Tekijä: Topi Viitasalo

Job. 17

Tuntuu jotenkin osuvalta tekstiltä hiljaiseen lauantaihin, jolloin Jeesus on haudassa.

Ilm. 16

Ilmestyskirjan kohta herättää ristiriitaisia tunteita. Jumala pyrkii taivuttamaan ihmisiä kääntymään hänen puoleensa, mutta ihmiset herjaavat Jumalaa eivätkä luovu pahoista teoistaan. Jumalan syvä tahto on siunata ja olla yhteydessä ihmiseen, mutta ihmisen pahuuden tähden, Jumalan siunaus on väistynyt. Tämän luvun keinot tuntuvat kovilta. Ikävä kyllä, yhteiskunnan hyvinvoivat kaudet harvoin tuottavat herätyksiä. Yleensä kriisit ajavat Jumalan luokse. Mutta niin kuin tässä luvussa näemme, niinkään ei aina käy. Jumalan ensisijainen tahto ei ole toimia niin kuin hän tässä luvussa toimii: ”hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät. (2. Piet. 3:9)

Tästä luvusta tulee mieleen Israelin kansan pako Egyptin orjuudesta ja visaukset, jotka kohtasivat faaraota ja egyptiläisiä. Jumala antoi Faaraolle aina vain uusia mahdollisuuksia kääntyä ja hyväksyä Jumalan tahto, mutta aina hän paadutti sydämensä. Viimeisen vitsauksen aikaan Israelin kansalle annettiin ohje: ”Ottakaa kukin lammas tai vuohi perhekuntaanne varten ja teurastakaa se pääsiäisuhriksi. Ottakaa sitten kimppu iisoppia, kastakaa se vatiin laskettuun vereen ja sivelkää verta oven kamanaan ja molempiin pieliin.” (2. Moos. 12:22-23) Kun näin toimittiin, vitsaus ei koskenut heihin.

Tuo uhri oli esikuva Jumalan Karitsasta. Me Jeesukseen uskovat, saamme olla Jeesuksen veren suojassa. ”Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta.” (Room. 5:9)
Pääsisäisenä saamme juhlia Jeesusta, jonka teon tähden me olemme turvassa.

Topi

Job. 16

Ilm. 15

Pitkäperjantai. ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” (Ps. 22:2 ja Matt. 27:46)

Kuulostaa aikalailla myös Jobin kysymyseltä.

Jeesus viittaa ristillä huutaessaan Daavidin Psalmiin 22 (, joka kannattaa lukea näin pitkänäperjantaina). Psalmin jakeessa 22 tapahtuu käänne. Valitus muuttuu ylistykseksi.

”Ei hän halveksinut heikkoa eikä karttanut kurjaa, ei kääntänyt pois kasvojaan vaan kuuli, kun huusin.” (Ps. 22:25)

Jeesukselle kärsimys ei ollu päätepiste vaan ”Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset” (Hepr. 12:2)

Myös Jobin kirjan lopussa tapahtuu käänne. Job nöyrtyy Jumala edessä. Kärsimyksen jälkeen tulee valtavat siunaukset.

Myös koko tämän ajan lopussa tapahtuu käänne. ”Kaikki kansat tulevat eteesi ja kumartavat sinua.” (Ilm. 15:4)

Pääsiäisenä saamme juhlia sitä, että meillä on Jumala, joka tietää mitä kärsimys on ja jonka ansiosta kärsimys ei ole päätepiste vaan väliaikainen asia.

Topi

Job. 15

Ilm. 14

Elifas pohtii tämän päivä Jobin luvussa Jumalan tuomioita ja oikeudenmukaisuutta tässä ajassa. Ilmestyskirjassa puhutaan viimeisestä tuomiosta tämän ajan lopussa.

Joskus viimeisen tuomion kuvaukset ovat ahdistaneet minua. On tuntunut, että se on liian iso asia ihmisen ymmärtää tai kantaa. Onneksi minun ei tarvitsekaan. Se on Jumalan homma. Saan luottaa siihen, että Jumala on hyvä ja oikeudenmukainen. Hän toimii oikein. Nykyään näkökulma on muuttunut enemmän siihen suuntaan, että odotan tätä Jumalan oikeudenmukaista tuomiota, joka poistaa vääryyden ja pahuuden. Olen niin kyllästynyt syntiin ja sen seurauksiin tässä maailmassa ja itsessäni, että odotan jo sitä päivää. ”…yhden ihmisen teon seurauksena oli kadotustuomio, mutta Jumalan armosta kaikkien rikkomusten seuraukseksi tulikin vapauttava tuomio.” (Room. 5:16). Jeesuksen omina saamme odottaa vapauttavaa tuomiota.

Ajattelen, että näiden tekstien on hyvä johtaa meidän kuitenkin noudattamaan enkelin ohjetta: ”Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia” (jae 7). Yleensä pelko on pelon kohteen luota pois ajava tunne. Jumalan pelko on toisenlaista. Se vetää meitä Jumalan läheisyyteen ja meitä pelottaa lähteä hänen turvistaan minnekään muualle. Jumalan pelko johtaa meidät kunnioittamaan häntä ja hänen tahtoaan ja antamaan hänelle kunnian.

”Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä, niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen.” (Jae 12)
Minua hieman häiritsee 92-käännöksen sanavalinta ”noudattaa käskyjä”. Jos katselee muita käännöksiä, niin ”noudattaa” sanan paikalla on sana ”pitää”. Esim. 33/38-käännös: ”pitävät Jumalan käskyt”. Tämä on ymmärtääkseni myös alkukielen kreikan sanalle ”tereo” uskollisempi sanavalinta. Monessa muussakin kohdassa Raamatussa puhutaan Sanan tai lakien pitämisestä (92-käännös kääntää usein noudattamisena).
Ero voi vaikuttaa hiuksenhienolta, mutta mielestäni se on merkittävä. Pelastus tulee uskosta Jeesukseen, ei käskyjen noudattamisesta. Kuitenkin pidän hänen Sanansa ja käskynsä. En lähde purkamaan tai vääntämään muuksi sitä silloinkaan, kun en onnistu noudattamaan kaikkea, en ymmärrä jotain tai en meinaa uskoa jotain. Voin painia Sanan kanssa. Silti pidän kiinni Sanasta sellaisena kuin se on enkä käänny siitä pois. Päämääränä ei ole lakihenkinen ja ulkokohtainen käskyjen noudattaminen pelastuksen saavuttamiseksi. Päämääränä on armon perustalla seisten Jumalan tahdon, totuuden ja viisauden syvempi ymmärtäminen ja siinä eläminen. Tämä voi toki ulkoisesti näyttää lain noudattamiselta, mutta perustus on täysin eri.

Pääsiäisenä saamme juhlia sitä, että Jeesus vapautti meidät lain orjuudesta! ”Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan.” (Gal. 4:4-5)

Topi