Tekijä: Pirkko

1 Aik. 29

Luuk. 22

Joulun alusviikolla Luukkaan evankeliumista luetaan pääsiäisen tapahtumia. Joulun merkitys nouseekin pääsiäisestä, joten tämä aihe sopii ihan hyvin. Jeesus rukoilee Getsemanessa ja lopulta vangitaan. Jeesus toteaa vangitsijoille jakeessa 53, että nyt on teidän hetkenne, nyt pimeys saa vallan. Minulle tämä kohta puhuu siitä, että Jeesus oli tehnyt lopullisesti valintansa asettua uhriksi syntiemme takia.

Pysähdyttävä ilmiö on myös jakeissa 63-65, kun kerrotaan vartijoiden toiminnasta. Vartijoiden voisi ajatella olevan vartijoita, mutta he käyttivät kuin omaksi ilokseen fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Tämä kertoo vahvasti, että pahalle oli annettu valta ja nämä vartijat olivat sen ”instrumentteja”.

Rukoilemme tänään vainottujen kristittyjen puolesta. Anna heidän kokea, että sinä, Jeesus, olet heidän kanssaan siellä, missä vartijat tai muut viranomaiset sallivat väkivallan omiasi kohtaan vain siksi, että he ovat omiasi.

Pirkko

1. Kun. 19

Tässä luvussa Elia saa tiedon seuraajastaan Elisasta. Elisa hyväksyi jostain syystä melko suoraan saamansa kutsun, ehkä Herra oli häntä valmistanut. Hän oli kyntämässä härkäparilla ja kutsun saatuaan jätti työnsä siihen paikkaan, hyvästeli perheensä ja teurasti härät. Ne olivat ruokana työkavereille, ”väelle”.

Kun Jumala kutsuu ja ihminen kutsuun vastaa, voi tulla nopeitakin elämänmuutoksia. Elisalla oli nykyajan muotisanalla ilmaistuna resilienssiä, muutoskyvykkyyttä. Tulee meille sitten nopeita tai hitaita muutoksia, olemme niihin ja niissä varustettuja.

1. Kor. 6

Eripura seurakunnassa aina oikeusistuimiin asti vietynä on Paavalin yhtenä aiheena tässä luvussa. Mieluummin pitäisi kärsiä vaikka vääryyttä veljeltä kuin haastaa häntä maallisen oikeuden eteen. Tulkitsen, että tällä asenteella korostuu luottamus Jumalan huolenpitoon. Jos minua huijataan, se on huijaajan synti, Jumala pitää huolen minusta ja käsittelee asian huijaajan kanssa. Onhan vääryyden kohteeksi joutuminen toki aina tunteita nostattava tilanne. Turhaan ei ole rikosuhripäivystyksen palvelua.

Jae 9 on käyttämässäni käännöksessä kovin kova. Tarkistin jaetta Amplified Biblesta, selittävämmästä Raamatun käännöksestä. Jae alkaa: ”Do you not know that the unrighteous and the wrongdoers…” Vanha sanakirjani kääntää unrighteous -sanan jumalaton, syntinen, väärämielinen, väärä, epäoikeudenmukainen. Käyttämässäni käännöksessä ei vaikuttaisi tuota unrighteous -sanaa olevan sijoitettu lainkaan jakeeseen. Tulkitsen niin, että päivän selvää on, ettei vailla Jeesuksen kautta saatua jumalisuutta ole kenellekään jakoa Jumalan valtakunnan perintöön. Herra armahda meitä syntisiä, on nyt vain todettava. Joku ehkä korjaa armon anomistani ja sanoo, että meidät on jo armahdettu. Synnit on jo käsitelty Golgatalla. Tosiaan näin, aamen.

Pirkko

1. Kun. 18

Profeetta Eliaa oli pidetty syyllisenä kuivuuteen kai vain siksi, että oli sen ennustanut. Sen myötä muutkin Herran profeetat olivat hengenvaarassa. Tällaiseen ajattelutapaan voi siis ihminen, kuningaskin, retkahtaa. Mistä kristittyjä syytetään joukkona, kun vainot ovat todellisia niin monissa maailman kolkissa. Millä vaino perustellaan? Järkeviä perusteluja ei kai ole lopulta olemassakaan, ainoastaan hengellisestä ilmiöstä lienee kyse. En pyöritä asiaa enempää, kun en lyhyesti tai laajastikaan taida osata.

1. Kor. 5

Tämän luvun sisällössä on sellaista, mitä on ehkä käytetty vuosisatojen aikana monia uskovia vastaan ja rikottu seurakuntaa sisältäpäin. On määritelty kelpaavuutta seurakuntaan ehkä kovin tiukasti ja pidetty seurakuntalaisia tiukan kontrollin alla. Lausetta ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha” on käytetty ehkä ruoskan lailla. Kun tällaista ajattelenkin, alkaa olla vaikea hengittää.

Korintin seurakuntaan tunki se, missä korinttilaiset olivat ennen oppineet elämään. Ehkä Paavalin oli oltava kovin tiukka heidän kanssaan. Hänhän oli tullut Korintissa asuessaan tietämään kaupungin jumalattomat elämäntavat.  Jakeessa 11 Paavali kieltää jopa syömästä (ateriayhteys) monin tavoin syntisten kanssa. Jos Paavalin ohjetta oikein tiukasti noudatettaisiin, jokainen tai ainakin kovin moni söisi yksin. Nimittäin ahneuskin mainitaan Paavalin listassa. Ahneuden ja materian palvonnan keskellähän me elämme, emmekä ole näistä vapaita uskovinakaan. Jo kymmenykset ovat monille liian paljon annettavaksi. Ahneutta korjaa antaminen. Tässä on kasvun paikkaa meille monille.

Ja nyt olemme kovan kysymyksen äärellä: jos Jeesuksen täytetty työ riittää Jumalalle kelpaavuuteen eikä millään teoilla tai tekemättä jättämiselläkään pysty tuottamaan pelastusta, mihin tarkoitukseen Paavali puuttui korinttilaisten käyttäytymiseen? Kotisohvafilosofinen selitys voisi olla se, että ihmisen käyttäytyminen Jumalan ohjeita vastaan vaikuttaa ihmiseen hengellisen kasvun kannalta haitallisesti. Haitta sotkisi ihmissuhteita, seurakunnan perustehtävää ja ihmisen ajattelun ja kiinnostuksen fokusta. Jeesuksen tulisi olla keskiössä. Miten sinä vastaisit tai selittäisit tuota kappaleen alun kysymystä? Juha nosti viime viikolla jakeen Rm. 14:17 ”Jumalan valtakunta ei ole syömistä tai juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa”. Tämä toi minulle ajatuksen, että Jumalan pyhyys (vähän vaikea käsite) oikaisee käyttäytymistä juuri Jumalan pyhyyden tähden. Seurakunta on Jumalan keksintö. Ihmisen on luonut ja pelastanut pyhä Jumala.  

Pirkko