Tekijä: Pirkko

Ps. 75

”Me kiitämme sinua, Jumala, me kiitämme sinua! Lähellä on sinun nimesi, sinun ihmeistäsi kerrotaan.” Jae 2 (Suomen kansan Raamattu)

Mark. 5

Myrskymatkan päätteeksi Jeesus rantautui ja välittömästi vastassa oli riivatun miehen kohtaaminen. Riivattuna oleminen on nykykielessä ilmaistuna varsin harvinaista. Käsittääkseni ilmiö itsessään ei ole kadonnut minnekään. En osaa enkä näin oikein pysty kirjoittamaan asiasta, mutta tiedän, että nyky-Suomessakin tällaisiin tilaan joutuneiden ihmisten on mahdollista saada hengellistä apua. Jeesuksen nimen voima on todellinen.

Jeesus herätti Jairoksen tyttären henkiin. Tytön ympärillä olleet nauroivat Jeesukselle, kun Jeesus väitti tytön vain nukkuvan. Miksiköhän Jeesus ei sanonut suoraan, että tyttö on kuollut? Ehkä hän suojasi itseään, kun teko tulisi julki. Jeesushan kielsi ankarasti, ettei asiasta saa kertoa. Joku kertoi, koska kertomus on Raamatussa. Jeesuksen teot eivät lopulta pysy salassa.

Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen ei kai enää tarvitse ihmeitä hyssytellä, ne saavat kuulua ja kaikua. Mikä on viimeisin ihme, josta olet kuullut?

Pirkko

Ps. 74

Psalmin kirjoittaja Aasaf suree tässä psalmissa tuhottua temppeliä ja raunioina olevia Jumalan huoneita. Vaikka kaikki ulkoiset hengellisyyteen viittaavat rakenteet rikoittaisiin, Raamatut poltettaisiin ja ties mitä tehtäisiin, Jumalaa ei saada olemattomiin, hänen tahtonsa ja suunnitelmansa toteutumista ei estä mikään. Ihmisen kurjilla teoilla eikä vahvoillakaan mielipiteillä ole mitään voimaa. Messias tuli aikanaan ajallaan ja Jeesus on tulossa takaisin Jumalan aikataulun mukaan.

Mark. 4

Tässä luvussa on tuttu kertomus nukkuvasta Jeesuksesta myrskyn keskellä olevassa veneessä (jakeesta 35-). Muistelen kuulleeni joskus, että Genesaretin järvelle voi myrsky nousta yllättäen. Järvellä oli muitakin veneitä kuin tämä opetuslasten ja Jeesuksen vene (jae 36b). Mitähän niissä veneissä tapahtui, ehtikö niitä upota, hukkuiko joku? Opetuslapsethan pelkäsivät hukkumista, eivätkä he olleet ensimmäistä kertaa vesillä, pelko oli ilmeisen aiheellinen. Opetuslapset ihmettelivät, kuka tämä mies on, kun myrskykin häntä tottelee.

Kun Jeesus tyynnytti myrskyn, tyyntyminen koski siis muitakin venekuntia. Aiheuttiko äkillinen tyyntyminen kummastusta? Mietin, miten meidän kokema Jeesuksen läsnäolo, Jeesuksen teko ja toiminta heijastuu samoissa elämän myllerryksissä ja ”samoilla vesillä oleviin toisiin venekuntiin”. Toivoisin sen näkyvän, tuntuvan ja kuuluvan. Kysymys kuka ja mikä mies Jeesus oikein on, voisi nousta yhä useamman mieleen.

Pirkko

Ps. 73

Tämän viikon psalmien kirjoittaja Aasaf (lauluntekijä ja ylistyksen johtaja) tuskailee, kuinka jumalattomat menestyvät ja hän itse riutuu. Jumalattoman lopun ymmärtäminen lohdutti häntä. Joskus kyllä jumalattomien lopun ajatteleminen lisää omaa riutumista. Luulen, etten sitä edes pysty pohjimmiltaan ajattelemaan tai uskomaankaan todeksi heidän kohdallaan. Jeesus herätä mahdollisimman monet tavalla tai toisella niin, että välttyvät iankaikkiselta pahalta.

Psalmin viimeinen jae on sama kuin Muksut -ryhmän muistojae. Sitä toistettiin Himoksen NW-tapahtumassa 3-4-vuotiaiden lasten kanssa ja vielä senkin jälkeen oman lapsenlapsen kanssa. Mieleen jäi.

Mark. 3

Tässä luvussa on outo kohta jakeissa 20 – 30. Jeesus oli kovin kuormitettu eikä hän opetuslapsineen ollut ehtinyt edes syödä. Jeesuksen omaiset olivat huolissaan, oliko Jeesus järjiltään. Millaistakohan käytös mahtoi olla, millä perusteella moinen ajatus? Jeesus oli ihminen, jonka verensokeritaso saattoi olla matala, oliko hänellä nälkäkiukku? Jeesus opetti tekstin mukaan kyllä ihan tolkullisesti ja perusteli, kuinka syytös Saatanan piikkiin toimimisesta ei voinut pitää paikkaansa. Ei ainakaan kuulosta sekavalta tämän tekstikohdan perusteella. Siltikin kuulijat päättelivät ja väittivät, että Jeesuksessa oli saastainen henki.

Jeesuksen perhe odotti ulkona ja sai hiukan tylyn kohtelun. Jeesus sanoi, että hänen äitinsä ja veljensä olivat ne ihmiset, jotka istuivat hänen ympärillään. Luonnollinen perhe ei näin ollen vaikuttanut saaneen erityistä arvostusta. Mitähän äiti ja veljet tuumivat? Jäin miettimään, olikohan tämä jonkinlainen käännekohta Jeesuksen toiminnassa ja suhteessa perheeseensä.

Uskon takia on moni menettänyt perheyhteyden luonnolliseen perheeseensä. Jeesuksen ympärillä istuvina kuulumme hänen perheeseensä. Se on lopulta tärkeintä.

Pirkko