2. Aik. 36, Mark. 2

2. Aik. 36

Nuoria kuninkaita kuhisee alkuun tekstissä niin, että on vaikeaa pysyä juonessa mukana. Loppu vaikuttaa ensin ei-niin-onnelliselta. Mutta Jumalan antama tieto aiemmin profeetta Jeremian kautta kerrottuna toteutui, kun 70 vuotta pakkosiirtolaisuutta oli kulunut. Persian kuningas Koores tuli herätetyksi. Hän antoi käskyn, joka sisälsi määräyksen temppelin rakentamisesta Jerusalemiin. Koores mahdollisti myös kaikkien niiden, jotka kuuluivat Herran kansaan, palaamisen Juudaan, Jerusalemiin. Onnellinen loppu tälle kirjalle.

Mitähän Jumala voisi tehdä nykyisen Persian ”kuninkaalle”? Voisiko ajattelutapa ja politiikka muuttua hallitsijan vaihdoksella? Vaikea uskoa inhimillisesti, liekö profetioita edes siihen suuntaan olemassakaan. Haluan uskoa, että Jumala muistaa persialaisia ja kutsuu heitä edelleen yhteyteensä.

Jeesus, ilmesty näissä tämän ajan rytinöissä.

Mark. 2

Tässä luvussa kerrotaan publikaani Leevin kutsumisesta. Leevi Alfeuksen poika istui tulliasemalla ja Jeesus näki hänet ja parilla sanalla pyysi seuraamaan itseään. Leevi lähti. Jäiköhän työpäivä kesken? Mitähän tuumi esihenkilö, entä Alfeus-isä. Siinä päättyi pojan virkamiesura.

Jeesus oli myöhemmin kylässä Leevin luona ja siellä oli useita Leevin kollegoita. Publikaanit ja syntiset (keitähän lienevät olleet) eivät olleet kansan suosiossa. Jeesus totesi arvostelijoille ykskantaan, etteivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Hän ei ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä (jae 17). Arvostelijoille tuli ehkä itsetutkinnan paikka, olivatko he terveitä ja vanhurskaita ja millä perusteella. Tuo lausahdus saattoi sisältää Jeesuksen heittämän haasteen.

Jeesus tuli meitä varten, syntisiä ja luonnostamme vailla vanhurskautta olevia varten. Ei tässä oikein voi pöhöttyä itsessään. Kiitos Jeesus.

Pirkko

2. Aik. 35, Mark. 1

2. Aik. 35

Kuningas Joosia organisoi pääsiäisen vieton uudelleen tämän luvun perusteella. Tosin Juha kirjoitti viime viikolla, että Hiskia palautti pääsiäisen vieton (luku 30). Oli palauttaja kuka tahansa, pääsiäinen kuitenkin palasi. Tässä luvussa vaikuttavaa on se, että ne virkailijat ja vastuuhenkilöt, jotka ollivat työtehtävissä eivätkä näin olleen voineet keitellä pääsiäislammasta itse, saivat heille valmiiksi valmistetun pääsiäislampaan. Tulipa mieleen New wine – kesätapahtuman tiimiläisten etuudet!

Pysähdyin pohtimaan yhteisen juhlimisen merkityksellisyyttä koko kansalle. Minulle on ehkä kasvamisen paikkaa, kun yleensä en osallistu massatapahtumiin tai hehkun yleisen hehkutuksen tahtiin harvassa asiassa. Kirkolliset juhla-ajatkin vietän hyvin vähäisin valmisteluin ja pienesti. Mitähän olen menettänyt, kun en ole oikein ottautunut massajuhlintaan?

Tässä kuvatun pääsiäisen juhlinnan uhreilla ja toiminnoilla lienee syvällisiä merkityksiä, jotka toteutuivat kaikki Jeesuksessa. Kiitos täydellisestä uhrista, jonka täydellisyyden ymmärtänen vasta perillä.

Mark. 1

Markuksen evankeliumi on lyhin evankeliumiteksti. Hän kuvaa Jeesusta lähdekirjani mukaan tekojen kautta, palvelijana. Jo ensimmäinen luku sisältää niin paljon Jeesuksen tekoja, että vaikuttaa kuin olisi yritetty heti alkuun listata tekoja lukijalle ihan tunkemalla.

Pysähdyin Johannes Kastajaan, josta kerrotaan heti ihan ensimmäisen luvun alussa. Jäin pohtimaan, miten Johannes Kastajasta tuli Kastaja. Oliko hänellä minkäänlaista henkistä työstämisen vaihetta kutsunsa kanssa? Tiesikö hän alun pitäen osansa? Hän oli erilainen kuin muut, ainakin ruokavalioltaan ja vaatetukseltaan. Hän julisti viestiään niin, että ihmiset tulivat synnintuntoon ja kasteelle. Samalla Johannes Kastaja ei pitänyt itseään minkään arvoisena verrattuna Jeesukseen: ”Minun jälkeeni tulee hän, joka on minua väkevämpi…”

Hän oli kutsutietoinen, uskollinen kutsujalleen, tiesi asemansa, hänellä oli hengellistä erottelukykyä, ymmärrys Pyhästä Hengestä. Hän viesti kansalle, että on olemassa hengellinen todellisuus. Johannes Kastaja käy oikeastaan esimerkiksi meillekin, vaikka hän toimikin eri armotalouskauden aikana, ennen Jeesuksen uhrikuolemaa. Meidän osa on elää helluntain jälkeistä aikaa. Etuoikeutettua meille – kiitos Jeesus.

Pirkko

2. Kun. 10, Juud. 1

2. Kun. 10

Aika verisiä kertomuksia, huh. Jakeessa 19 mainitaan, että Jeehu menetteli kavalasti tuhotakseen Baalin palvelijat. Yhteiskunnan puhdistaminen pakanallisuudesta tehtiin julmalla tavalla. Baalin profeetat puettiin ja he menivät Baalin temppeliin. Vaikuttavaa on, että heidän tuli selvittää, ettei joukossa ollut yhtään Herran palvelijaa. Olikohan niin, ettei kukaan osannut arvata mitään, siellä he uusissa vaatteissa porukalla palvelivat Baaliaan. Lopulta heidät kaikki mestattiin.

UT:n puolella Jeesus opetti Matt.10:16: ”Minä lähetän teidät niin kuin lampaat susien keskelle. Olkaa viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset”. Kavaluuteen uskossa osattomia kohtaan meitä ei kutsuta, ihmisen lähelle pääseminen edellyttää viisautta ja viattomuutta. Jumalan viisautta kohtaamisiin.

Juud. 1 

Juudaan kirjeen saajana oli tekstin sisällöstä päätellen ehkä juutalaistaustaisia ihmisiä. Juudas viittaa opetuksessaan Vanhan testamentin aikaisiin tapahtumiin ja opetuksiin niin sujuvasti, että lukijoiden on täytynyt olla niistä jyvällä. Jos Juudas oli Jeesuksen veli, hän oli todella uudestisyntynyt, hän ei nimittäin millään muotoa vetoa sukulaisuuteensa, läheiseen luonnolliseen suhteeseensa Jeesuksen kanssa, vaan kirjoittaa Jeesuksesta ainoana Valtiaanamme, Herrana Jeesuksena, Kristuksena (jae 4). Luvun loppujae vielä korostaa Juudaan Jeesus-suhdetta. Suomen kansan Raamattu otsikoi luvun kaksi viimeistä jaetta Kunnia Jumalalle!

Jäin pohtimaan, millainen on uskovan valintaketju, jos hän päätyy nurkumaan kohtaloaan, napisemaan, etsimään omaa etuaan mielistelemällä, elämään himojensa mukaan ja puhumaan mahtavia (jae 16). Nurkumiseen meillä on monilla aihetta, jos sille ajattelun polulle lähtee, napinan taitoon ei tarvitse kursseja. Himoissamme tai vallan tavoittelussa olemme ehkä vaihtelevan ponnekkaita.

Jos Jeesuksen seuraaja päätyy johonkin tuollaiseen olotilaan, olisi ehkä syytä saada hienovarainen ohjauskeskustelu. Näky on vahvasti kateissa, ehkä omat vaikeudet, pettymykset ja kateus sekä sen myötä kiittämättömyys voisivat olla pohjalla. Luulen, että meillä on potentiaalia olla sekaannuksen aiheuttajia, jopa puhtaan evankeliumin mitätöijiä.

Juudas neuvoo armahtamaan niitä, jotka epäilevät (jae 22). Suokoon Pyhä Henki meille epäilyksen tai vaikeuksien aikakausina jonkin kokemuksen jumalallisesta todellisuudesta. Juudas kannustaa meitä pysymään apostolien opetuksessa (jae 17), tämä on nöyrtymisen paikka ja samalla siunauksen tie.

Pirkko