Tekijä: Pirkko

1. Sam. 6

Fil. 4

Näiden Paavalin kirjeiden viimeiset luvut ovat aika koskettavia – terveiset ja ohjeet lähtevät sinne ja tänne. Paavali oli saanut ilmeisesti toimeentuloonsa apua filippiläisiltä. Pidän tällaisesta käytännöllisyydestä. Sillä on samalla myös paljon merkitystä hengellisen yhteyden kannalta, vahva viesti tuesta ja osoitus siunaamisesta sekä arvostuksesta. Tällaisella toiminnalla on seurakunnallekin syvällinen merkitys, kun yhdessä tuetaan evankeliumin työtä.

Kohtaamispaikassakaan emme kokoa kolehtia pelkästään oman toiminnan tukemiseen, silti emme liene missään veloissa ja ylettömässä niukkuudessa. Jumala on pitänyt huolta.
”Minun Jumalani on täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa olevan rikkautensa mukaan Kristuksessa Jeesuksessa.” (19)

Pirkko

1. Sam. 5

Fil. 3

Paavali kertoo tässä luvussa, kuinka hänellä oli taustallaan vahva koulutus, intoa, nuhteettomuutta ja merkittävä sukutausta. Mutta hän piti kaiken tämän roskana Kristuksen tähden. Nyt kun olen jäänyt eläkkeelle, voin ihan hiukan samaistua Paavaliin, kun menneet oppiarvot, ammatit ja tutkinnot ovat yks’hailee. CV:n päivitystä ei enää tarvitse, kaikki vanhat todistukset joutaisivat roskiin. Tärkeintä on Jeesuksen tunteminen (8), vanhurskaus (Jumalalle kelpaaminen) uskon kautta Jeesukseen, tietoisuus ylösnousemusvoimasta. Elämä jatkuu kohti päämäärää, yhteiskuntaamme taivaissa (20), joka on huomattavasti lähempänä nyt kuin silloin, kun uskoon tulin.

Jännittää tämä ajatus, ellei jopa hiukan pelotakin ja samalla siinä on niin ihanan syvällinen ilo ja rauha. Mistään muusta kuin Jeesuksesta en pysty kuvittelemaankaan saavani samaa varustusta elää juuri tätä elämänvaihetta kaikkine ajatuksineen ja tunteineen. Saman Jeesuksen kanssa elin toki ne aiemmatkin vaiheet, siitä kiitos ja kunnia Hänelle.

Iloa ja voimia meille tähän päivään, missä elämänvaiheessa olemmekaan.

Pirkko

1. Sam. 4

Fil. 2

Edellisen luvun lopussa Paavali kirjoittaa taistelusta, joka on sama sekä Paavalille että filippiläisille. Tämä toinen luku alkaa tekstillä, jonka sisältö kuvastaa jotain näistä tai kaikkia näitä: yhteyttä, ykseyttä, yhtenäisyyttä riveissä. Kun taistellaan, taistellaan samaan suuntaan, pelataan samaan maaliin. Se edellyttää, että meidän tulisi vaalia samanmielisyyttä, joka ilmenisi samankaltaisessa rakkaudessa, sopuisuutena ja yksimielisyytenä.

Olen iästäni ja uskossa olemisen vuosista huolimatta hiukan tietämätön, mitä taistelu tarkoittaa? Melkein pelästyn, kun joku puhuu rukoustaistelusta tai muutoin taistelemisesta evankeliumin puolesta tai jotain vastaan. Olenko vetelys vai onko taistelu sittenkin hiljaista uskon kautta ojentautumista elämään, ihmisiin ja tilanteisiin.

Onko rukoustaistelu saman aiheen hokemista Jumalalle mahdollisimman usein kuin jankuttaen? Vai onko saman aiheen toistaminen rukouksessa uskollisuuden osoitusta? Missä määrin taistelu on yksilölaji, missä määrin seurakunnan yhteinen asia? Yhdessähän rukoilemme toistuvasti viikoittain esim. lähetystyön puolesta kohdentaen sen samaan maahan ja henkilöihin. Tästä esirukouksen muodosta johtopäätös olisi, että rukouksen toisto on toimintamallina käypä. Uskon myös, että Jumala voi toimia edellisviikon tai vuosien takaisten rukousten kautta – omalla ajallaan. Kun seurakuntana rukoillaan yhdessä, jaetaan taakkaa ja koetaan yhteyttä. Tämäkin ilmentänee taistelua. Toistaminen kuvannee myös vastuunkantoa ja uskollisuutta. Samalla yhdessä rukoillen tunnustamme, että ”Jeesus Kristus on Herra”. (11)

Ole tuoreesti siunattu Jeesuksen nimessä tänään.

Pirkko