Tekijä: Pirkko

5. Moos. 26

Room. 12

Hyvää Uutta Kirkkovuotta ja Adventin Aikaa!

Tämän päivän luku on kuin osutettu uuden kirkkovuoden alkuun. Se on Suomen kansan Raamatussa otsikoitu Uusi elämä Kristuksessa. Tämä luku kannattaa lukea ihan kokonaan tänään itse eikä tyytyä näihin kommentteihin.

Poimin joitakin asioita, jotka nousevat tekstistä: Jumalan armahtava laupeus, Jumalan tahdon tutkiminen, mielen uudistus, saamme ajatella itsestämme sen uskon määrän mukaan kuin olemme saaneet. Olemme yksi ruumis ja erilaisissa palvelutehtävissä, erilaisina jäseninä. Olemme tämän ajan uskovina samaa Kristuksen ruumista niin jo edesmenneiden uskon sisarten ja veljien kanssa kuin myös tulevien sisarten ja veljien kanssa.

Tämä luku listaa myös armolahjoja. Armolahjat ovat lahjoja seurakunnalle, työkalupakin sisältöä. Tavallisesta työkalupakista nämä eroavat siinä, ettei niitä ole noin vain otettavissa esiin, vaan Pyhä Henki johtaa niiden käyttöä. Rohkaisen itseäni ja meitä kaikkia astumaan tilanteisiin, joissa Jumala saa käyttää lahjojaan meidän kauttamme.

Luku jatkuu ohjeilla, miten elää kristittynä. Nämä ohjeet voi lukea ajatuksella ja antaa niiden piirtyä toimintamalliksi tarvittaessa. Hoosianna!  

Pirkko

5. Moos. 25

Room. 11

Paavali jatkaa juutalaisten tilanteen tarkastelua evankeliumin vastaanottamisen suhteen. Jäin pohtimaan, olikohan opetuslapsillakin aluksi sellainen käsitys, että Jeesus olisi vain silloisen Palestiinan alueen ihmisiä, ehkä vain juutalaisia varten. Miten lie?

Meille on ollut siunaus, että olemme saaneet pakanoina olla osallisia evankeliumista. Pakanoina emme voi ylpeillä osallisuudestamme Kristukseen yli juutalaisten, siitä Paavali antaa tässä luvussa opetusta. Vertauskuvallisesti hän kirjoittaa, että samaan Kristus -öljypuuhun meidät oksastetaan armosta kuin mihin uskoon tulleet juutalaisetkin oksastetaan. Putoan kärryiltä, kun Paavali kirjoittaa, että oksastettuna pysyminen edellyttää pysymistä Jumalan hyvyydessä tai vesuri heilahtaa – jae 22. Alaviitteessä viitataan Joh. 15:2, jonka mukaan hedelmää tuottamaton oksa leikataan. Jaetta selitetään puolestaan, että oksa nostetaan valoon niin, että se tuottaisi hedelmää. Tämä kuulostaa loogiselta ja armolliselta.

Alkuviikon teksteissä oli kovin voimakkaasti sanottu, ettei meitä Jumalan rakkaudesta erota mikään. Ja kun Jumalan aktiivisuuden kautta pysymme hänen rakkaudessaan, lienemme sitten myös Hänen hyvyydessään ja varustettuna koko ajan öljypuun oksistossa. Jos vesurin pelossa pitäisi elää, mikä ilosanoma tämä sitten olisi. Meillä olisi koko ajan savolaisten kielellä ilmaistuna sietämätön ressi, riisi ja rosessi. Kun tulin aikanaan uskoon, sain vakaumuksen, että tämä pysyy. Tiedän toki, että toisenlaisiakin näkemyksiä on, mutta minulle armo tarkoittaa täydellistä kelpaavuutta Jumalalle, sitä Paavalin kovin sujuvasti käyttämää sanaa vanhurskas.

Lepoa vanhurskaudessa ja Jumalalle kelpaavuuden kokemusta näin kirkkovuoden päätteeksi. Kaikki on anteeksi annettu ja kerta kaikkiaan sovitettu jo ristillä.  

Pirkko

5. Moos. 24

Room. 10

Tämän luvun alussa Paavali rukoilee oman kansansa puolesta. Moni uskova maailmassa kantaa edelleen tätäkin rukousaihetta. Kiitos heille.

Jakeet 9-11 olisi hyödyllistä muistaa silloin, kun saa tilaisuuden kertoa evankeliumista. Kopioin jakeet tähän: Jos siis tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, niin sinä pelastut, sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka uskoo häneen, joudu häpeään.” Vaikeaa saattaa olla avata se, mistä tai mihin pelastuu ja mitä vanhurskaus tarkoittaa. Pyhä Henki auttaa näissä tilanteissa, joita ei kovin usein ole minulla elämässäni ollut. Muistanko yhtään?

Kuulin kerran tarinan uskoon tuloa miettineestä, joka oli kysynyt, että jos tulee uskoon, pitääkö siitä sitten kertoa joillekin tai jossain. Evankeliumin julistaja oli viisaasti sanonut, ettei tarvitse. Henkilö oli tullut uskoon ja innoissaan kertonut tutuilleen tuleensa uskoon ja iloinnut, ettei siitä tarvitse kertoa kenellekään.

Suun tunnustus ei tarkoita julkista esiintymistä läheskään kaikille. Annetaan Pyhän Hengen ohjata meitä kutakin, mitä suun tunnustus tarkoittaa. Ehkä Jeesuksen tunnustaminen rukouksessa Jumalan edessä riittää?

Kenen tänään tulisi kuulla evankeliumi ja miten, missä ja kenen kautta sanoma voisi saavuttaa etsijän tai kiinnostuneen? Simojoen laulun sanoin tai sinne päin: onko täällä vielä niitä, joille valheet eivät riitä. Siunattua päivää.  

Pirkko