Tekijä: Tommi

Job. 5

Ilm. 4

Ilm.4 (2020 käännös)

No niin, tällä viikolla sitten jobia ja ilmestyskirjaa. Tässäpä kirjoitushaastetta kerrakseen 🙂
Tiedän että tämä on monelle teistä lukijoistakin haastavaa. Jospa uudesta (vuoden 2020) käännöksestä
innoitusta näiden lukemiseen. Lisäsin linkit ja käytän sitä omien kommenttien pohjana.

Jobin kirja: Elifasin puheessa on monta oleellista ja tärkeää kohtaa. Mutta tuo puhe on… puhe 🙂 Sitä kelpaa kertoa yhdelle ihmiselle tai isolle väkijoukolle. Sen sanoma osuu niin rikkaaseen, köyhään, terveeseen, sairaaseen, nuoreen, vanhaan…jne.
Mutta kun elämä kolhii, niin kaipaako ihminen siinä tilanteessa puheita? Tuskinpa. Vierellä kulkemista, myötä elämistä, huolenpitoa, toisesta välittämistä ja kuuntelua sen sijaan.
Päivän pohdintana: Miten kohdata kärsivä ihminen?

Ilmestyskirja: Ikuisuus. Olen tainnut siitä aiemminkin kirjoittaa mutta mielestäni ikuisuus on jotain ajan tuolla puolen. Jos näin aikaan sidottuina olentoina pääsemme katsomaan jotain ajan toisella puolella tapahtuvaa, niin meidän aikakäsityksessä se näyttää no.. ikuisuudelle. Miettikääpä sitä 🙂

Ilmestyskirja: taivaalliset olennot. Tämän kuvauksen mukaan nuo olennot puhuvat. Ja se mitä tuosta tekstistä tulkitsen niin voidaan sanoa että nuo olennot kykenevät ajatteluun. Ja kuvauksien perusteella kyseessä on jotain muuta kuin ihminen. Olennot eroavat ihmistä ja toisistaan.
Kun katselee yötaivaalle ja näkee tähtien paljouden niin se pistää miettimään… esimerkiksi tätä kohtaa raamatusta 🙂

–Tomppa

2 Aik. 20

1 Tim. 2

Kerroin maanantaina että tämä viikko on minulle juhlaviikko. Olen tällä viikolla kirjoittanut teemalla: Mitä tämän päivän raamatunkohdista kertoisin nuoremmalle itselleni? Sille joka ei lukenut raamattua tai käynyt kirkossa…

Tällä viikolla olen nostanut esiin asioita, jotka liittyvät kristittyjen maailmanlaajuiseen  (seurakunta- ja kirkkokunta rajojen ylittävään) yhteisöön kuulumiseen. Tämä siksi että jos jotain haluaisin kertoa nuorelle itselleni 20:stä vuodestani uskossa, niin se olisi nimenomaan kristillisen uskon yhteisöllisyys. 

Tämän päivän (sekä uuden että vanhan testamentin) luvuissa kerrotaan rukouksesta. Rukous on kristillisessä uskossa tärkeää. Löysin uskon rukouksen kautta. Elämäni vaikeimmassa vaiheessa laitoin kädet ristiin ja sanoin: “Jos siellä toisella puolella on joku, niin auta”. Elämä ei muuttunut heti, mutta jo puolen vuoden päästä asiat olivat huomattavasti paremmin. Ja käännekohta näin jälkikäteen tarkasteltuna oli tapahtunut tuolloin kun rukoilin ensimmäisen kerran.

Kesti kuitenkin 11 vuotta tuosta hetkestä ennen kuin tulin seurakuntaan mukaan. Olisin tullut jo aiemmin (ja syytä olisi ollut), mutta rohkeus ei riittänyt. “Tule mukaan”. Siinä kaksi sanaa jotka minun kutsumiseen mukaan olisi riittänyt. Kun ei ollut uskovia ystäviä/tuttavia jotka olisivat kutsuneet mukaansa ja nuoren miehen mielen täyttivät muut asiat, niin myös rukous unohtui pitkäksi aikaa.

Kun aikanaan 20 v. sitten aloin rukoilla pitkän tauon jälkeen, niin jonkin ajan päästä siitä rohkaistuin tulemaan Kohtaamispaikkaan yksin. Sinä iltana Kohtaamispaikassa rukoilin ensimmäistä kertaa elämässäni ääneen ja muiden kanssa. Rukous yksinään ja yhdessä toimi. Lähdin hakemaan sen hetken ongelmiin ratkaisua ja sainkin uuden elämän. On se Jeesus reilu kaveri 🙂

Siinäpä iloisia muistoja meille kaikille näin uuden vuoden alkuun rohkaisuksi. Siunausta ja mitä parhainta vuotta Jeesuksen kanssa sinulle toivoen  

— Tomppa

2 Aik. 19

1 Tim. 1

Kerroin maanantaina että tämä viikko on minulle juhlaviikko. Sen kunniaksi jatkan myös tänään pohtien: Mitä tämän päivän raamatunkohdista kertoisin nuoremmalle itselleni? Sille joka ei lukenut raamattua tai käynyt kirkossa…

Eilisistä raamatunkohdista nostin esiin muutaman käytännön toimenpiteen esimerkkinä mihin kristittyjen yhteisöjen jäsenten tulisi keskittyä. Tälle päivällä nostona mihin kristillisen yhteisön (ja sen jäsenten) toiminta ja oleminen pohjautuu: “Meidän Herramme armo on ollut yltäkylläinen, samoin se usko ja rakkaus, jonka Kristus Jeesus saa aikaan.” 

Uuden vuoden alussa on kiusaus jäädä menneeseen kiinni, varsinkin huonoihin asioihin. Se mitä itse on tehnyt harmittaa. Se mitä muut ovat tehneet (tai jättäneet tekemättä) minulle tuo katkeruutta.

Kristittyjen yhteisöön kuulumisen liittyy olennaisesti Jumalan armo. Ja se että uskoa ja rakkautta ei tarvitse pusertaa omasta minästä. Sen sijaan antaa sen syntyä kun olemme rukouksen, raamatun sanan tai seurakunnan hartauksien kautta yhteydessä Jeesukseen.
Siinä iloinen uutinen meille kaikille näin uuden vuoden alkuun rohkaisuksi. 

— Tomppa