Tekijä: Pirkko

5. Moos. 21

Room. 7

Vuosia sitten New wine -tapahtumassa enkkupastori totesi, että hänessä on sisällissota. Ihmisen sisällissodasta on tämän luvun perusteella Paavalillakin vahva kokemus. Sen hän toteaa ihan suoraan ja ymmärrettävästi jakeissa 14-24. Tekee kurjasti, kun tahtoisi hyvää ja vaikka tahtoisi hyvää, toimii silti päinvastoin.

Kun haluaisin vaikkapa luoda lämpöisen tunnelman perheeseen, ymmärtää läheisiä, rohkaista ja rakastaa, tukea ja suojata, tehdä kodista mainosten antaman kuvan mukaisen lämminhenkisen ikuisen perhejoulun, niin mitä tapahtuukaan minussa ja mitä saattaakaan tulla suustani ulos – painokelvotonta soopaa, sitten on tunnelmat pilalla ja kaikki aivan toisin kuin tahtoisin. Mokistamme huolimatta olemme Kristuksessa, se ei katoa mihinkään. Tämä luku päättyy kannustaviin sanoihin: ”Kiitos Jumalalle, Kristuksen, meidän Herramme kautta! Niin minä siis tällaisena palvelen…”

Missä olemmekaan tänään ja miten fiilis vaihteleekaan päivän aikana, tuleeko sutta ja sekundaa, saamme palvella Kristuksen tähden, Hänessä, tällaisenamme.

Pirkko

5. Moos. 20

Room. 6

Miten paljon eri uskonnoissa onkaan menoja, menetelmiä, uhreja jumalien lepyttelyyn ja oman kelvollisuuden saamiseksi. Tarkoituksena on saada hyvitettyä oma elämä ja teot ja saada lepytettyä jonkin niminen jumalaksi määritelty. Miten paljon rukoillaankaan jotain sellaista, jota ei ole olemassakaan tai sitten on jonkinlainen henki suoraan kuilun puolelta, josta on jopa kokemuksia.

Evankeliumi tuo uudenlaisen näkökulman, vapautuksen synnin orjuudesta, syntisyyden aiheuttamasta pelokkuudesta ja syntisyyden aiheuttamasta häpeästä. Vaikkemme pääsekään tässä ajassa irti ns. luonnolliseen minäämme, vanhaan ihmiseemme (jae 6) kytkeytyvistä perisynnin pyyteistä, meidän ei tarvitse määrittää sen kautta identiteettiämme. Hengellisesti orientoituessa jae 22 tuo meille valtavan lohdun ja toivon siitä, mikä on meidän osamme, vaikka näitä ei oikein ole ymmärtää: ”olette synnistä vapautettuja”, ”teistä on tullut Jumalan palvelijoita”, ”hedelmänne on pyhitys”, ”loppu on iankaikkinen elämä”.

Tämän luvun huipennus on viimeisessä jakeessa, jae 23: Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Oleellista on kiinnittää huomiota sanaan lahja. Lahjaa ei tarvitse ansaita, kinuta tai kerjätä, se on saatu ja saadaan.

Onpa jytyä asiaa – tämä vaatii nyt vähän hengitystä. Synnyttäköön nämä asiat tälle päivälle kiitosta sydämiin, käsitämme tätä tai emme.

-Pirkko

3. Moos. 13, Matt. 28

Luvun alussa kerrotaan Jeesuksen haudan avautumisesta ilman ihmisen toimintaa. Matteus kertoo, että enkeli toimi vartijoidenkin silmiin näkyvällä tavalla niin, että he menivät toimintakyvyttömiksi. Naiset ja myöhemmin opetuslapsetkin todistivat tyhjää hautaa. Tyhjä hauta piti ilmeisesti nähdä omin, inhimillisin silmin. Mekin näin saamme tiedon asiasta.
Jotta ylipapit olisivat säilyttäneet kasvonsa, he turvautuivat sotilaiden lahjontaan. Sotilaiden piti puhua valhetta tapahtuneesta, jolloin vartijat joutuivat ikään kuin mitätöimään oman osaamisensa. Valheen sisältöhän oli, että mukamas opetuslapset olisivat tulleet ja varastaneet ruumiin. Kukahan uskoi, että aseistetut vartijat olisivat olleet heikko vastus tai uskaltaneet nukkua työssään. Tavallaan vartijoille oli noloa ehkä sekin, että he aamun tullen huomasivat vahtineensa tyhjää kalliota.

Toistan eilistä johtopäätöstä. Kun ylösnousemusvoima vaikuttaa, sitä ei pidättele mikään. Pyrimmeköhän yksilöinä tai seurakuntanakin joskus pitämään Jeesusta aisoissa jonkin asian tai tilanteen pelossa? Lööppejä emme halua, hullun mainetta emme halua. Jeesus auta ja johdata meitä silti, vaikka olisimme oman katu-uskottavuuden ja maineemme kontrolloijia. -Pirkko