Tekijä: Pirkko

2. Aik. 13

Tämä luku kertoo kuningas Abian ajasta Juudan kuninkaana. Abialla oli johtajuudessaan identiteettinä Daavidin suvun kuninkuus. Jakeista 8-12 voisi rakentaa oikein kunnon parannussaarnan meille ja nykyajan maailmalle. Kuinka paljon onkaan luulemista, että Jeesus on jotain muuta kuin lopullinen voittaja ja että inhimillisellä mielipiteellä olisi voimaa Hänen ylitseen. Kuinka paljon ”sonnipatsaita ” on, joihin turvaudutaan ja joita arvostetaan, kuinka paljon asetammekaan itsellemme ”pappeja”, poimimme erilaisia ismejä mielenrauhoittamiseksi, rikastumiseksi ja ties mihin tarpeeseen.

Uuden testamentin puolelta nouseva käsitys yleisestä pappeudesta ei tarkoita, että julistaisimme itsemme papeiksi ja eläisimme omien oppiemme mukaan. Tärkeää on suuntautua sen mukaan, että meidän Jumalamme on Herra (jae 10) ja Jumala johtaa meitä. Mikä suoja omalle elämälleni onkaan, kun voin kuulla Sanan opetusta ja saada seurakunnalle annettuja ”taistelumerkkejä” (vrt. jae 12), joita ovat vaikkapa rohkaisu, rukousvastausten kuuleminen, toivon ja näyn vahvistuminen.

Matt. 8

Luvun alussa Jeesus tuli alas vuorelta ja suuri ihmisjoukko seurasi häntä. Jeesus paransi spitaalisen ja kielsi häntä kertomasta tästä kenellekään. Jeesus kehotti miestä menemään näyttämään itsensä papille ja uhraamaan, mitä parantuneen kuului Mooseksen lain mukaan uhrata. Hiukan outoa, ettei mies saanut kertoa, kun Jeesusta seurannut suuri joukko vaikuttaisi olleen näkemässä. Josko se olikin merkityksetöntä, mitä ihmiset ympärillä puhuivat, oleellista oli, mitä Jeesuksen kohtaama mies ei puhunut.

Ehkä tässä on tarkoituksena saada spitaalista parantuminen kunnolla lain mukaan loppuun hoidetuksi. Kun prosessi vietiin loppuun asti lain kirjaimen ja käytännön mukaan, miestä kohdeltiin parantuneena ja hän sai sosiaalisen asemansa takaisin. Näin arvelen.

Tuleepa tästä mieleen pääsiäinen ja sitä seuranneet tapahtumat: uhri uhrattiin, pääsiäisaamun ylösnousemus ja vieläpä helluntaina Pyhän Hengen vuodatus. Jumala vei meidän puhdistamisen loppuun asti. Täydellinen uhri, täytetty työ, ylösnousemus ja täydellinen hengellinen varustus elää. Kuinkahan tämän todentuu meidän elämässä tänään arjen taas alettua?

Pirkko

2. Kun. 19

Luku on otsikoitu Kuningas pyytää Jesajalta apua. Jesaja oli Jumalan profeetta ja siksi luotettava avun lähde kuningas Hiskialle. Nimittäin vihollisia ja vihollista asennetta oli ympärillä. Hiskia sai jopa uhkailukirjeen viholliselta. Siinä muiden kansojen aiemmilla voittamisilla kehuttiin ja uhottiin, kuinka ne oli voitettu niiden jumalista huolimatta. Uhkailija luuli, että elävä Jumala olisi voimassaan verrattavissa  muiden kansojen itsetehtyihin kivisiin, puisiin jumaliin ja siksi Israelin kansa tulisi olemaan voitettavissa yhtä lailla.

Millaiset uhkakuvat mieltämme painavatkaan, on mahdollista tehdä kuin Hiskia ja levittää uhkakuvat Herran eteen ja pyytää apua. Hiskian rukous päättyi (jae 19) ” …sinä yksin olet Herra ja Jumala.” Jesajan kautta tuli Herralta viesti: ”Minä kuulin sinua, …”. Tämä rohkaisee rukoilemaan kaikenlaisen pyörityksen ja painostuksenkin keskellä. Jumala kuulee, Hän auttaa ajallaan ja tavallaan.

Ilm. 16

Tämä luku on otsikoitu Jumalan vihan maljat. Näitä maljoja on yhteensä seitsemän. Maljat ovat laadultaan erilaisia ja ne vaikuttavat pääasiassa luonnossa.  Kun luen näitä tapahtumia, vaikuttaa siltä, ettei seurakunta enää ole maan päällä. Jumalan ylistyksestäkin vastaavat enkeli (jae 5) ja alttari (jae 7). Ajattelen, että jos seurakunta olisi maan päällä, sen kyllä kerrottaisiin huutavan Jumalaa avuksi ja saavan lohtua. Vertauskuvia tai kuvailuja tapahtumista on osin vaikea ymmärtää. Näitä lukiessa voimme täysin turvautua rakastavaan Jeesukseen. Meille tuo määritelmää jakeen viisi enkelin sanat: ” Vanhurskas olet sinä, joka olet ja joka olit, sinä Pyhä, joka annoit nämä tuomiot.” Tässä samassa Vanhurskaassa olemme turvassa Jeesuksen ansiosta.

Pirkko

2. Kun. 5

Kun luen kertomusta sotapäällikkö Naamanista ja hänen vaimonsa palvelijasta, peilautuu mieleen Joosefin elämä. Tässä kerrotaan pienestä tytöstä, joka oli ryöstösaaliina tuotu Israelista, joutunut palvelijaksi Naamanin perheeseen, vieraaseen kulttuuriin. Naaman tarvitsi parantajaa spitaalilleen. Pieni, vierasmaalainen, palvelija ja vielä tyttö, mutta hänellä oli merkityksellinen sanoma herransa tilanteeseen. Hän tiesi, että Israelissa on profeetta, joka voisi auttaa. Jakeet 4 ja 5 kertovat, että suuri sotapäällikkö ja kuningas keskustelivat pienen tytön puheista. Tuossa asemassa olevien ei luulisi piittaavan palvelustytön puheista.

Pienen tytön sanat saivat Syyrian kuninkaan kirjoittamaan Israelin kuninkaalle kirjeen, kirje sai Israelin kuninkaassa voimakkaan tunnereaktion, jonka perusteella profeetta Elisa viesti Israelin kuninkaalle omista mahdollisuuksistaan. Pienen tytön sanat saivat Naamanin palvelijoineen matkustamaan Israeliin. Ja siellä Naaman saikin avun ja lisäksi uskon Herraan. Arvelen, ettei sotapäällikkö Naamanilla ollut kokemansa jälkeen intoa uusiin ryöstöretkiin Israeliin. Pienen tytön lauseilla oli hengellinen ja ehkä myös sotilaspoliittinen vaikutus entisen kotimaansa eduksi.

Miten mitättömäksi, pieneksi, jonkun järjestelmän orjuuttamaksi itsemme koemmekaan, meillä on silti sanoma. Sanoman tuoja voi olla vaikka lapsi, joka tietää, että Jeesus parantaa ja auttaa. Sanoma on oleellinen, ei sen välittäjän asema. Kenen olisi tänään tarpeen kuulla Jeesuksen mahdollisuuksista?

Ilm. 2

Tässä luvussa on viesti neljälle eri seurakunnalle, jotka olivat vinoutuneet eri tavoin. Oli vinksahdus mitä tahansa, lääkkeeksi tarjottiin ”Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnalle…” (jakeet 7, 11, 17 ja 29). Tulkitaan näitä Ilmestyskirjan seurakuntia tuohon aikaa eläneiksi, seurakunnan historiana ja elämänkaarena tai mitä niitä tulkintoja onkaan, Jumala äänen kuuleminen on seurakunnalle tärkeä ominaisuus. Jeesus on seurakunnan pää. Seurakunnalle tarkoitettua Jumalan ääntä, Hengen puhetta voi tulla kuulemaan yhteisiin kokoontumisiin. Jumala puhuu tavalla ja toisella. Kuuntelemisiin!

Pirkko