laivallekin mennessä Paavali luovutettiin sadanpäällikön haltuun.

Juutalaisia vainoojia ja syyttäjiä ei ole nyt tässä tilanteessa mukana. Uutena vaikeutena on myrsky. Myrskyn aikana enkeli oli ilmestynyt Paavalille. Enkeliltä saatu ohjeistus koitui koko laivan väen pelastumiseksi. Paavali oli saanut tiedon, että Jumala oli lahjoittanut hänelle kaikki, jotka hänen kanssaan purjehtivat. Tuo kaikki tarkoitti, ettei kukaan saanut lähteä omille teilleen tai siis souturetkilleen pois laivasta, mikä oli asetettu pelastumisen ehdoksi. Tätä logiikkaa en oikein ymmärrä.

Vertauskuvallisestihan joskus muistutetaan, että Jumala on antanut meille kaikki, jotka kanssamme ”purjehtivat”. Kai ne enitenkin kärsivällisyyttä koettelevat voi ajatella Jumalan antamiksi. Olenkohan minä jollekulle se hankala siedettävä? Sorii.

Pirkko

Saarn. 4

Apt. 26

Paavali puolustautui Agrippan edessä. Paavali tunnusti fariseuksena toimineensa väkivaltaisesti Jeesus Nasaretilaiseen uskovia kohtaan ja vainonneensa heitä aina ulkomaita myöten. Kappas, kun näistä väkivallanteoista Paavalia ei tuomittu tai syytetty. Oliko tosiaan niin, että Damaskoksen tiellä tapahtunut kääntymys oli juutalaisten mielestä Paavalin suurin rikos. Jeesuksen seuraajaksi kääntyminen, uskoon tuleminen, mitä ilmaisua käytämmekään, on todentotta suuri muutos. Edelleenkin kääntymys on jopa tappamiseen oikeuttava väärintekeminen ja rikos joissakin kulttuureissa.

Voimme vain arvailla, ketkä kaikki olivat kuulemassa Paavalin puolustuspuheita ja miten ne vaikuttivat kuulijoihin. En ihmettelisi, jos taivaassa tapaisimme tuon ajan vanginvartijoita, siivoojia ja muuta palvelusväkeä, jotka vakuuttuivat Paavalin puolustuksesta ja todistuksesta. Kaikilla tapahtumilla on osa ihmistä suuremmassa käsikirjoituksessa.

Pirkko

Saarn. 3

Apt. 25

Edellisessä luvussa Paavali oli maaherra Feeliksin edessä syytettynä. Luvun lopussa todettiin, että kahden vuoden kuluttua tuli uusi maaherra Festus. Pian viran alussa Paavalin syyttäjät kääntyivät Festuksen puoleen. Taaskaan raskaita syytöksiä ei pystytty näyttämään toteen. Ja johan nämä asiat olisivat olleet yli kahden vuoden takaisia. Syyttäjät olivat melkeinpä epäuskottavan sitkeitä. Melkein huvittaa ajatella tilannetta, että jaksoivat pokkana jauhaa vanhoja syytelauselmiaan.

Paavali pääsi kuningas Agrippan eteen. Agrippasta sanotaan, että hän saapui kaikessa loistossaan oikeussaliin. Komeaa pönötystä. Ja ongelmana oli, ettei vangille löydetä sen vertaa todistettavia syytöksiä, että niistä voisi kirjoittaa keisarille tiedotetta. Paavalihan oli vedonnut keisariin ja jonkinlainen raportti olisi pitänyt laatia vangista keisaria varten. Oikeudenkäynti taisi saada farssin piirteitä.

Kai siinä valtakunnassa muitakin asioita olisi ollut maaherran ja kuninkaan selviteltäväksi. Meilläkin saattaa omassa ajattelussamme, pikkupiireissämme tai yhteiskunnassa nousta jokin asia niin suureksi, että sitä jauhetaan kuuluvasti ja kauan. Mieleen nousee kysymys, mistä emme silloin puhu, kun jaksamme jauhaa jotain asiaa pitkään. Kunpa näissä massailmiöissä hokaisi keskittyä oleelliseen, Jeesukseen, ja saada itsensä irti turhasta vouhkasta ja löytää armon asenne.

Pirkko