Tekijä: Pirkko

3. Moos. 11, Matt. 27

Tässä luvussa Jeesus on jo tuomittavana ja ylipapit ikään kuin niskan päällä. Pilatus maaherrana joutuu hankalaan tilanteeseen yhteiskunnan ja uskonnollisen paineen väliin. Tällaisia painetilanteita taitaa olla tänäkin päivänä sekä yksilöillä että yhteiskunnalla monen asian äärellä. Joissain asioissa yhteiskunta on taipunut painostajien vaatimuksiin, jotka ovat Jumalan Sanan kanssa ristiriitaisia. Jeesus, anna meille anteeksi. Rukoillaan niiden puolesta, jotka pitävät Sanaa julkisesti arvossaan.

Tässä luvussa päällisin puolin voittajina olivat Jeesuksen vastustajat. Oletetun voittajan puolella oleminen ei mielestäni toisi oikeutta lisäväkivaltaan ja häpäisyyn, jota sotilaat tuottivat vangitulle. Tuohduttaa moinen kurja käyttäytyminen. Jakeessa 54 sadanpäällikkö ja vartijat (olivat kai sotilaita hekin) tunnustivat Jeesuksen kuoleman jälkeen: ”Tämä oli todellakin Jumalan Poika!” Aamen, oikeassa olivat.

Jakeista 62 eteenpäin kerrotaan, että Jeesuksen haudalla asetettiin vartijat kuolleista nousemista estämään. Vartijat olivat käsittääkseni alan vahvoja ammattilaisia. Tehtäväksiantoon liittyi oletus, että opetuslapset tulisivat ryöstämään ruumiin. Jumalan Pojaksi tunnistetun uhrin kohdalla olisi voinut olettaa, ettei inhimillinen voima ja vahva ammattitaito ehkä riitä. Yrittivät silti.

Kiitos Jeesus, ettei sinua pidättele mikään inhimillinen este tai vartiointi, kun ylösnousemusvoimasi vaikuttaa. Näytä voimasi vaikutus tänäänkin, nosta ja kannattele yli inhimillisen logiikan. -Pirkko

3. Moos. 10, Matt. 26

Tämä luku on kovin tuttua sen sisältämien tapahtumien osalta. Pysähdyin luvun alkuun, jossa on kertomus naisesta, joka vuodatti kallisarvoista öljyä Jeesuksen päälle aterioimisen yhteydessä Betaniassa Simon Spitaalisen talossa. Naisen tekemä palvelus sai opetuslapset paheksumaan kalliin öljyn vuodattamista. Jeesus puolusti naisen tekoa, antoi naiselle arvon ja teolle merkityksen. Jakeessa 12 Jeesus sanoi, että nainen vuodatti öljyn hänen päälleen hänen hautaamistaan varten. Hautaamisen jälkeenhän ajan tavan mukaan käytiin voitelemassa ruumista (Mk. 16:1).

Jäin pohtimaan, minkälainen ajanjakso oli tämän voitelutilanteen ja Jeesuksen kiinnioton ja muiden Hänen ajallisen elämänsä loppuosan tapahtumien välillä. Olisiko Jeesuksessa ollut tuon kalliin tuoksuvoiteen tuoksu jopa hänen pilkkaamisen ja pahoinpitelyn aikanakin. Onko tässä sekä käytännössä että vertauskuvallisesti kyse Kristuksen tuoksusta? Viittaan Kristuksen tuoksusta jakeisiin 2 Kor. 2: 14-16. Pohtimisiin. -Pirkko

3. Moos. 9, Matt. 25

Tässä luvussa on vertaus talenttien saamisesta ja niiden avulla busineksen tekemisestä. Se, joka sai vähiten, ei osannut sijoittaa viisaasti, vaan pyrki säilyttämään edes sen, minkä oli saanut, että saa saamansa pidettyä tallessa. Minua on usein kummastuttanut tuon varovaisen palvelijan ankara kohtelu.

Luin hiljattain jo edesmenneen rovasti Toivo Lemmetyisen kirjaa Lähellä Isää (1989). Siinä hän viittasi piispa Nikolaisen tulkintaan tästä vertauksesta. Kyse ei olisi vastakkainasettelu ahkeruuden ja laiskuuden välillä, vaan riskejä ottavan rohkeuden ja varovaisuuden välillä. Varovaisuus haluaa varmistaa vain oman elämänsä. Vastuunsa tuntevalle uskotaan enemmän. Johtopäätös olisi piispan mukaan, että sellainen uskonnollisuus, joka pyrkii suojelemaan vain itseään, kuihtuu ja kuolee pois. Tämä tulkinta tuo tähän vertaukseen yksilöä laajempaa sovellusta.

Mitähän riskejä ottava rohkeus voisi tarkoittaa? Voisimmeko vaikka lahjoittaa omastamme hiukan rohkeammin ja katsoa, miten Isä pitää huolta? Voisimmeko vaikka rukoilla ihan vieraan ihmisen puolesta itselle vieraassa ympäristössä? Voisimmeko vaikka …., mutta ei välttämättä yksin vaan yhdessä? – Pirkko