5. Moos. 23, Room. 9

5. Moos. 23

Room. 9

Tässä luvussa Paavali harmittelee Israelin paatumusta evankeliumin äärellä. Pitäytyminen vanhaan lakiin estää heitä näkemästä Kristuksen, kulmakiven merkitystä. Kulmakiven synonyymejä ovat Googlen AI:n mukaan sanat perusta, pohja, peruspilari, tukipilari, peruskivi, lähtökohta, peruslähtökohta, nurkkakivi.

Israelin asenne oli Paavalista harmillinen, Jumalahan kutsui omaa kansaansa ja halusi sekä haluaisi, että myös juutalaiset pelastuvat. Vain jäännös (tarkoittaakohan jäännös pientä määrää) heistä on oivaltanut ja oivaltaa Jeesuksen Kristukseksi. Olen jossain määrin ymmärtämätön näissä juutalaisten ja Israelin asioissa. Sen luulen ymmärtäväni, ettei kukaan pelastu muuten kuin Jeesuksen kautta, etnisin perustein lisäbonuksia tai oikopolkua ei saa kukaan.

Jeesus, siunaa tänään evankeliumin julistus niin juutalaisille kuin kaikkien muidenkin kansojen keskuudessa.  

Pirkko

5. Moos. 22, Room. 8

5. Moos. 22

Room. 8

Tämä luku alkaa mielijakeillani: ”Nyt ei siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa, sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” (Suomen kansan Raamattu). Mikä lepo!

Mielenkiintoista on, että muutamat suomenkieliset käännökset, joista tarkistin toisen jakeen sanamuotoja, käyttävät sanoja ”vapauttanut sinut”. Amplified, laajennettu käännös käyttää ilmaisua ”has freed me” (vapauttanut minut). Yhteenvetona voisi todeta, että sinut ja minut, meidät on vapautettu. Tämä on yksi sellainen seuraus Jeesuksen täytetystä työstä elämässämme, ettemme ole vielä lopullisesti kokeneet, miten tämä todentuu aikanaan tai siis iankaikkisuudessa. Silti voimme iloita ja olla pelosta vapaita tuomion suhteen.

Palvelemme, elämme ja möhlimme asioissa ja ihmissuhteissa, olemme hengellisestikin ymmärtämättömiä monta kertaa, silti minkäänlainen rangaistustuomio ei ole odottamassa. Jeesus kantoi myös ristin häpeän, joten taitaa olla, ettei meidän tarvitse kohdata edes häpeän tunnetta, kun kohtaamme Jeesuksen kasvoista kasvoihin. (Lue häpeään liittyen Room. 9:33 ja 10:11) Jakeissa 38-39 vielä vahvistetaan, ettei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Ei siis mikään.

Mykistyin tätä kirjoittaessani tämän varmuuden äärelle. Mykistävää keskiviikkoa meille!  

Pirkko

5. Moos. 21, Room. 7

5. Moos. 21

Room. 7

Vuosia sitten New wine -tapahtumassa enkkupastori totesi, että hänessä on sisällissota. Ihmisen sisällissodasta on tämän luvun perusteella Paavalillakin vahva kokemus. Sen hän toteaa ihan suoraan ja ymmärrettävästi jakeissa 14-24. Tekee kurjasti, kun tahtoisi hyvää ja vaikka tahtoisi hyvää, toimii silti päinvastoin.

Kun haluaisin vaikkapa luoda lämpöisen tunnelman perheeseen, ymmärtää läheisiä, rohkaista ja rakastaa, tukea ja suojata, tehdä kodista mainosten antaman kuvan mukaisen lämminhenkisen ikuisen perhejoulun, niin mitä tapahtuukaan minussa ja mitä saattaakaan tulla suustani ulos – painokelvotonta soopaa, sitten on tunnelmat pilalla ja kaikki aivan toisin kuin tahtoisin. Mokistamme huolimatta olemme Kristuksessa, se ei katoa mihinkään. Tämä luku päättyy kannustaviin sanoihin: ”Kiitos Jumalalle, Kristuksen, meidän Herramme kautta! Niin minä siis tällaisena palvelen…”

Missä olemmekaan tänään ja miten fiilis vaihteleekaan päivän aikana, tuleeko sutta ja sekundaa, saamme palvella Kristuksen tähden, Hänessä, tällaisenamme.

Pirkko