Tämän luvun yksi voimakkaimmista jakeista on kol-kol-kol eli Kol. 3:3: ”Tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalassa”. Tuon ajan kolossalaiset ovat eläneet tämän jo kokonaan todeksi. Meillä on vielä omaksumisen aikaa. Lohdullista ja turvallista on olla kätkettynä Jumalassa Kristuksen kanssa, vaikken oikein käsitäkään, mitä tämä voisi kokonansa tarkoittaa.
Tämä on tuttu luku, jossa on toimivia elämänohjeita vuorovaikutukseen ja perhe-elämään. Lukaisepa. Ihailen ja kadehdin niitä, jotka osaavat elää näiden ohjeiden mukaan. Tältä voisi näyttää kristityn ihmisen motivaatiot, vuorovaikutus ja perhe-elämä. Lempeys, ystävällisyys, kärsivällisyys ja toinen toisensa kunnioittaminen parisuhteessa ja kasvattajina – oih. Miten olenkaan näihin ohjeisiin nähden kömpelö eläjä. Armahda Jeesus.
Pirkko
1. Sam. 8, Kol. 2
Tässä luvussa tulee esille heti alkuun, ettei Paavali ilmeisesti ollut käynyt Kolossassa. Hän sanoo suoraan, että Laodikean seurakunta ja Kolossan seurakunta olivat hänelle taistelun aihe, vaikka he eivät olleet nähneet Paavalin kasvoja. Paavali halusi, että nämä seurakunnat ”saisivat rohkeuden omistaa täysin varman ymmärtämisen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen. Hänessä (Kristuksessa) ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä” (jakeet 1-3). Tätä oli syytä korostaa, koska ilmeisesti ns. harhaopeissa oli ja on houkutusta etsiä viisautta ja ehkä jopa kykyä tehdä päätöksiä ja valintoja elämässä tai jopa tietää tulevia. Tällainen ajatus tulee tätä lukua lukiessa. Ihminen inhimillisenä olentona tietää, ettei ihan voi kaikessa luottaa itseensä, tulevaisuus voi tuoda mitä tahansa, siksi varmuutta ja tukea on houkutus etsiä jostain.
Vahva suositukseni on, että tällaisessa tilanteessa ihminen kääntyisi Jeesuksen puoleen ja pyytäisi vain yksinkertaisesti apua ja johdatusta. Minkäänlainen ruokavalio tai älä sitä-älä tätä -elämä ei auta. Näillä on viisauden maine, muttei mitään arvoa (23). Siis pohjimmiltaan, vain Kristus ja vielä kerran Kristus on elämän perusta ja ihan kaikki. Meillekin tänään.
Pirkko
1. Sam. 7, Kol. 1
Kolossalaiskirje on sekin kirjoitettu Paavalin ollessa Roomassa vankilassa. Kolossan seurakuntaan oli tullut harhaoppia (ymmärtääkseni moniin muihinkin seurakuntiin sellainen tuppautui tavoitteenaan sotkea evankeliumi jo alkuunsa). Kristuksen asema pyritään ns. harhaopeissa mitätöimään. Kolossalaiskirje korostaakin Kristusta seurakunnan päänä. (Efesolaiskirje puolestaan korostaa Kristuksen ruumis -näkökulmaa). Tarvitaan sekä pää että ruumis.
Tätä kirjettä tutkiessa tulee ajatus, että tämän kirjeen lukeminen yhdessä esim. ns. uushenkisyyden piirissä olevan etsijän kanssa tai siitä kääntyneen kanssa voisi olla tarkoituksenmukaista. Tässä kerrotaan jäsentyneesti ydin Kristuksesta ja elämästä Hänessä.
Ensimmäisessä luvussa Paavali kiitti ja kannusti kolossalaisia. Paavali vakuutti kolossalaisia Kristuksen jumaluudesta ja asemasta. Kristus mainitaan laskujeni mukaan 8 kertaa jo tässä ensimmäisessä luvussa. Ydin on siinä, että Kristuksessa meidät on siirretty pimeyden vallasta Jumalan rakkaan Pojan valtakuntaan (13). Muistan uskoon tuloni jälkeen kokemuksen siirtymisestä pimeydestä valkeuteen, vaikken mikään okkultisti ollutkaan.
Näitä seurakuntien alkumetrejä ajatellessa tulee vääjäämättä mieleen, millainen lie ollut se uskomusmaailma, jossa ns. tavallinen Kolossan kansa eli. Tavallaan ei ihme, että mahdollisen entisen elämän ajattelumaailma pyrki tulemaan seurakuntaan tai että seurakunta oli altis kaikenlaiselle opeille. Evankeliumia ei levitetä ennestään arvo- ja arvostustyhjiöihin. Kullakin kaupungilla, kansalla oli ja on omat uskomuksensa, joista luopuminen ei noin vain tapahdu. Vie aikaa ja vaatii tukea, oppimista ja kasvua.
Paavali avaa työnäkyään jakeissa 24-29. En pysty pelkistämään sitä. Meilläkin on näkypäivä 15.2. Tässä voisi olla näyn pohtimiselle pohjaa. Ja koko luku ja kirje ovat sellaista, joka kannattaa näiden kommenttien lisäksi lukea kokonaan.
Mukailen jakeita 21-22: Meidätkin, jotka ennen olimme vieraantuneita ja mieleltämme hänen (Jumalan) vihamiehiä pahoissa teoissamme, hän on nyt sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen meidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina eteensä. Aika hurjaa – Jeesuksen läpi katsottuna näytämme Isän silmissä tällaiselta.
Pirkko