Jer. 8, Kol. 4

Jer. 8

Tässä valmistelin juuri ennen tämän kirjoittamista raamattuopetusta. Tämän päivän molemmat luvut antavat ohjeita puhumiseen ja opettamiseen.

”He ovat hylänneet Herran sanan — mitä viisautta heillä muka olisi!” (Jae 9)

Jos opetus ja elämä irrottautuu Herran sanasta, niin eksytään pois todellisesta viisaudesta.

Kol. 4

”Kunpa voisin tehdä sitä (Kristuksen salaisuutta) tunnetuksi ja puhua niin kuin minun pitäisi!” (Jae 4). Tämä on kyllä minunkin rukoukseni. Puhe tai opetus ei itsessään ole mitenkään tärkeä ja arvokas, oli se sitten kuinka hieno tai viisas tahansa. Sen on tarkoitus välittää elävää persoonaa: Kristusta, hänen viisauttansa ja voimaansa.

”Puheeni ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan ilmensi Jumalan Hengen voimaa, jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan.” (1. Kor. 2:4-5)

Pyhä Henki tule voimaksi ja viisaudeksi puheeseeni.

Topi

Jer. 7, Kol. 3

Jer. 7

”Tämän käskyn minä annoin heille: kuunnelkaa minua, niin minä olen teidän Jumalanne ja te olette minun kansani; kulkekaa aina sitä tietä, jota minä käsken teidän kulkea, niin teidän käy hyvin!” (Jer. 7:23)

Miltä maailma näyttäisi, jos Jumalaa kuunneltaisiin?

Kol. 3

Haudatkaa, luopukaa, riisukaa vanha, tehän olette kuolleet…

Pukeutukaa uuteen, teidät on yhdessä Kristuksen kanssa herätetty kuolleista, elämänne on Kristuksen kanssa kätketty Jumalaan…

Paavali kuvaa valtavan läheistä elämän yhteyttä (tai jopa ykseyttä) meidän ja Kristuksen välillä. Olemme saaneet liittyä Kristukseen ja hänen elämäänsä. Vanha on hänen kanssaan kuollut ja uusi on noussut eloon. Paavali julistaa tämän totena, eikä kysele, tuntuuko meistä tältä vai ei. Tämän on Kristuksen teon ansiota. Hän kehottaa meitä ajattelemaan ja elämään tämän todellisuuden mukaan.

Tämä kuulostaa helposti liian abstraktilta ja arkielämälle vieraalta. Kuitenkin kun tätä yhteyttä (tai ykseyttä) Kistuksen kanssa mietiskelee ja rukoilee, niin aivot ei tätä tajua, mutta aistin Pyhän Hengen tuoreen elämän pulpahtelua sisimmässäni.

”Ajatelkaa tekin samoin itsestänne: te olette kuolleet pois synnistä ja elätte Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room. 6:11)

Topi

Jer. 6, Kol. 2

Jer. 6

Jälleen karua ja surullista luettavaa.

Saamme elää hyvässä, rauhallisessa ja järjestäytyneessä yhteiskunnassa. Voisin kuvitella, Jeremian kuvaama yhteiskunta oli jotain avain muuta. Kuitenkin jotain yhteistä näillä yhteiskunnilla on. Aikojen saatossa Jumalan äänen kuuntelemisesta on luovuttu yhä enemmän ja enemmän.

Ajattelen, että tällä on suora yhteys esimerkiksi nuorten lisääntyneeseen pahoinvointiin. Vaikka kyse ei ole yksinkertaisesta tai helposta ongelmasta, niin uskon, että tässä on yksi juurisyy. Jos tiputamme Jumalan kuvioista pois, monilta elämän mielekkyyden ja järjestyksen perusedellytyksiltä tipahtaa pohja pois:

Jos ei ole Jumalaa, joka antaa ihmiselle arvon, mihin ihmisarvo lopulta perustuu?

Jos ei ole Jumalaa, joka määrittää oikean ja väärän, onko mitään oikeaa ja väärää?

Jos ei ole Jumalaa ja elämä loppuu kuolemaan, mitä järkeä tässä elämässä on?

Mistä löydän todellisen rakkauden?

Näitä kysymyksiä ei välttämättä tiedosteta tai sanoiteta näin, mutta uskon, että ne ovat olemassa pinnan alla.

Onneksi erityisesti nuorten keskuudessa on nähtävissä positiviista ja rohkeaa liikehdintää kohti Jeesusta. Rukoillaan tähän liikehdintään bensaa liekkeihin.

Kol. 2

Paavalin rukouselämä on kyllä aikamoista. Hän taistelee seurakuntien puolesta, joita hän ei ole koskaan tavannut (jae 1). Vaikka hän ei olekaan paikalla fyysisesti, niin hengessä hän katselee näissä vallitsevaa hyvää järjstystä ja uskoa (jae 5). Tulee sellainen vaikutelma, että vaikka Paavali onkin vankilassa, hän on kiinteästi liittynyt Jeesuksen sydämeen ja rakkauteen näitä seurakuntia kohtaan ja hän pystyy myös Jeesuksen kanssa tarkastelemaan Pyhän Hengen avulla näiden seurakuntien tilanteita.

Haluatko Pyhä Henki nostaa minulle tänään jonkun rukousaiheen? Opeta minua näkemään asioita sinun perspektiivistäsi.

Topi