Tekijä: Topi Viitasalo

Job. 14

Ilm. 13

Job käsittelee ihmisen kuolevaisuutta ja rajallisuutta.

Tämä oli yksi iso Jumalan luokse ajava teema silloin, kun itse pohdin nuorempana uskon kysymyksiä. Muistan kirjoittaneeni lukiossa äidinkielen aineenkin tästä aiheesta: Jos on pienikin mahdollisuus sille, että Jumala ja ikuinen elämä on olemassa, niin siitä kannattaa ottaa selvää. Jos kaikki loppuu kuolemaan, niin eipä tällä elämällä, mitä ikinä se sisältääkään, ole merkitystä. Nämä siis mietteitä ennen uskoontuloa.

Nyt voin, hyvin pääsiäisen aikaan liittyen, vastata yhteen Jobin kysymykseen: ”Mutta voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut?” (Jae 14).

Kyllä voi! Jumala herätti Jeesuksen kuolleista ja sama odottaa meitäkin ”…kaikki Kristuksesta osallisina tehdään eläviksi, jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus ja sen jälkeen Kristuksen omat, kun hän tulee.” (1. Kor. 15:22-23)

Tämä on se perimmäinen ja lohduttava toivo, joka meillä tässä elämässä ja varsinkin kärsimysten keskellä on. ”Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma. Se ulottuu väliverhon tuolle puolen.” (Hepr. 6:19)

Tällaista Heprealaiskirjeessä mainittua lujaa ja varmaa ankkuria tulee tarvitsemaan Ilmestyskirjan kuvauksien keskellä elävä kristitty. Kristityt tulevat monella tavalla haastetuiksi ja vainotuiksi. ”Nyt kysytään pyhiltä kestävyyttä ja uskoa.” (Jae 10) Ainut keino pysyä pystyssä, on pitää kiinni Jeesuksesta, Hänen Sanastaan Raamatussa ja luottaa Pyhän Hengen antamaan voimaan, huolenpitoon ja iloon. ”Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. (Luuk. 6:22-23)

Jeesuksen voittoa kuolemasta saamme juhlia pääsiäisenä! ”Kuolema on nielty ja voitto saatu.” (1. Kor. 15:54)

Topi

Job. 13

Kärsimyksen keskellä oleva ihminen ei yleensä kaipaa neuvoja tai kauniita mietelauseita. Yleensä kuuntelu ja läsnäolo on paras apu.

Jobin kirja on hyvä esimerkki siitä, että Raamattua tulee lukea kokonaisuutena. Lähes koko kirja on täynnä ihmisten ajatuksia ja tunteita kärsimyksen edessä ja ihmisten vinoutuneita käsityksiä Jumalasta ja hänen toiminnastaan (esim. Jobin ystävien puheet). Jos näiden pohjalta alettaisiin tehdä teologiaa, mentäisiin vinoon. Jobin kirjan pointti aukeaa vasta lukemalla koko Jobin kirja. Homman pihvi löytyy vasta lopusta.

Ilm. 12

Ilmestyksen kieli ja siinä kuvattujen tapahtumien ajoitus on välillä hankalaa. Tässä luvussa vaikuttaa erityisen paljon siltä, että erilaiset pelastus- ja maailmanhistorian ja tulevaisuuden vaiheet risteilevät sikin sokin.

Lohikäärme pyrkii nielaisemaan lapsen, jonka nainen synnyttää (jae 4). Tämä voisi viitata tilanteeseen, jossa Jeesuksen syntymän aikoihin Herodes toteutti lasten joukkomurhan, jotta olisi saanut pois päiviltä vastasyntyneen messiaan. Maria ja Joosef vei kuitenkin Jeesuksen turvaan Egyptiin. Ylipäätään Saatana pyrkii kaikin keinoin vastustamaan Jumalan suunnitelmia tässä maailmassa. Hän tahtoo tuhota sen, mitä Jumala tahtoo synnyttää.

Luvussa kuvataan hengellistä sotaa. Me olemme osallisia tässä sodassa (jae 17). Vihollinen on raivon vallassa Jeesusta ja hänen omiaan kohtaan (jae 12 ja 17). Saatanaa kutsutaan ihmiskunnan eksyttäjäksi (jae 9), syyttäjäksi (jae 10) ja toisaalla valehtelijaksi ja valheen isäksi (Joh. 8:44). Näiden nimien mukaan hän ja hänen langenneet enkelinsä tässä sodassa toimivat eksyttäen, syyttäen ja valehdellen.

Jakeessa 11 kerrotaan, millä aseilla me voitamme tämän sodan: ”he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta” (33/38-käännös).
-Saamme julistaa syytöksiä vastaan täydellistä sovitusta ja pelastusta Jeesuksen ristillä vuotaneen veren kautta. Olemme Jumalan rakkaita lapsia ja Hänen omiaan. Emme omasta ansiostamme, vaan Jeesuksen täydellisen työn tähden. Syyttäjä ei kestä Karitsan veren edessä, vaan joutuu väistymään.
-Eksytystä ja valheita vastaan käymme Jumalan Sanan avulla. Saamme kiinnittyä Jumalan Sanan totuuksiin ja julistaa niitä eksytyksen ja valheiden yli. Totuuden edessä valheen isä ja eksyttäjä joutuu väistymään.

”Hän riisui aseista hallitukset ja vallat ja saattoi ne julkisen häpeän alaiseksi, kun hän sai niistä Kristuksessa riemuvoiton” (Kol. 2:15 RK-käännös)

Tätä riemuvoittoa saamme juhlia pääsiäisenä! Kristus voitti Perkeleen vallan!

Topi

Job. 12

”Onnen hylkäämä ansaitsee halveksuntaa, sanovat ne, joilla ei ole huolia, ja töytäisevät vielä kerran sitä, joka jo horjuu.” (jae 5)

Silloin kun itsellä menee hyvin, niin aika herkässä on se ajatus, että nuo joilla ei mene niin hyvin, ovat omilla teoillaan ja valinnoillaan päätyneet tuohon tilanteeseen. Sitten, jos ei nyt ihan suoraan, niin ainakin rivien välissä on pieni ylpeys siitä, että minä olen hoitanut homman oikein. Nuo toiset ovat oikeastaan ansainneet tuon huonomman osan. Siinäpä nyt kärsivät sitten seurauksista. Olisi kannattanut olla niin kuin minä. Johtopäätöksenä tästä, minun ei tarvitse auttaa heitä, koska itse he ovat itselleen kuopan kaivaneet.

Näin kärsimysviikon aluksi voimme muistella Vapahtajamme ja esimerkkimme asennetta ja tekoa meitä kohtaan, jotka olimme kaivaneet itsellemme synnin kuopan:

”Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes. 53:4-5)

Ilm. 11

”Koko maailman kuninkuus on nyt tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellulleen. Hän on hallitseva aina ja ikuisesti.” (Jae 15)

Jeesus on kuningas ja hänen valtakuntansa on hyvä. Miksi maailma näyttää sitten tältä? Täällähän tapahtuu ihan kauheita asioita!

”Sillä, asettaessaan kaikki hänen valtansa alle, hän ei jättänyt mitään hänen allensa alistamatta. Mutta nyt emme vielä näe kaikkea hänen valtansa alle asetetuksi.” (Hepr. 2:8 33/38-käännös)

Jeesuksella on kaikki valta. Elämme nyt kuitenkin aikaa, jossa Jeesus kutsuu ihmisiä vapaaehtoisesti sisälle valtakuntaansa. Jumalan valtakunta on jo nyt – mutta ei vielä. Jeesuksen hyvä valtakunta pulpahtelee tavalla ja toisella esille jo nyt. Odotamme kuitenkin aikaa, jolloin se tulee täydellisenä. Ilmestyskirjassa saamme nähdä välähdyksiä tuosta ajasta. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi.

Topi