Tekijä: Topi Viitasalo

Ps. 97

Room. 6

Hyvää juhannusta!

Eilen kirjoitin siitä, että Jeesusta kuvataan toisena ja viimeisenä Aadamina. Aadam nimi tarkoittaa hepreaksi ihmistä tai ihmiskuntaa. Tässä luvussa kuvataan, miten Jeesus ihmiskunnan edustajan vei jollain mystisellä tavalla meidät kaikki ristille: ”vanha minämme on yhdessä hänen kanssaan ristiinnaulittu” (jae 6). Kuolemaa seuraa ylösnousemus, jossa olemme myöskin mukana: ”Mutta jos kerran olemme kuolleet Kristuksen kanssa, uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan.” (Jae 8).

Saamme liittyä Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen kasteen ja uskon kautta. Olemme saaneet nousta Jeesuksen kanssa uuteen elämään. Tässä on totta ”jo nyt – ei vielä -dynamiikka”: Tämä ylösnousemus voima vaikuttaa meissä jo nyt, ei vasta tämän elämän jälkeen. Näemme elämässämme kuitenkin edelleen synnin vaikutuksia, jotka poistuvat kokonaan vasta, kun lopulta saamme nähdä Jeesuksen kasvoista kasvoihin.

”Miten siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme elä lain vaan armon alaisina? Emme toki!” (Jae 15)
Jos armo ei vie minua lähemmäksi Jumalaa ja kauemmaksi synnistä, niin se ei ole Paavalin kuvaamaa armoa. Armo on vapautta synnistä, ei vapautta syntiin. Armo ei kuitenkaan keskity syntiin vaan Kristukseen ja hänen täytettyyn työhönsä, joka on vapauttaa minut ja antaa voiman kristityn elämään.

Jos armon vaikutukset nousevat tärkeämmäksi kuin itse armo, menetämme sekä armon että sen todelliset vaikutukset. Jos huomiomme kiinnittyy ensisijaisesti esimerkiksi siihen, että ihmisen täytyy käyttäytyä oikein (=armon vaikutus), olemme kadottaneet sen, mitä armo todellisuudessa on. Jos kuitenkin annamme armon olla kaiken perustana, saamme kokea myös armon todellisia vaikutuksia. Emme omasta ansiostamme vaan nimenomaan armosta!

”Päivä koittaa vanhurskaille, ilo niille, joiden sydän on puhdas. Iloitkaa, hurskaat! Iloitkaa Herrasta, ylistäkää hänen pyhää nimeään!” (Ps. 97:11-12)

Topi

Ps. 96

Room. 5

Rakastaako vai vihaako Jumala?
”Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen…” (Room. 1:18)
Jumala vihaa pahuutta. Olisi hieman outoa, jos hyvä Jumala ei vihaisi pahuutta. Ymmärtääkseni pahuuden vihaamisen voi nähdä Jumalan rakkauden yhtenä puolena. (Tähän liittyen kannattaa vilkaista huomisen psalmin kohta Ps. 97:10)

Mitä luku 5 kertoo Jumalan rakkaudesta:

• ”Kristus kuoli jumalattomien puolesta” (jae 6)
• ”Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.” (Jae 8)
• ”Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan” (jae 10)

Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan, kun me olimme jumalattomia, syntisiä ja hänen vihollisiaan. Eli siis kaikin voimin vastustimme häntä. Ollessamme tässä tilassa, Jeesus kuoli puolestamme ja sovitti meidät Jumalan kanssa. Niin paljon Jumala vihaa syntiä, joka rikkoo hänen luomiaan ihmisiä ja vie heitä pois Jumalan luota, että hän suostui ristille. Jeesus katsoo rakastaen ristiinnaulitsijoitaan.

Luvun lopussa kuvataan, miten paljon suurempi juttu Jeesuksen tuoma pelastus on verrattuna syntiinlankeemuksen seurauksiin.
Aadam nimi tarkoittaa hepreaksi ihmistä tai ihmiskuntaa. Ensimmäinen Aadam ihmiskunnan edustajana veti synnin ja tuomion ihmiskunnan päälle. Jeesusta kutsutaan toiseksi ja viimeiseksi Aadamiksi (1. Kor. 15:47). Hän tuli edustamaan ihmiskuntaa ja lunastamaan ja korjaamaan sen, mitä tapahtui ensimmäisen Aadamin rikkomuksen seurauksena.

Jakeessa 11 on hauska ”ostosteevee” sutkautus:
”Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme…”

”Iloitkoon taivas, riemuitkoon maa! Pauhatkoon meri kaikkineen, juhlikoot maa ja sen luodut, humiskoot ilosta metsien puut Herran edessä, sillä hän tulee!” (Ps. 96:11-13)

Topi

Ps. 95

Room. 4

Tämä luku puuhuu ”uskon isästä” Abrahamista. Hän on uskon esikuva sekä juutalaisille että pakanoille.

”Abraham ei ollut epäuskoinen eikä epäillyt Jumalan lupausta, vaan sai voimaa uskostaan. Hän antoi Jumalalle kunnian varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen mitä on luvannut.” (Jakeet 20-21)

Ei näin: ”Minä pystyn omilla voimillani tekemään sen, minkä Jumala on käskenyt”
vaan
”Jumala pystyy tekemään sen, minkä on luvannut.”

Järjestys on tärkeä: Ensin tulee usko ja vanhurskaus, joka on Jumalan teko ja lahja. Sitten tulee uskossa ja vanhurskaudessa vaeltaminen, johon Jumala antaa voiman. Molemmat nojaavat siihen, mitä Jumala tekee ja miten hän toimii. Usko ei nojaa omaan voimaamme tai omiin tekoihimme. Tässä hommassa on siis kyse Jumalasta ja kaikki kiinnittyy häneen.

Huomaan omassa elämässäni, että järjestys kääntyy helposti toisin päin. Yritän tehdä kaikenlaista omilla voimillani, jotta saavutan Jumalan tai elän kunnollista kristityn elämää. Kaikki lähtee kuitenkin siitä, että saan levätä Jumalan armossa ja hänen teoissaan. Tältä pohjalta Jumala kutsuu minua elämään ja myös toimimaan. Ja tähän elämään Pyhä Henki liittyy ja antaa siihen voimansa.

”Tulkaa, kumartukaa maahan, polvistukaamme Herran, Luojamme, eteen. Hän on meidän Jumalamme ja me hänen laitumensa lampaat, joita hänen kätensä kaitsee.” (Ps. 95: 6-7)

Topi