Tekijä: Pirkko

3. Moos. 8, Matt. 24

Lopun ajan tapahtumien kuvaus on aikamoista luettavaa. Mikä on sinun ja minun osa tai vastuu näissä tapahtumissa? Itse tapahtumille emme voi mitään. Jakeessa 20 sanotaan, että rukoilkaa, ettei se tapahtuisi talvella tai sapattina? Estäisivätköhän sapattisäädökset mahdollisuutta suojautua? Entä tuo talvi? Ainahan taitaa jossain päin maailmaa olla talvi. Vai tarkoittaako tämä rukousaihe, ettei Lähi-Idässä olisi tuolloin talvi. Tässä on siis silti vastuumme yksi ulottuvuus.

Pohdin ajan merkkien seuraamista. Ihan selvästi tässä opetetaan, ettei Jeesuksen toinen tuleminen ole minkäänlainen vaivihkainen tapahtuma niin, että Hän olisi jossain päin muka maan päällä ilman, etteikö siitä kaikki tietäisi. Tuleminen vaikuttaa tämän luvun kuvauksen perusteella olevan niin näkyvä, ettei se jää kenellekään missään epäselväksi.
Osamme ajan kuluessa ja odottaessa Jeesusta on seurata Häntä, pitäytyä Hänen Sanassaan, pysyä uskovien yhteydessä. Arvelen, että ehkä noina (vai pian näinä) epäjärjestyksen aikoina voi korostua omaisuuden yhteys ja toisten auttaminen, brunssi- ja lunssikirkot. Tätä voi opetella vaikka heti tilaisuuden tullen. -Pirkko

3. Moos. 7 , Matt. 23

Tämä luku sisältää kuuluisia Jeesuksen voi -huutoja. (Vanha vitsi: voi teitä on ruotsiksi smör vägar). Ja asiaan. Olen joskus saanut opetusta näistä voi-huudoista. Kuulemma kaikki nämä kaupungit, joista Jeesus sanoi ”voi sinua”, ovat kadonneita paikkakuntia. Tällä perusteella voi-huutoja pidetään kuin kirouksina, vaikka ovat varmaan sisältäneet Jeesukselta paljon myös sääliä (on eittämättä tiennyt kaupunkien tulevaisuuden).

Tämän ajattelun perusteella saamani opetuksessa oli ohje, ettei uskovan ihmisen tarvitse voivotella lannistuneena. Meillä on keinona rukous ja siunaaminen kauhistelun tai voivottelun sijaan. Käytetään sitä yksin ja yhdessä vaikka jo tänään. -Pirkko

3. Moos. 6, Matt. 22

Luku alkaa sanoilla ”Jeesus jatkoi”. Edellisestä luvusta pitää aloittaa, että pääsemme juoneen mukaan, mitä Jeesus jatkoi. Siellä sanotaan, että Jeesus puhui temppelissä ja opetti siellä, ylipappejakin oli kuuntelemassa. Tämän luvun jakeessa 15 mainitaan, että fariseukset juonivat viheliäitä kysymyksiä Jeesukselle tavoitteenaan saada hänet sanoistaan kiinni. Jakeessa 23 tulee esille, että samana päivänä saddukeukset kysyivät kysymyksen ylösnousemuksesta, vaikkeivät edes uskoneet ylösnousemukseen. Luvun lopussa vielä lainoppinut esittää jakeesta 35 alkaen kysymystään tarkoituksena tietenkin panna Jeesus koetukselle. On ollut vastusta ja painostusta joka suunnalta. Yhteiskunnan ja kirkon vaikuttajat, ajan viisaat ovat äkkiseltään ajateltuna kovia vastuksia ikään kuin Goljateja Daavidille.

Osalle kysyjien älykkäiksi ja oveliksi tarkoitetut kysymykset saavat Jeesukselta napakan, mykistävän vastauksen. Lainoppineen kysymys, mikä on lain suurin käsky ja siihen tullut vastaus on meillekin hyödyllinen. Olen itsekin joskus pohtinut 10 käskyä, onko niillä jokin arvostusasteikko esim. varastaminen ja väärä todistus lähimmäisestä olisi pienempi synti kuin tappaminen. Jeesus vetää maton alta tällaiselta ajattelulta.

Jeesuksen vastaus suurimmaksi ja ensimmäiseksi käskyksi oli: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikella ymmärrykselläsi.” Toinen tämän kaltainen on: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Ja Jeesuksen yhteenveto: ”Näihin kahteen käskyyn sisältyy koko laki ja profeetat.” (jae 40) Tämä on kuin Daavidin lingon yksi purosta otettu kivi, joka ratkaisee tilanteen.

Myöhemmin Raamatun teksteistä saamme vielä ymmärryksen, että Jeesus itse uhrikuolemallaan täytti koko lain uhraten itsensä (Hp. 7:27). Tämä lause kommentoikoon myös tämän viikon Vanhan Testamentin lukuja. Tällaisin ajatuksin viikon alkuun, ole siunattu. Pirkko